Kesäkuun ensimmäinen

eevi_sydamenasialla_2252 eevi_sydamenasialla_22522 eevi_sydamenasialla_22523

Tähän alkuun tulisi jotain sellaista, että kuinka se viikko menikään ilman blogia niin nopeasti. Miten kamerassa on yhtä sun toista ja luonnoksissa toinen mokoma. Sitten kertoisin siitä, kuinka viiden viikon mielenterveydenharjoittelu on ohi. Mitä siitä jäi käteen ja miten voisin nähdä itseni joskus niissä maisemissa hoitajana. Ja huomenna alkaa palkallinen työ ja kuinka minulla on ensi kuussa 16 iltavuoroa ja vain 6 aamuvuoroa. Kertoisin siitä, kuinka odotan sen helleaallon palaavan. Miten nauttisin auringosta. Mutta en taida.

Sen sijaan kuuntelen Coldplayta. Kuuntelen sanoituksia ja annan vain melodian etsiä paikan kehostani. Mietin sitä kaikkea mitä minulla on. Kuinka onnellinen olen niistä asioista. Miten onnekas olen ystävistäni, joiden kanssa saan olla juuri se Eevi kun olen. Saan olla yhdessä ystävieni kanssa vihainen tai saan jakaa heidän kanssaan kyyneleitä. Ja saan nauraa - niin kovaa kuin keuhkoistani lähtee. Jaan elämäni mitä hienoimpien ihmisten kanssa. Miten he läpi kaiken ovat minua varten, kun tarvitaan. Ja kuinka mietin tätä kesää ja millainen siitä tuleekaan. Ja se, mitä tästä kaikesta jää käteen.

2 kommenttia

  1. Miksi sotket lastesi kasvot?

    VastaaPoista
  2. Tämä on asia, josta olen ajatellut kirjoittaa ihan oman postauksen. Lyhyesti sanottuna lasteni yksityisyyden vuoksi.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!