Vauvattomuusvakuutus

eevi_sydamenasialla_vakuutus eevi_sydamenasialla_vakuutus2

Olen tehnyt päätöksen. En halua enempää lapsia. En enää jaksaisi, en kykenisi, en halua luopua omasta pienestä ajastani, en halua viedä aikaa kahdelta kainalooni hakeutuvalta lapseltani. En halua keskeyttää opintojani, en viedä uraltani aikaa äitiyslomalle ja unettomille öille. En halua luopua ajatuksesta, että 30-vuotiaana minulla on yksi koululainen ja yksi ylä-astetta hiljalleen lähenevä lapsi. Tai että 40-vuotiaana minulla jo on 20-vuotias tytär ja täysi-ikäiseksi lähenevä poika. Se on iso päätös, johon moni sanoo, että älä sano ei koskaan. Mutta kyllä se niin on, että ei enää koskaan. On olemassa mahdollisuus, etten enää saisi lapsia. Ukon kanssa olemme ainakin lyöneet ihan kättä päälle, että me ei ainakaan haluta kolmatta yhteistä lasta - oli se mahdollista tai ei.

Kaksi on hyvä luku. Varsinkin Tuiskun vauva-aika jätti pelon sydämeen siitä, mitä kamala vauva-aika voi pahimmillaan olla. Eikä se melkein kahden vuoden yritys tulla raskaaksi herkulta tuntunut. Enää en koe, että olisin jotenkin lapseton. Silloin sekundaarinen lapsettomuus oli iso musta aukko. Se satutti ja minusta tuntui, että minua rangaistiin. Enkä nuoren ikäni puolesta uskaltanut kertoa asiasta monelle. Kun esikoinen tuli yllätyksenä, niin toinen ei meinannut millään tulla. Kun jotkut kertoivat, että kun sen yrittämisen on lopettanut, rentoutuu ja juo lasin punaviiniä, niin huomaa olevansa raskaana. No, ei toiminut meillä. Mutta niinhän siinä kävi, että kun vauvakuumeissani olin menossa yksityiselle ja ensimmäiset tutkimukset olivat käynnistyneet, tein positiivisen testin. Nämä ajat ja yrittämisen aikana pinnalla olleet ajatukset tuntuvat niin kaukaisilta. Olen onnellinen tästä kaikesta, jota minulle on annettu. Mutta tämä onni riittää.

Olen monesti miettinyt, että mitä jos tulisin vielä raskaaksi. Se ajatus oikeastaan pelottaa enemmän kuin osaan kuvitella. Esikoisen kohdalla pohdin vakavasti, olenko valmis äidiksi. Päätös pitää lapsi oli enemmän kuin oikea, enkä olisi voinut tehdä aborttia. Mutta jos tulisin vielä raskaaksi, olisi kamalaa tehdä päätös olla pitämättä lapsi. Tietysti pidän ehkäisystä hyvää huolta, mutta niin se ensimmäinen raskauskin alkoi ehkäisystä huolimatta. Hinku valmistua ja olla kätilö on niin kova, etten voisi kuvitella jääväni pois tältä polulta, jonka vuoksi olen tehnyt niin paljon töitä. Ja alkaahan tämä pienillä tuloilla eläminenkin riittämään hiljalleen. Minulle vielä yksi lapsi lisää olisi rasite. Siitä tiedän, että tämä oli tässä.

Oman tulevan ammatin saralla tai omien henkilökohtaisten mielipiteiden perusteella en arvostele muiden lapsilukua. Enkä arvostele sitä, jos joku ei halua ollenkaan lapsia. Minusta on vain ihailtavaa, jos tietää, että lapset eivät ole oma juttu. Tai että suurperhe on oma juttu. Kaikki vaihtoehdot käyvät. Osaan oman kokemukseni pohjalta olla tukena, jos raskaus ei ole ollut suunniteltu, mutta muistan miltä se raskautumisen vaikeus tuntui. Osaan iloita siitä, että ystävät perustavat isoa perhettä tai eivät halua edes ajatella asiaa. Minulle tämä luku on hyvä.

Kahden lapsen kanssa tiedän jaksavani. Enempää ei ole tulossa. Ja olemme aiheuttaneet varmasti nuorena perheen perustaneina ylimääräisiä sydämen tykytyksiä isovanhemmille ja sukulaisille. Mummit ja muut saavat nauttia meidän puolesta näistä kahdesta, koska silmissäni siintää muiden raskauksien ja vauvojen seuranta ammatin puolesta. Ja vaikka olen jo esikoista odottaessani luullut odottavani poikaa ja poikaa uumoilin odottavani toisellakin kerralla, on tyttö ja poika -yhdistelmä ihana. En jää paitsi prinsessaleikeistä, hirviöjutuista, tyttöjen jutuista tai äidin ja pojan välisestä suhteesta. Ja rehellisesti sanottuna, ei tähän pesueeseen mahtuisi enää yhtään impulsiivista ja itsepäistä jäsentä..

Mikä on teidän lapsiluku tai ajatus koko asiaan? Paljon on hyvä ja voiko lapsia olla liikaa? Tunnetteko te perheitä, jossa lapsia ei ole koskaan tulossa - omasta päätöksestä tai lapsettomuuden takia?

 

29 kommenttia

  1. Elikkäs mitä tuonne käden ihon alle sujahti?
    Meillä on kaksi lasta, kaksi ihanaa tytärtä ja sisimmässäni tiedän, että yhtään enempää en jaksaisi ja ajatus siitä, että tulisin ehkäisystä huolimatta raskaaksi olisi aikamoinen shokki ja järkytys. En jaksaisi enää raskaana olemista ja koko sitä vauva aikaa kiukutteluineen ja yöheräilyineen. Näin on hyvä ja pystyy elämää suunnittelemaan eteenpäin ihan erilailla. Minusta riittää äidiksi näille kahdelle. Olen itsekin kuullut tuota ei voi sanoa, että ei enää koskaan yms. se ärsyttää koska tämä on minun päätös, toiset hankkikoon vaikka tusinan lapsia =)

    VastaaPoista
  2. Heheh, unohdin sen mainita. Laitoin sinne jälkitarkastuksen jälkeen ehkäisykapselin. Se kestää monta vuotta (mulla 3v), erittää hiljalleen pelkästään keltarauhashormonia eikä lainkaan estrogeenia. Tosi helppo ja hyvä! :-))

    VastaaPoista
  3. Hei! Vasta hetken sun blogia lukeneena haluaisin kysyä, että miten pitkään teillä meni ensimmäisen kanssa, kuinka nopeasti tulit raskaaksi? Mua itseä hirvittää jo ajatus siitä, että lapsi ei tulekkaan niin nopeasti kuin "muilla". Tässä ollaan vuosi jo oltu ilman ehkäisyä eikä mitään tapahdu, niin turhauttavaa :/ Ja siis toisen lapsen kanssa oli ongelmia, siis raskautumisessa?

    VastaaPoista
  4. Kivasti kirjoitettu.Aidosti ja rehellisesti ja ymmärrän sinua. Olen itse ajatellut yhden lapsen äitinä, että joskus tulevaisuudessa voisimme yrittää vielä toista lasta. Kaksi voisi olla sopiva. :) Mulla riittää puuhaa jo yhdenkin kanssa.

    VastaaPoista
  5. Kertoisitko tuosta ehkäisykapselista lisää, vaikkapa omassa postauksessa.
    Kovasti kiinnostaa, haittavaikutukset, ehkäsyteho ja hinta. Ja tietenkin miksi valitsit kapselin, etkä esim. kierukkaa. Itsellä myöskin olisi tarve pidempi aikaiselle ehkäisylle.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaa ihanan aidosti, rehellisesti ja avarakatseisesti.

    VastaaPoista
  7. Puhelin jätti suurimman osan vastauksesta julkaisematta

    VastaaPoista
  8. Noh meille on tulossa yllärikolmonen. Ei siis suunniteltu, ei ainakaan vielä! Paniikin väistyessä ajatus oli että tulkoon sitten kun niin sitkeästi sitä haluaa! :) Neljäs olis sitten jo ihan hirvee juttu! Meille taitaa riittää kolme... Ikäkin alkaa jo kohta painaa. Ja tahtoo kans opinnot päätökseen, töihin jajaja....

    VastaaPoista
  9. Ja voiko käyttää jos imettää?

    VastaaPoista
  10. Minun päässäni on ihan samanlaiset ajatukset. Esikoistyttäreni on 12 ja kuopus, pieni rasavilli poika syksyllä kolme. Ei enää. Mieheni ei pistäisi pahakseen, mutta ei myöskään tyrmää ajatusta että nämä riittää. Minulla on syytkin aivan samat kuin sinulla. Opiskelen jo toista ammattia ja tämä rahapula rassaa tosi paljon. Yöheräilytkin on niitä asioita joita en kaipaa yhtään. Lapseni ovat minulle niin rakkaita että ihan sydän pakahtuu ja haluan jakaa rakkauteni vain heille nyt. Minulla on hormonikierukka. Olisi tosiaan kiva tietää tästä kapselistakin lisää :)

    VastaaPoista
  11. Hienosti kirjoitettu juttu,ja pisti ajattelemaan :) Itsellä 4 lasta ja suurperhe ei koskaan ollut suunnitelmissa,sellaisen vaan olen saanut ja en osaa enää kuvitellakaan,että olisin vain 1 lapsen äiti.Tulevaisuus näyttää jääkö lapsiluku tähän,tällä hetkellä 4 on sopiva lapsiluku määrä meille:)

    VastaaPoista
  12. Voi käyttää vaikka imettää!
    Itselläni 3kk ikäinen vauva ja kapseli kädessä :)
    Sopii myös niille, joille yhdistelmäpillerit ei käy ja kierukka hirvittää. Helppo ja nopea, eikä tartte muistaa mitään. Lääkärin mukaan vielä varmempi kuin minipillerit ;)

    VastaaPoista
  13. Et uskokaan kuinka samoja päätöksi oon ite mieheni kanssa tehnyt. Meillä on kaks poikaa 5v ja 2.5v. Lapettomuustausta. Molemmat saatu hoitojen avulla. Kun kuopusta odotin, päätin et se on sit tässä. Hoitoihin en enää halua mistään hinnasta. Kaks on hyvä luku meille. Helppo liikkua, elämä helpottuu ku lapset kasvaa jne. Kyllä mä haluan jo omaaki elämää elämään, en jaksaisi olla vuodesta toiseen kotona. Aikansa kutakin ja jokainen tietää sydämessään mikä on sopiva määrä. Ite oon kiitollinen näistä kahdesta.

    VastaaPoista
  14. Heippa, Mar Mar!
    Aivan ensimmäiseksi haluan nostaa kaksi peukkuani pystyyn teidän vauvatoiveiden puolesta. Meidän tk:ssa ottivat vastaan heti, kun vuosi oli mennyt yrittäessä. Ja yksityiselle pääsee nopeasti ja varmasti, ainakin omasta kokemuksestani. Toivon todella, että teillä onnistaisi! Tiedän tunteen, kun ne kuukautiset alkavat kerta toisensa jälkeen.. Se pettymyksen tunne kävi minulla jossain vaiheessa jäystämään sydäntä. Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu.

    Meillä siis esikoinen on ollut yllätys. Käytin ehkäisyä, mutta silti tulin raskaaksi. Toista lasta aloimme yrittämään heti, kun esikoinen oli 1-vuotias. Parisen vuotta siinä meni ja lasten ikäeroksi tuli 3v 4kk.

    VastaaPoista
  15. Kiitos kommentistasi! :-)
    On aina ilo kuulla, että kirjoitukseni on tuottanut toivotun tuloksen lukijoissa.
    Varmasti meilläkin olisi edelleen yksi lapsi, jos tuo vauhtipoika olisi tullut ensin. Siskonsa oli nimittäin eri sarjaa, rauhallisempi ja siksi osasin kuvitella toisen lapsen nopeasti perään.

    VastaaPoista
  16. Hyvä idea! Voin tehdä jonkinlaisen paketin asiasta. ;-)

    VastaaPoista
  17. Ihana ja lyhyt kommentti. Kiitos! <3

    VastaaPoista
  18. Onnea yllärikolmosesta! Ihana asenne sinulla. :-) Tuleeko lapsille paljon ikäeroa? Tsemppiä helteiden keskellä odotukseen. :-)
    Neljä on minulle henk.koht jo niin iso määrä lapsia, että näillä tuloilla tai kätilönäkään en tiedä kuinka selviytyisimme taloudellisesti. Eikä näillä hermoilla kaitseta niin isoa katrasta.

    VastaaPoista
  19. Juu, imettäessä voi käyttää! Minulle laitettiin kapseli jälkitarkastuksen jälkeen ja imetin Tuiskua n. 10 kk! :-)
    Ehkäisykapselista erittyy vähän sitä keltarauhashormonia ja hiljalleen, joten ei ole vaaraksi imettäessä.

    VastaaPoista
  20. Teidän lastenikäero kuulostaa aika hyvältä, kun välillä näiden kohta 6- ja syksyllä 3-vuotiaiden kanssa on ihan pulassa. Olet saanut viettää kummankin lapsen vauva-ajan aika leppoisasti, vai miten itse koet? :-)

    Hrr, yöheräilyt ja itkukonsertit. EI ENÄÄ IKINÄ!

    VastaaPoista
  21. Kiitos kommentistasi! :)
    Onko teillä minkä ikäiset lapset? Onko kukaan koskaan tullut möläyttämään kommentteja, kuten "joko riittää"? Välillä kuulee kerrottavan, että monen lapsen äideiltä kysellään ihmeissään valintaa olla niin "monen" lapsen äiti. Minusta on ihanaa, että joillain on niin iso syli ja kuinka paljon rakkautta tuossa saakaan takaisin.

    VastaaPoista
  22. Minulla on myös ystävä, jonka kummatkin lapset on saatu hoitojen kanssa. Hän on puhunut tästä lapsilukuasiasta ja on kädet täynnä jo sen kahden kanssa. Kummatkin meistä on ollut kotiäitiajan jälkeen niin oman ajan ja tulevaisuuden rakentamisen tarpeessa.

    Ihanaa, että olet kuitenkin saanut kaksi, vaikka tie on ollut varmasti kivinen.

    Lämmintä viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  23. Meillä taitaa jäädä tähän yhteen. Ei siksi, että hän olisi ollut erityisen vaikea lapsi, mitään sellaisia traumoja ei ole. Vähän jopa välillä haaveilen uudesta raskaudesta ja toisesta lapsesta, sisaruksesta meidän pienenelle. Arki kuitenkin osoittaa, että se taitaisi olla meidän perheessä liikaa, mieheni nimittäin on "erityislapsi" (miten niin sanotaan aikuisesta? :) ) ja arki jää lähes kokonaan minun harteilleni ja hänestä pitää usein huolehtia kuten lapsesta. Luulen, ettei mun voimat enää riittäisi, jos meitä olisi neljä. Meidän on nyt hyvä näin ja olen tosi onnellinen, että oltiin kutienkin rohkeita ja hankittiin edes tuo yksi lapsi, hän kun tuo niin paljon iloa joka päivä.

    VastaaPoista
  24. Jatkanpa vielä, että siis tästä erityisaikuisuudesta huolimatta rakastan miestäni kovasti ja meillä on hyvä ja toimiva parisuhde. Siksi tämä meidän nykyinen perheemme menee toisen lapsen haaveen edelle.

    VastaaPoista
  25. Ihanan rehellinen teksti! On hyvä, että pystyy päättämään tuon luvun itse ja seisoa sen takana. :) Varmasti saatte kuulla siitä, että iltatähtikin voisi vielä tulla vuosien, vuosien päästä ;) Mutta tärkeintä itsestä on tietää ne omat vahvuudet ja jaksamiset.

    Meillä on kaksi lasta, kaksi ihanaa tyttöä. Kolmatta vielä toivotaan ja yritetään. Sitten se on siinä. Esikoinen tuli yllätyksenä, toisen eteen sai tehdä myös töitä. Ei se ole niin helppoa kuin väitetään. Koin kaksi keskenmenoa ennen kuin tärppäsi niin, että tuo nykyisin puoli vuotias tuli tähän saakka. Lähes vuoden yrittäminen oli rankkaa, raskautta peittosi keskenmenon vaara ja omat ongelmat. Silloin mietti kyllä olisiko luku tässä. Nyt ollaan edelleen siinä pisteessä, että saa se viimeinen tulla vielä. :)

    VastaaPoista
  26. Tosi kiva lukea nuin rehellisesti kirjoitettua tekstiä! Meillä on mieheni kanssa kesällä 3vuotta täyttävä poika,(Leevi) joka oli melkoinen tapaus reiluun kahteen vuoteen saakka! Heräsi joka yö 4-10krt. ja nyt niin kova uhmaikä päällä, että ei kyl käy pienessä mielessäkään hankkia toista lasta. Esikoinen jätti pelon sisimpääni, etten tiiä pärjäisinkö toisen samanlaisen kanssa :/ Kiitos kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
  27. Ymmärrän sinua täysin! Meillä on yksi lapsi, kolmivuotias tytär, eikä kumpikaan meistä halua enää yhtään lasta. Me olemme kolmestaan hyvä tiimi, tähän ei mahtuisi enää ketään muuta. Joku on joskus arvostellut ratkaisuamme tyyliin "olettepa itsekkäitä kun viette lapselta mahdollisuuden sisaruksiin" mutta itse olemme kyllä sitä mieltä että ennemmin annamme kaikkemme yhden lapsen eteen kuin jaamme huomiotamme ja rakkauttamme useammalle. Näin on hyvin ja sillä sipuli.

    Lapsen saaminen oli vaikeaa, kävimme jo tutkimuksissakin ennenkuin neiti sitten viimein ilmoitti tulostaan. Synnytys oli rankka, vauva-aika oli melko raskasta, kumpikaan meistä ei halua käydä sitä läpi enää uudestaan. Esikoinen, ainokainen on ihana ja täydellinen, ei enempää voisi toivoa- emmekä toivokaan. Perheemme on juuri sopiva nyt ja tässä. Eikä tunnu yhtään pahalta sanoa "ei enää koskaan" :)

    VastaaPoista
  28. Mä olen ollut vähän hoomoilasena tän asian suhteen ja muutamat itkutkin tirautellut. Jotenkin ajattelin aina, että lapsia tulisi useampi kuin yksi, mutta se ei oikeastaan tunnu enää kovin realistiselta vaihtoehdolta, kun poika alkaa olemaan niin iso (ja nyt ei TODELLAKAAN yritetä lisää kun pääsen takaisin kouluun, valmistumiseen menee kuitenkin vielä 2v ja sitten se on herranjestas jo yli viisi) ja yhdellekään mammalomalle en suostu enää opinnoista jäämään.

    Tämä on ehkä semmoinen tilanne mihin ollaan vaan ajauduttu, ei mitenkään tietoisesti valittu. Minä halusin pienen ikäeron (sitten tajusin etten jaksa, joten ei yritetty), mies isomman (yli 4v). Minua ei saa enää jäämään kotiin tässä vaiheessa kun tähän saakka yli 3v olen jo ollut, ja mieskin tajusi että ei tuollainenkaan ikäero tule kyseeseen näin villin ja kovapäisen lapsen kanssa ;)

    Minuakin kutkuttaa liikaa ajatus, että ei tarttisi enää näiden säätämisvuosien jälkeen palata enää tähän jatkuvaan juoksemiseen ja järjestelyyn. Olisi niin paljon erilaisia kätilön ja terkan töitä joita haluan ehdottomasti tehdä, että ei taida elämä riittää nyt toiseen lapseen. Muutaman vuoden päästä tämä kyllä sinetöidään (hehe) niin, että niitä lapsia ei voi enää tulla ollenkaan ja mielenvaihtomahdollisuutta ei ole. Itse olen käyttänyt kierukkaa (+pillereitä ihon takia), niin ei ole pelkoa vahinkoraskaudesta ;)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!