Ison pojan uusi tukka

eevi_sydamenasialla_tuiskuntukka3 eevi_sydamenasialla_tuiskuntukka2 eevi_sydamenasialla_tuiskuntukka

Leikkasin taas pitkästä aikaa Tuiskun hiukset. Onneksi löytyy ammattitaito omasta takaa ja säästää tässäkin asiassa. Viimeksi jouduin ajamaan hiukset päiväkodissa riehuvien täiden pelossa, mutta nyt konetta inspiroi ihan vain tämä kesä, riehuessa tuleva hikinen pää ja kokeilunhalu. Koska Mimmin hiukset ovat niin kiharat, niin ainoa vaihtoehto hänellä on vain todella lyhyet tai sitten pitkät, jotta hiukset saa ponnarille. Tässä samassa rytäkässä lyhensin Mimmin hiuksia, jotka taipuivat kiharoina näyttäen entistä lyhyemmiltä. Pientä kesäkevennystä kaipasi hänkin.

Tykkään jotenkin enemmän poikien/miesten hiusten leikkaamisesta, varsinkin jos on vapaat kädet. Valitettavasti riskinä on, että kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä Tuisku katsoo näitä kuvia nolona ja kauhistellen. Nyt poika voi ehkä olla kiitollinen eniten siitä, ettei hiukset tule leikkiessä silmille tai tukka ei ole kuuma. Minusta jotenkin välillä tuntuu, että pojilla hyväksytään suvaitsevammin tälläisiä erilaisia hiustyylejä. Minusta ainakin on hauskaa, että pojan tukka on vähän tälläinen villimpi. Aivan kuten hänen luonteensakin. Tyttöjen hiuksissa taas tuntuu, että heiltä odotetaan otsatukkaa ja pitkää tukkaa. Tai ainakin kovin sellaista tylsää ja perusmallia. Tai enää en osaa sanoa kampaajan näkökulmasta, mutta ainakin jos on erilaisiin tapauksiin uskominen. Tiedän nimitäin tapauksen, jossa ala-asteella olevan tytön toive toteutettiin ja tyttö sai hienon sivusiilin. Ainahan niitä äitejä löytyy, jotka haluavat arvostella toisten päätöksiä. Arvostelijoita oli kuulemma löytynyt sillekin tukalle. Minusta taas tukka oli älyttömän hieno!

Heti, kun lapset osaavat itse pyytää, minkälaiset hiukset leikataan, toteutan heidän pyyntönsä. Nyt mennään sillä, mitä äiti keksii tehdä. Lapsen päässähän se tukka on, joten jos Mimmi pyytäisi myöhemmin sivukaljua tai todella lyhyttä mallia, niin miksi ei. Minusta tuntuu, että yhä nuorempina lapset haluavat kulkea virran mukana. Tietysti persoonallisuus ja oma halu on se tärkein. Hiuksia en anna värjätä pitkään aikaan. Onneksi löytyy värikkäitä klipsejä (irtohiuksia), kivoja hiuskoristeita ja tytön vanhemmalla iällä sävyttäviä hiusnaamioita. Itse olen saanut värjäyttää hiukseni kellan kolmannella luokalla. Niistä tuli mahongin punaiset. Nyt olen punapää uudelleen. Tietysti haluan omille lapsilleni painottaa luonnollista kaunetta, mutta hiusten leikkaamista lasten halutulla tavalla voin alkaa toteuttamaan nuorella iällä. Valitettavasti 2,5-vuotiaan Tuiskun hiukset ovat äidin leikkikenttää kunnes toisin sanotaan.

Toteutatteko te lasten pyyntöjä hiusten leikkaamisen suhteen? Minkä ikäinen lapsi saa kokonaan päättää, millaiset hiukset leikataan? Koska antaisitte/annatte lasten värjätä hiuksensa?

 

4 kommenttia

  1. Periaatteessa toteutan lasten toiveita, mutta jos 5-vuotias tyttö haluaisi siilitukan, niin pakko myöntää, etten antaisi lupaa. Ihan senkin vuoksi, että tiedän, että sen leikkaaminen kaduttaisi parin päivän päästä ihan hirveästi.

    VastaaPoista
  2. Vaikkei suoranaisesti liity kirjoitukseeesi niin Itse näin kampaajana olen tyytyväinen uuten lakiin jonka mukaan ei alle 16 vuotiaat saisi värjätä tukkaa ollenkaan kampaajalla. Laki ei ole vedenpitävä, vaan enemmänkin suositus, mutta silti sitä noudatetaan yllättävän tarkasti. Meidän kampaamossa värjätään alle 16 tukkaa vanhempien vastuulla. Vanhemman on oltava mukana varaustilanteessa tai kun nuori tulee värjäyttämään tukkaansa. Alle 16 vuotiaiden määrä väriasiakkaina on laskenut todella huomattavasti. Ei ole kuitenkaan varmaa tietoa mitä husvärit tekee terveydelle pitkässä juoksussa.

    Tästä päästäänkin itse aiheeseen. Mun mielestä on todella hyvä, että lapsille ja nuorilla on paljon erilaisia malleja keesistä tuohon sivukaljuun ja niista ihan perusmalleihin. Värjätä ei voi, mutta silti on paljon vaihtoehtoja jos haluaa jotain erilaista. Voi kumpa vanhemmat antaisi enemmän lasten päättää omasta tukastaan. Toki on paljon niitä ketä ei oma pää edes kiinosta, mutta toisilla lapsilla olisi paljonkin omia toiveita, jotka tyrmätään vanhempien toimesta. Kerran leikkasin kouluikäisen pojan tukkaa jolla oli selkeä toive, isä oli kuitenkin aivan päivänvastaista mieltä. Hetken poika ja isä kinastelivat, mutta isä ei taipunut vaan antoi selkeät ohjeet siitä, miten tukka pitää leikata. Valitettavasti minun oli kuunneltava isän toivetta ja poika itki koko leikkauksen ajan. Onneksi näitä sattuu kuitenkin harvoin, yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa jonkin laisen kompromissin ja joustavat hieman omista näkemyksistään. Toki vanhempien tehtävä on loppupeleissä päättää lapsen asioista, mutta eikö olisi järkevää, että lapsi saisi päättää itse tälläisistä asioista, joilla loppupeileissä on olematon vaikutus lapsen hyvinvointiin (paitis jos hän saa sen toivoman hiusmallin, joka parhaimmillaan nostaa lapsen itsetuntoa). Ei lapsi/nuori kuitenkaan haluaa sivukaljua johon kirjoitetaan hävyttömyyksiä. Usein toiveet ovat kuitenkin jotain tyylin "pitkästä tukasta polkkatukka" tai "pojalla pidempi otsatukka".

    VastaaPoista
  3. Jos meillä Mimmi tai Tuisku haluaisi radikaalimman hiusmallin, niin varmasti keskusteltaisiin siitä pitkään ja hartaasti. Hiukset onneksi kasvavat takaisin, joten onneksi mikään ei ole lopullista.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Milla, pitkästä kommentistasi! Eipä tähän ole mitään lisättävää. Kiva, kun jaoit kokemuksesi. ;-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!