Lasteni yksityisyys blogissa

eevi_sydamenasialla_yksityisyys eevi_sydamenasialla_yksityisyys2

Olen yrittänyt varjella lasten yksityisyyttä blogissani blogini alkuajoista lähtien. Kaksplussalle siirtymisen aikoihin ainoa ehtoni oli, että lapset saavat esiintyä edelleen keksityillä nimillä. Mimmi ei siis ole Mimmi ja Tuisku on myös vain bloginimi. Eikä minunkaan nimi ole oikeasti Eevi. Omat kasvoni paljastin tässä postauksessa (kuvanlaatu on kärsinyt siirrossa). Myös omaa vartaloani olen paljastellut A Beautiful Body -haasteessa. Lapseni kasvot olen aina joko sotkenut tekstillä tai muulla tavalla. Tai kuvakulmat ovat vain olleet kasvoja varjelevia. Mutta tästä huolimatta jutut ovat tosia ja aitoja.

Minusta olisi kyllä ihana näyttää koko maailmalle, kuinka kauniita lapsia minulla onkaan. Lapseni ovat ihan samoista vanhemmista, mutta ovat silti eri näköisiä. Olisi ihana näyttää teillekin, kuinka tyttö näyttää niin isältään ja miten poika on ihan kuin minä. Joskus kameraan tarttuu niin hassuja ilmeitä tai kommelluksia, että ne olisi kiva jakaa blogissa. Harvoin julkaisen edes omassa Facebookissani kuvia lapsista. Instagramissakin näkyy vain osa kasvoista tai perus takaraivo.

Lasteni kasvojen varjeleminen blogissa on ollut meidän kummankin päätös, minun ja lasten isän. Lasten isä on varsinkin erittäin tarkka tästä asiasta. Mutta niin olen minäkin. Lasten yksityisyydestä blogeissa on ollut puhetta jos toista. Oma mielipiteeni on tähän ristiriitainen siinä suhteessa, että vanhemmat ovat lasten huoltajia ja saavat päättää heidän asioistaan. Mutta miten sitten kuvat julkisesti netissä? Miten käy lapsen oman päätäntävallan? Saako vanhempi päättää, että julkaisee kuvia lapsestaan blogissa, Instagramissa tai Facebookissa. Silti, tunnustan tykkääväni katsella blogeista toisten lasten kuvia. On ihana verrata samanikäisiä lapsia omiin lapsiin lasten kehityksen kannalta. Tulen iloiseksi toisten lasten hymykuvista ja sydämeni sulaa jokaisesta vauvakuvasta.

Eniten vaakakupissa painaa netin hirviöt ja kuvakaappaukset. Liian monessa blogissa on näiden vuosien varrella tullut ilmi, että kuvia on käytetty väärin. Voihan joku minunkin kuvia käyttää väärin, vaikka kuinka olen ne "leimannut". Mutta eniten hirvittäisi se, että joku julkaisisi lasteni kuvia keksityissä profiileissa tai pahempaa - jossain por*osivuilla.. Muistan hyvin, kuinka yhden bloggaajan lasta haukuttiin eräällä MIESFOORUMILLA! Siis aikuiset miehet julkaisivat keskusteluketjussa bloggaajan lapsen kuvan ja haukkuivat sitäkin vuoron perään. Oksettavaa!

Toinen painava asia on se, että asumme pienellä paikkakunnalla. On aina vaara, että joku häiriintynyt ihminen tunnistaa lapseni. Onhan se mahdollisuus aika pieni, mutta se olemassa. En ole kuitenkaan koskaan lukenut uutisista, että jonkun bloggaajan lasta oltaisiin ahdisteltu koska hän on ollut juuri sen tietyn lapsi. Mutta tämä äitileijona pelkää sellaista - olkoon aihetta tai ei. Minut on tunnistettu tällä paikkakunnalla. Se tilanne, joka siitä muodostui oli hieman ikävä(hkö), mutta onneksi siitä ei aiheutunut mitään ongelmia. Mutta totta kai Kaksplussan kokoisessa saitissa omalla kuvalla kirjoittaminen voi johtaa ties minkälaisiin tilanteisiin. En kuitenkaan halua, että lapseni joutuisivat mihinkään tilanteisiin sen takia, koska äiti bloggaa heistä heidän omilla kasvoillaan.

Mutta voiko perheblogia pitää ilman, että paljastaa lapsensa kasvoja? Voinko silti kirjoittaa lapseeni liittyviä asioita nettiin, vaikka olenkin kasvokuvia ns. vastaan? Toisaalta, minun blogini on paljon muutakin kuin pelkkiä lapsia. Tällä hetkellä en koe, että olen tehnyt noloja paljastuksia lapsistani blogiini. Mutta koen kuitenkin, että ilman lasten kasvokuvia blogini on aivan yhtä pätevä kuin joku muukin. Painin omassa genressä, kirjoitan siitä mistä milloinkin tuntuu ja se sisältää niin minua kuin niitä lapsia. Kaikki, mitä nettiin laittaa, jää sinne. Siksi yritän miettiä, mitä tänne päätyy. Itsestäni voin kirjoittaa vapaammin, koska voin ottaa sen palautteen vastaan ilman ongelmia. Tietysti äitiys ja vanhemmuus ovat aiheita, joita voidaan vääntää milloin mihinkin pisteeseen asti. Olen kuitenkin varma itsestäni ihmisenä, joten uskallan seisoa sanojeni, tekojeni ja blogini takana. Minulle saa sanoa, jos tarve niin vaatii. Lapseni ovat eri juttu.

Ja yksi hyvä syy sille, miksi en halua lasteni esiintyvän julkisesti blogissani on nämä ihmiset, jotka käyvät arvostelemaan ulkonäköä. Minusta minulla on maailman suloisimmat lapset. Poika on syötävän hurmaava ja tyttö kuin prinsessa. Sen kestän, että minua kehoitetaan tekemään naamalleni JOTAIN, koska nyt on niin punainen tukka. Sitä en kestäisi, että samanlaiset tyypit tulisivat arvostelemaan lasteni ulkonäköä ja kehoittamaan tekemään lasteni naamalle jotain. Eli tässä samalla vastaus sinulle, joka kysyit, miksi sotken lasteni kasvot ja joka sattuu olemaan aivan sama henkilö, joka kehoitti tekemään juuri JOTAIN omille kasvoilleni. En haluaisi edes kohdata sitä leijonaemoa, joka voisi hyvinkin kuoriutua lasteni ulkonäköä arvostelevien kommenttien jälkeen ilmoille. Siihen ei auta kommentit "täytyy kestää kritiikkiä", ei sitten yhtään.

4 kommenttia

  1. Mää tääl taas moi! :D (huomaako, että oon lomalla, ku ehdin ajatella jotain muutakin ku jauhelihaa ja pyykkejä?!) :D

    Mut siis pakko oli sanoa, että ihan samoja ajatuksia olen miettinyt minäkin. Että mikäs hiton perhebloggaaja se tällänen on, joka joskus ja jouluna laittaa lapsistaan jonkun kuvan, nekin useimmiten kauempaa. Lasten nimiä en ole myöskään blogissa kertonut, toisaalta viime kesänä esiinnyimme Kaksplussassa, jossa nimet näkyi ja loppukesästä tulee toinen lehtijuttu, jossa siinäkin nimet varmaan näkyy. Mutta päätöksen olen kuitenkin tehnyt, etten heistä nimillä täällä puhu.
    Myöskin juurikin varmaan tietoisuus on lisäänytynyt tosi paljon vuosien varrella. Siis siitä, mihin kaikkialle nuo kuvat voivat joutua. Esim. Facebookin alkuaikoina kuvia jaettiin vielä huomattavasti hanakammin.

    Mutta se pointti... eiku ei mulla tainnu ollakaan! :D Muuta kuin että jatka valitsemallasi tiellä. Se on nimenomaan vanhempien päätös. Ja perheellinen voi kyllä perheblogia kirjoittaa, vaikkei kuvia lapsistaan näyttäisikään. :)

    Terveisin, Naapuriblogin Päkä :D

    VastaaPoista
  2. Minusta on hienoa että suojelet yksityisyyttäsi noin!Netti on pelottava paikka Olen joskus miettinyt että mitähän blogien lapset ajattelevat 10 vuoden päästä heidän kuvistaan. Tai kun ne kuvat pomppaavat esiin jossain ihan muualla kun äidin/isän facebookissa tai blogissa.

    Toivoisin postausta myös kätilön opintojen edistymisestä:) miten päädyit kätilöksi ja millaista opiskelu on kahden lapsen vanhempana.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentistasi! :-) Tämä on taas niitä asioita, jotka jakaa meidät eri leireihin. Pysyn valitsemallani suunnalla. Näin tuntuu hyvälle blogata. :-)

    Kiitos ehdotuksista postausaiheiksi. Laitan ne tulemaan!

    VastaaPoista
  4. Päkä, you rock! ;-)
    Kiitos taas kivasta ja hyvästä kommentista. Ollaan yhdessä tälläisiä vastarannan perhebloggaajakiiskejä.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!