Jos olisin vielä kotiäiti..

eevi_sydamenasialla_josolisin4 eevi_sydamenasialla_josolisin3 eevi_sydamenasialla_josolisin2 eevi_sydamenasialla_josolisin eevi_sydamenasialla_josolisin7 eevi_sydamenasialla_josolisin6 eevi_sydamenasialla_josolisin5 eevi_sydamenasialla_josolisin8

Me saimme nauttia siitä kuumasta ja aurinkoisesta viikonlopusta myös taannoin. Kyllähän ne heti perään alkaneet sateet, harmaa sää ja viileys yllätti ainakin meikäläisen. Onneksi sen lämpöisen viikonlopun tunnelmista jäi jotain kameraakin. Tuona viikonloppuna olin lasten kanssa keskenään, asuimme kirjaimellisesti takapihalla, tyttö leikki kavereiden kanssa ja poika kasteli nurmikkoa uudella vesipyssyllä. Olo oli mitä mainioin. Siitä kävinkin miettimään, että jos olisin vielä kotiäiti, niin ne päivät olisivat juuri sellaisia. Ja minähän en ole ollut pidemmän päälle sitä kotiäitityyppiä, joka viihtyisi monta vuotta kotona lasten kanssa.

Ensinnäkin, aina olisi kesä. Tämä nyt on jo epärealistinen kuvitelma heti alkuunsa, mutta minun unelmien kotiäitimaailmassa paistaisi aina aurinko. Ei olisi koskaan liian kuuma, viileä tuuli kävisi aina tarpeen mukaan pistäytymässä eikä aurinko polttaisi ihoa. Aamu alkaisi kattavalla aamupalalla, jossa kahvikone tekisi erilaisia makukahveja, croisanttien kanssa tarjoiltaisiin hilloja ja juustoja, tuoremehu olisi oikeasti tuoretta, mansikat herkullisia ja tämän kaiken syömiseen olisi kaikki aika. Kukaan ei huutaisi tai kiukuttelisi.

Näinä kotiäitipäivinä Mimmi saisi viilettää pihalla pelkkä hellemekko päällä. Tuiskulle riittäisi pelkkä t-paita ja shortsit. Eikä unohdeta hattuja. Ja koska vihaan talvipukeutumista koko sydämestäni, saisin olla uudessa lempparimaksimekossani tai jopa itsekin shortseissa. Vichy olisi kylmää ja lasten nauru kuuluisi pihan poikki. Ehtisin lukea vähän kirjaa, hassutella lasten kanssa ja kerätä kukkia iltapalapöytään.

Niistä päivistä mie tykkäisin. Yksinkertaisista, rauhallisista ja lämpöisistä. Ei tarvitsisi ehtiä tarhaan seitsemäksi. Ainoa herätyskello olisi lapsi. Aamulla saisi torkkua hetken Pikku Kakkosen tahtiin. Iltasatua ehtisi lukea pariin otteeseen, koska aamulla ei olisi aikaista herätystä. Elettäisiin boheemisti kesälapsina, nautittaisiin ja elettäisiin naurun voimalla.

Vaikka se viikonloppu ei mennyt ihan näin hattaraisissa tunnelmissa, niin sellainen olo siitä kuitenkin jäi. Yritän pitää tätä tunnetta seuraavat kaksi kuukautta mielessäni, kunnes oma kesälomani alkaa. Sitten on kolme viikkoa aikaa elää kuin pellossa - ainakin melkein.

Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!