Vuoden mutsi ja eteisen lattialla nukkuva taapero!

eevi_sydamenasialla_lattialla eevi_sydamenasialla_lattialla2

Meillä taistellaan nykyään Tuiskun kanssa nukkumista vastaan. Eikä tämä ole mitään pientä kitinää ja sängyssä peuhaamista, vaan nyt puhutaan jopa kahden tunnin taisteluista. Taistelulta tämä nimittäin tuntuu. Peitto potkitaan jatkuvasti pois, on jano, pissahätä tai pupu on kadonnut. Huoneen ovella käydään huhuilemassa "huhuu" tai huoneesta karataan eteiseen asti. Jos menen viemään poikaa takaisin, toinen nauraa rätkättää oikein mojovasti. Ilman päiväunia Tuisku ei vielä 2,5-vuoden iässä pärjää. Se nähtiin juhannusaattona. Olen yrittänyt pitkittää nukkumaanmenoa, mutta joskus vielä kymmenen aikaan rumba jatkuu. Olemme ulkoilleet ahkerasti, jättäneet jogurtin tarjoamisen (piilosokerin takia) aamuun, syöneet illalla tukevasti puuroa ja pitäneet kiinni iltarutiineista. Silti sama temppuilu on levinnyt jo päikkäriaikaan.

Alkaa jo vähän ärsyttämään. Illat ovat nimittäin sitä omaa kultaista aikaa. Silloin voin kirjoittaa blogia, katsoa lemppariohjelmia, istahtaa ja rauhoittua. Nyt illat menee poikaa vahtiessa, omien hermojen kurissa pitämisessä ja joskus keittää yli. Ei ole ikinä kiva laittaa ketään nukkumaan ärtyneenä. Mutta tunnin hippaamisen jälkeen pinna on herkällä.

Kerran jouduin tekemään jotain vähemmän äidillistä. Yli tunnin riehumisen ja ties kuinka monennen sänkyyn viemisen jälkeen menin makuuhuoneeseen ja suljin oven perässäni. Kuulin, kuinka Tuisku tuli laulamaan Leijonanmetsästystä oven taakse. En huomioinut häntä mitenkään. Sitten vähän ajan päästä laulu loppui ja äänet vaimenivat. Odotin hetken, ennen kuin avasin oven. Siinä lattialla se nukkui. Olo oli kuin vuoden mutsilla. Samalla todella huvittunut ja samalla vähän paska. Näinkö välinpitämätön olin, että annoin sen nukahtaa tähän? Tietysti tilanteesti piti ottaa oikein kuvat Instagramiin, omaan Faceen ja vielä kertana kiellon päälle blogiin. Näin toimii vain oikea vuoden (huonoin) mutsi. Kiitos vaan äänestäneille. Tietysti lopulta kannoin lapsen pois matolta nukkumasta ja peittelin omaan sänkyyn. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole ottaa tätä tavaksi. Mutta sinä iltana en vaan enää jaksanut olla johdonmukainen. Tämän episodin jälkeen olen taas kovasti yrittänyt olla järkevämpi ja kantaa pojan takaisin hippaloimisesta välittämättä. Nyt vain kävi näin..

Mites siellä? Muita yhtä hyviä äitejä? Ja onko vinkkejä, kuinka saada taaperon nukkumaanmenosta taas inhimillisen ja kaikille mukavamman kokemuksen? Please!

12 kommenttia

  1. Hei!
    Meillä tapellaan ihan samoista asioista. Päikkärit on pakko nukkua kun ei vain jaksa koko päivää vielä tai alkaa muuten kaikki mahdollinen "kiva" purraan, lyödään ja jne.
    Iltaan meillä on vähän auttanut et on lyhentänyt päikkärit ei saa nukkua 14.30 pidempään menee illalla 20-20.30 välillä nukkuun. Meillä on kanssa tämä vettä, pissa hätä ruljanssi. Meillä on kerran saanut vettä ja kerran käydä pissalla (yleensä ei tule mitään kun on juuri käyty). Peittelemme sänkyyn kysellään mitä päivän aikana on tapahtunut/tehty (auttanut siihen ettei yöllä herää ja kelaa silloin päivää) ja hyvän yön halit ja pusut. Tämän jälkeen poistun huoneesta jos tulee pois vien mitään sanomatta takas ei katse kontaktia ei mitään hellyyden osotuksia. Tämä on usein auttanut. Välillä ei tulla pois ollenkaan välillä tapellaan n.30min. Vaikuttaa paljon päivän toiminta. Päivällä katsoo hetken telkkaria rauhoittuu omaan sänkyyn näin saattaa nukahtaa tai sitten samanlailla kun illalla. Lelut ollaan siivottu aina pois ettei jää leikki "kesken" ja näin innostu sitten leikkiin yksinään omassa huoneessaan. Olen vaatinut ainakin rauhoittumaan 10min sit saa tulla pois mut yleensä nukahtaa ennen ajan loppumista. Olen ihan jäähyä käyttänyt jos ei suostu rauhoittumaan. Ei todellakaan oikea oppista, mut se on viimeinen keino.

    Jaksamista, toivon että loppuu nopeasti. 2.5v pojan ja 6kk tytön äiti.
    Ah joo ja tosiaan meillä useimmiten isä laittaa yö puulle koska ite nukutan nuorimmaista. Olemme yhdessä sopineet mitä ja miten teemme että teemme samanlailla.

    VastaaPoista
  2. Meillä oli tytöllä pinnasänky 3-vuoteen asti :). Juuri tämän takia. Mielummin siinä kuin pelätä, että lapsi loukkaa itsensä yöllä johonkin tai keksii omaa "kivaa" :).

    VastaaPoista
  3. Uskoisin ymmärtäväni fiiliksesi niin nukutustaistelun kuin tuon yhden illan toimintamallin suhteen, joten toivotan ainakin paaaaljon jaksamista & tsemppiä! :) Tiedän, ettei tämä seuraava lohduta tässä hetkessä juurikaan, mutta...meillä oli täsmälleen samoihin aikoihin aivan samanlainen vaihe. Paino sanalla VAIHE - se meni ohi. Muutama viikko oli ihan karmeaa, mutta sitten tilanne vaan jotenkin itsestään rauhoittui. Meillä on myös aina pidetty todella, todella tarkasti rutiineista kiinni, ja lapsi on pääsääntöisesti ollut ns. hyvä nukkuja. Emme tiedä vieläkään, mistä ihmeestä tuossa vaiheessa oli kysymys. Tyttöä palautettiin omaan sänkyyn pahimpina iltoina varmaan ainakin 25 kertaa, en pysynyt enää laskuissa mukana. Oman teoriani mukaan kyse oli pitkälti huomion hakemisesta tai huomion saamisen varmistelusta. Keskustelimme miehen kanssa monia kertoja siitä, miten tilanteisiin pitäisi reagoida. Emme varmaan saavuttaneet mitään lopullista yksimielisyyttä ja sänkyynpalauttamis-vuoroja hoidettiin kirjaimellisesti vuorotellen, tai siitä lähtökohdasta käsin kummalla kesti hermo vielä yhden kerran... Joka tapauksessa itselleni iso asia oli se, kun sain itseni vakuuttuneeksi että lapsella on kaikki hyvin, hän ei ole mitenkään kipeä, hän on kylläinen, juonut sopivasti nestettä ja pissatettu, huoneessa on sopiva lämpötila ja tutut unikaverit löytyy kainalosta, joten voin sen viidennen sänkyynpalauttamisen jälkeen käyttäytä parin minuutin ajan aivan kuin lapsi olisi ilmaa. Kun muksu tuli hengailemaan jälleen kerran keittiön tai olohuoneen kulmille, jatkoin sitkeästi jotain muka-askarettani parin minuutin ajan, sitten ohimennessäni talutin tytön takaisin sänkyyn juttelematta enää mitään, ja siihen se touhu sitten alkoi rauhoittua.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Meillä on kumpikin lapsista tuon ikäisenä keksinyt samanlaisia temppuja ja me teimme sitten sellaisen ratkaisun, että istuimme sängyn vieressä, kunnes lapsi nukahti. Luin itse aina sinä aikana uutiset puhelimesta, luin blogeja :) tai kirjaa. Kun kuopus sitten täytti kolme ja vaihtoi isompien tarhaan sovimme, että nyt hän on tarpeeksi suuri, jotta nukahtaminen hoituu itse. Meni ehkä pari iltaa sängyn vieressä juostessa, mutta sitten sekin loppui. Hän on nyt noin neljä ja puoli ja jää sadun jälkeen sänkyyn makaamaan, huutelee välillä mammaa tai pappaa, mutta vastaamme siihen vain "hyvää yötä" ja hän nukahtaa viidessä minuutissa. Mutta en usko väärää tai oikeaa tapaa olevan ongelman ratkaisuun, jokaisella perheellä oma tapa selvitä tuosta. Meitä ei kumpaakaan haitannut sängyn vierellä istuminen/makaaminen, joten se ratkaisu sopi meille.

    VastaaPoista
  5. Joskus aiemmin ollut 3-vuotiaan kanssa samaa taistelua keskellä yötä kun on herännyt. Autoin kerran ihan kantamaan peiton ja tyynynkin eteisen lattialle kun kerran siihen parkkeerasi :D loppujen lopuksi poika kantoi petivaatteet takaisin sänkyyn ja meni nukkumaan kun ei huomiota herunut.

    VastaaPoista
  6. Hei!

    Mä oon googlannu jo kaikki pikkutaaperon nukahtamisvaikeudet, eroahdistukset yms. kun aiemmin meidän perheessä ei ole tällaista koettu. Lohduttavaa lukea, että muitakin samankokeneita on. Meidän 4 vanhempaa lasta on kaikki olleet tosi helppoja nukutettavia, tosin kaikki on nukutettu viereen (olen kokenut sen turvallisena tapana, kun yhdessä nukahdetaan) ja siirretty siitä sitten omaan sänkyyn. Isommilla nukutus on kestänyt yleensä 5-15min ja nukkuneet läpi yön 10-12h useinmiten heräämättä. Toki nyt 7-16- vuotiaat ovat olleet aina kotihoidossa ja eläneet oman rytminsä mukaan ilman tarkkoja aikatauluja ja tämä pienimmäinen on nyt perhepäivähoidossa ja se aiheuttaa paineita meille aikuisillekin, kun pitäisi pysyä jonkinmoisessa järkevässä rytmissä. Vielä kuukausi sitten pikkukaveri nukahti noin vartissa, mutta nyt kun ikää on 1,8v saattaa nukahtamismaraton kestää illalla 1-2,5 tuntiakin. Kaikki temput tehdään sängyssä, lauletaan, voimistellaan yms. Lopulta väsähtää kainaloon ja siinäkin vielä voi näyttää jo ihan täysin nukkuvalta, kunnes silmät rävähtää auki ja laulelu jatkuu. Päikkäreille on nukahtanut kuitenkin aina helposti, mutta nyt perhepäivähoitaja sanonut, että sielläkin alkaa unen tulo antaa odotuttaa. Olen pikku hiljaa tullut tunteeseen, että tämä on iän tuoma kehitysvaihe, koska niin paljon kirjoituksia aiheesta tämän ikäisistä on. Hoidossakin on samanikäinen kaveri, jolla vastaavaa. Olisiko näin, että tämänikäinen lapsi kokee päivän aikana niin paljon uusia, kivoja juttuja ja niitä pitää työstää vielä rauhoittumisen hetkelläkin ettei millään malttaisi nukahtaa? Meillä ei itketä eikä nukkumaanmeno ole vaikeaa, lähtee nukkumaan mielellään, mutta uni ei vain tule. Hieroo välillä silmiä ja tuntuu, että on tosi väsynyt, mutta sitten piristyy aina juuri uneenvaipumisen hetkellä. No, lohduttaudutaan sillä, että tämä on vain vaihe eli se tosiaankin menee ohi... :) Onneksi meillä on kotona kaksi vanhempaa, jolloin voi vaihtaa vuoroja, kun ei jaksa enää maata aloillaan ja esittää nukkuvaa, kun tämä jo niin pitkällistä touhua välillä ;) Eilen kokeiltiin jättää päikkärit väliin, josko uni tulisi illalla helpommin, mutta sitten iltapyöräilyllä torkahteli pyöränistuimeen eli ei poju jaksa ilman päivällistä levähdyshetkeä, vaikka nyt lomalla ollaankin ja aamusta saa nukkua pitempään. Hyväntuulinen kaveri meillä onneksi on eikä vähästä välitä vaikka väsyttäisikin. Paljonko teillä tämänikäiset nukkuvat vuorokauden aikana? Meillä yöunet nyt 8-10h ja päiväunet 2-3h. Voimia kaikille unihiekan etsijöille!

    VastaaPoista
  7. Mielestäni parasta, mitä tv:n super nanny on meille opettanut, on nämä nukkumaan laittamiset. Iltarutiinien (iltapala, pesu, satu tms.) jälkeen lapsi peitellään sänkyyn ja toivotetaan hyvää yötä. Jos tulee pois sängystä, viedään takaisin ja sanotaan bed time, meillä vapaasti suomennettuna sänkyyn. Ei katsekontaktia enää, ei tunteita, ei sanan sanaa ylimääräistä mitään muuta. Kolmannella kerralla ( ja sitä seuraavilla) ei sanota enää mitään, vaan lapsi viedään suorinta tietä sänkyyn. E katsekontaktia, ei palveluita. Iltapalalla juodaan, joten jano ei tule sängyssä. Pissalla on jo käyty, joten hätä ei ole enää. Eikä tätä selitetä lapsille enää tässä vaiheessa. Jos haluaa, niin kertaa säännöt vaikka sadun päätteeksi.

    Melkein jokainen vanhempi käy joskus saman taistelun. Voittajana tai tasapelillä, kukin selviää siitä tyylillään. Huomiotta jättäminen, kylmän viileästi, on mielestäni paras keino. Ja kuten huomasit, ihan tehokas. Meillä tietävät koululaisetkin, että äidin oma aika alkaa, kun on hyvää yötä sanottu. Palvelu ei pelaa, eikä äiti enää keskustele.
    Suosittelen tiukkaa linjaa siis.
    Tsemppiä iltoihin!

    VastaaPoista
  8. Mutta siitähän kiipeää jo yksivuotiaatkin pois. :)

    VastaaPoista
  9. Heips, meillä oli samanlaista myös tuossa iässä, haastavaa ja hermoja kiristävää. Meillä auttoi ihan hieronta jaloista tai käsistä ja ihan kunnolla, välillä öljyllä ja välillä ilman. Aikaa se vie jonkin verran mutta oma käsitykseni on että tuon ikäinen on niin levoton ja "kykenemätön" rauhoittumaan itse. Vaihe se oli ja nyt harvinaista että pyydetään hierontaa, mutta välillä sitäkin kaivataan, kaippa ne kasvavat lihakset kaipaa rentoutusta välillä;) Mutta ei sen lapsen tarvitse antaa siihen hierontaan nukahtaa, mieluummin rauhoittaa sen sillä ja sitten kähtee pois jotta oppii jäämään itse. Muutoin yhdyn kyllä edellisiin vinkkeihin.

    VastaaPoista
  10. Toi nukkumaan meno on niinkuin meillä! Pienin täytti juuri kaksi vuotta, mutta päiväunia nukkuu vain jos meillä on mummi tai serkku kylässä nukuttamassa, eli ei välttämättä ees joka viiko. Mä oon yrittänyt mutta ei se onnistu, en saa sitä päikkäreille etenkin kun siinä kestäis yhtä kauan kun yöunille laittamisessa. Ja joka ilta tää nukahtaa mun syliin, tai mun viereen sohvalle, tai lattialle, koskaan en saa sitä menemään omaan sänkyyn suoraan, vaan kannan sinne kun on nukahtanut. ja kaiken lisäks tää nuorin nukahtaa viimesenä, yleensä noin klo 23 aikaan, joten mun ainoa oman rauhan aika, tärkeä ilta-oma-aika alkaa aina niin myöhään, ja aamulla aikaisin joku lapsi aamuvirkkuna herättää, joten nukun ehkä noin 5 tuntia joka yö.. ja aika lailla tällaista tää on ollut jo melkein 9 vuotta, huoh... No onneks enää herätään öisin joskus kerran (ja neljävuotiaskin herää kerran yössä melkein joka yö, että tulee mun viereen), ja joskus ei kertaakaan, mutta ONNEKSI enää ei tarvii herätä noin kymmentä kertaa joka yö! Pääsen siis 0-2 heräämisellä ja katkonaisilla 5 tunnin yöunilla.
    Jotenkin lohduttavaa kuulla (vaikkei näin oo reilua sanoa) että muillakin on vaikeaa tää nukkumaan laittaminen.

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille kommenteista ja neuvoista! Edelleen asian kanssa taistellaan, kuten viimeksi tänään päikkäreiden kanssa (jäivät kahden tunnin väännön jälkeen nukkumatta). Palaan uudelleen vastaamaan teille jokaiselle! <3

    VastaaPoista
  12. En tiedä mikä teillä on tilanne nyt, mutta meillä kokeiltiin samanikäiseen lapseen jättää päiväunet kokonaan pois ja yöunille nukkumaanmeno jo kello 6 :D Muksut herää noin kuuelta joka aamu :D Ja menee siis molemmat kuuelta nukkumaan:D Musta se on kiva ku ne menee niin aikasin nukkumaan nii saa sitte ite illasta omaa aikaa.
    Tosin tää pimeä talvi varmaan vaikuttaa myös asiaan.

    Ja yksi syy tähän on se että en jaksa tapella päiväunille menosta. Tällä hetkellä tilanne on se että molemmat lapset saa vaan laittaa sänkyyn ja sinne ne jää nukkumaan, nukahtaa yleensä minuutissa ;)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!