Elämää lukihäiriön kanssa

Minulla on ollut lukihäiriö niin kauan kuin muistan. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan testattu. Viimeksi aikuislukiossa asia on otettu esille, mutta silloin olisin joutunut matkustamaan niin pitkälle tekemään testin, että asia jäi siihen. Mutta aika selvä tapaus tämä mielestäni on, enkä muuta syytä tähän keksi. Olen huomannut, että kevään ja kesän aikana tämä on ns. pahentunut. Syytän suorilta käsin stressiä ja vallitsevia olosuhteita.

Kirjoittaessa tulee virheitä


Tämä taitaa olla lukihäiriön yksi tunnuspiireitä. Käsin kirjoittaessa kirjoitusvirheitä minulla ei tule juuri lainkaan, mutta puhelimella kirjoittaessa tai koneella näpytellessäni virheet ovat yleisempiä. Kun kirjoitan käsin, kirjoittaminen on hitaampaa ja pysyn siinä jotenkin "mukana". Nytkin kirjoitan tätä tekstiä aika nopeasti, jolloin virheiden määrä lisääntyy. Joudun oikolukemaan kirjoittamani postaukset usein läpi.


Joudun lukemaan joskus monta kertaa tekstin, enkä silti ymmärrä sitä


Nyt on käynyt pari kertaa niin, että olen lukenut ystävieni lähettämät viestit väärin. Joku lause on mennyt ihan ohi ja olen joutunut palaamaan kirjoitettuun tekstiin myöhemmin todetakseni lukeneeni sen aivan väärin. Luulin tosi kauan (monta vuotta), että teemaku Keisarin Malja on Keisarin Maja. Ja jos käytte Instagramissa katsomassa kuvaa, jossa pidän kädessäni kahta pesuainepulloa, niin luulin tähän asti sen tuotesarjan nimen olevan Muumi ja Minä. Ei ihme, etten löytänyt sitä netistä Googlettamalla. Se nimittäin olikin Mummi ja Minä. Yllättävää kyllä, opin teatterissa vuorosanani lopulta ennen esitystä, mutta siinä uskon sanallisen harjoittelun vaikuttavan asiaan. Yksin hiljaa lukemalla en olisi ikinä oppinut. Kirjoissa joudun joskus palaamaan taaksepäin.Väsymys pahentaa tätä huomattavasti.


Ääneen lukeminen on vaikeaa


Suoraan tekstistä ääneen lukeminen on piinallista. Takeltelen pitkissä sanoissa, ääneni välillä ihan kuin puuroutuu ja lukeminen on hidasta. Siksi en tykkää lukea lapsille iltasatua, vaikka luenhan minä, mutta en tykkää. Muistan vieläkin, kun jouduin ala-asteella lukemaan ääneen uskonnon tunnilla. Aiheena oli ristiäiset. Tekstissä luki, että paikalle ristiäisiin yleensä tulee sukulaiset ja perheenjäsenet. Luin viimeisen sanan perseenjäsenet. Ääneen. Oikeesti, tokalla luokalla. Olin ainoa, joka ei luokassa nauranut.


Puhuessani sanat menevät sekaisin


Nyt olen havahtunut toden teolla, että puhuessani sanat menevät sekaisin. Sanon pyörä, vaikka piti sanoa auto. Sanon keltaisen sijaan sinisen. Tuisku on Mimmi ja toisinpäin. Tämä on todella rasittavaa tällä hetkellä. Olen sitä tyyppiä, joka innostuessaan puhuu nopeammin. Mutta kun puhun nopeammin, niin sanatkin menevät helpommin sekaisin. Tiedän tarkoittavani oikeaa asiaa, mutta puhuessa suusta tulee toinen sana. En tiedä, liittyykö tämä suoralta käsin lukihäiriöön, mutta epäilisin liittyvän.


Opiskelu ja työ


Olen tästä kaikesta huolimatta menestynyt koulussa aina. Englannissa olen ihan hyvä, mutta ruotsinkieli on vielä haastavaa lukea. Paremmin ymmärrän kumpaakin kieltä kuin itse puhun. Aikuislukiossa ja nyt ammattikorkeakoulussa arvosanani ovat olleet tosi hyviä. Joudun käyttämään lukemiseen paljon aikaa ja joskus tuntuu, että asioiden yhdistäminen kestää tovin. Enemmän suoritettuna on kuitenkin vitosia ja nelosia, kuin vaikka kakkosia (joita on oikeasti ehkä kaksi?). Tämän takia käytän paljon aikaa luetun tekstin tarkistamiseen, varsinkin töissä. Koska tiedostan ongelmani, niin osaan ottaa sen tärkeissä asioissa tai vaikka potilaan hoidossa liittyvissä asioissa.


Onko muita, joilla on todettu tai epäilty lukihäiriö? Mikä on pahin tai naurettavin asia, joka on tapahtunut teille lukihäiriön vuoksi?



10 kommenttia

  1. Tuttuja juttuja. Tunnistin itseni oikeastaan kaikista kohdista. Koskaan ei ole lukihäiriötä todettu, mutta amk:ssa opiskellessani itse tajusin asian. Kyllä sen kanssa elää, mutta ei minusta tulisi työkseni tekstien kanssa tekemisissä olevaa.

    Viimeksi eilen kaverini nauroi minulle (itse siis nauroin myös), kun olin jo useamman tunnin ajan lukenut pikkupullapussin kyljestä niiden nimeksi OHO, kun tosiassa siinä lukikin OOH. Miten voi kolmekirjaimisen sanan lukea väärin? :D

    VastaaPoista
  2. Mullakaan ei varsinaisesti mitään diagnoosia, mutta olen ollut ala-asteella tukiopetuksessa luki-häiriön vuoksi. Nykyään kirjoitan ihan OK, kun tiedostan missä kohtaa ongelmat ovat. Lukemisesta olen tykännyt aina ja ennen lapsia olin nenä kirjassa koko vapaa-aikani. Mulla nykyään luki-häiriö vaikuttaa eniten kielten oppimiseen ja moni kielten opettaja on kysynyt multa suoraan onko mulla lukihäiriö, ilmeisesti lukihäiriön omaava henkilö tekee jotain säännönmukaista virhettä myös kielten opiskelussa. Itselläkin on noita juttuja, joita olen lukenut säännönmukaisesti väärin (kirjaimet vaihtaa paikkaa) sekä kirjoituksessa kirjaimet jäävät pois käsinkirjoittaessa. Tekstiviestejä naputtelen tosi hitaasti, kun tykkään kuitenkin kirjoittaa hyvää kieltä...

    VastaaPoista
  3. Täältä ilmoittautuu yksi! Ala-asteella todettiin ja sillon sitä hoidettiin tosi hyvin. Siirryin yläasteelle "parempaan" kouluun ja kaikki tukitoimet lopetettiin. Aluksi tapahtui hurja romahdus kaikessa, mutta sitten päätin, etten anna tällaisten "pikkujuttujen" häiritä ja loppujen lopuksi valmistuin lukiosta neljän ällän ja ysin keskiarvon kanssa ja pääsin suoraan sisään yliopistoon. Ja silti. On niin pirun vaikeeta! Olen todella hidas lukija, mikä erityisesti nyt korkeammalla asteella haittaa etenemistä. Kandin kirjoitus oli tuskaa koska kieleni ei todella ole puhdasta. Aina kun kirjoitan vaikka facebook päivitystä, tarksitan sanojen kirjoitusmuotoja koska en vaan osaa....

    Pitkien sanojen lukeminen, mahdotonta, ylipäänsä yhdyssanojen hahmottaminen ei onnistu. Mulla lukihäiriö vaikuttaa myös muuhun hahmottamiseen, esim. oikean ja vasemman tajuamiseen ja suuntavaistoon. Kaikesta huolimatta sitä pärjää. Eniten ärsyttää kun ihmiset luulee mun olevan tyhmä, kun teen "tyhmiä" virheitä. Argh!

    VastaaPoista
  4. Jännä juttu...aloin miettiä että kohdallani taitaa oikeasti kaikki mainitsemasi kohdat täyttyä, mutten aiemmin ole edes tainnut miettiä lukihäiriötä eikä kukaan koulussakaan ole ilmeisesti epäillyt. Kirjoitin kyllä lukiossa äidinkielestä pistettä vaille ällän. Mielestäni ulosantini ei olekaan aina selkeää, joten ehkä vain osaan ilmaista itseäni paremmin kirjoittamalla.

    Ja se puhuminen..mieheni kanssa on keksitty minun takeltelulle ja sekoiluille sanoissa nimike puhekeskushäiriö :D ihan huumorimielessäkin (juurikin että sanon mitä sattuu ja aika usein vielä - ja korostuu väsyneenä, mitä nykyään alle 2v. lapsen kanssa olen vähän turhan usein ;)

    Ja sitten ehkä mieleenpainuvin, noloin hetkeni:
    lukiossa jo toisella luokalla pidimme kaverin kanssa luokan edessä äikässä jotain kirja esitelmää. Olin vasta muuttanut pieneltä paikkakunnalta isommalle, ja sikäli outo lintu vielä luokalla. No, näytettä kirjasta lukiessani luin "pehmeä, vaaleanpunainen tossu..." sijasta "pehmeä, vaaleanpunainen tussu..."... Juu-u, näin jälkikäteen huvittaa, mutta silloin ei ja olen aika monta kertaa kuullut asiasta. Onneksi sitä osaa nauraa itselleenkin!! :D

    VastaaPoista
  5. Hehhe, toi OHO oli hyvä! :-D
    Täytyy sanoa, ettei minustakaan olisi tietokoneella tai muuten tekstien kanssa työskentelijää ihan ammatikseni. Välillä blogin kirjoittaminen, kommenteihin vastaaminen tai ylipäätänsä lukeminen tökkii. Onneksi valmistun ammattiin, jossa ne kädentaidot ja ihmisten hoito on etusijalla.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Neito, kun jaoit kokemuksesi. On lohduttavaa huomata, ettei ole yksin. <3

    VastaaPoista
  7. Mulla tulee välillä kans sellainen olo, että kuinka daijuina ihmiset mua välillä pitää. Nauran kyllä paljon tekemilleni virheille ja myönnän mistä se johtuu, mutta voi apua kuinka väärin sitä välillä lukeekin tai kirjoittaa!

    VastaaPoista
  8. Haahhah, tuohan menee samaan ryhmään noloimpien hetkien kanssa kuin minun "perseenjäsenet"! :-D

    VastaaPoista
  9. […] Kesäkuu oli rankka, mutta yritin silti nauttia auringosta ja pienestä lämmöstä.. Blogissa ei kiinnostanut olla, koska olisi tehnyt mieli vaan täräyttää eetteriin rehellisesti kaikki meneillään olevat asiat. Sen sijaan jaoin vaginamuffinien ja tissikakkujen ohjeet. Vietin ystäväni erobileitä. Avauduin blogissa lapseeni kohdistuneesta kiusaamisesta. Blogissa nähtiin myös ensimmäinen videopostaus ikinä! Se on muuten vielä ainoa.. Vietin lasten kanssa keskenään juhannusta, kun lasten isä oli työmatkalla. Vireillä oli asunnon etsintä ja avioeron hakemisesta oli vielä pieni hetki. Elimme räjähdysherkkää aikaa. Kaikki tuntui niin vaikealta. Tuiskun kanssa kipuiltiin (ja kipuillaan edelleen) nukkumaanmenon kanssa. Kesäkuussa pääsin lasten kanssa käymään Linnanmäellä, jolloin kierrettiin kaikki ilmaiset laitteet. Törmäsin silloin yhteen blogini lukijaan, jolle hämmästyksissäni yritin änkyttää vastauksesi kiitoksen tapaista. Blogissa kerroin minulla olevan lievän lukihäiriön. […]

    VastaaPoista
  10. Tunnisin itseni täysin viimeeksi luin ystävän textarin väärin ja vastasin siihen niinkuin luin ja myhemmin tajusin että meni perseelleen vastaukset ystäväni kyllä ihmetteli vastausta, että mitä pahaa hän oli tehnyt kun vastasin noin mutta onneksi asia swlkesi myhemmin.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!