Viikon ruokalista

eevi_sydamenasialla_ruokalista eevi_sydamenasialla_ruokalista2 eevi_sydamenasialla_ruokalista3 eevi_sydamenasialla_ruokalista4

En enää edes muista, mitä jääkaappi sisälsi ennen lasten syntymää. Kun lapset ovat kotona, jääkaappi tuntuu pursuvan ruoasta, ja jos se ei pursua, se tuntuu hälyttävän tyhjältä. Nyt jääkaappi on melko tyhjä ollut lapsivapaiden aikana. Tärkeimmiksi elintarvikkeiksi on muotoutuneet vichy (pyydän kyllä tuparilahjaksi Soda Streamin ;-) ), appelsiinimehu, maitorahka, mehukeitto ja salaattitarpeet. Ikuinen irtokarkkien mässääjä on mussuttanut suu hymyssä pähkinöitä eikä sipsipussien rapinaa ole kuulunut.

Olin aivan varma, että kun lapset ovat mökillä isänsä kanssa, niin minulla olisi juhlat. Kuvittelin itseni sohvalle syömässä irttiksiä, kahmimassa sipsiä ja dippiä, juomassa ehkä yhden kuivan omenasiiderin ja nuolemassa lusikasta maapähkinävoita. Todellisuudessa kaupassa karkkihyllyn ohittaessani nousee vain kylmät väreet, edes sipsiä ajatellessa tuntuu turvottavan, eikä jääkaapin hätävaraksi ostettuun maapähkinävoipurkkiin ole koskettu.

Olen ollut nyt hippasen yli viikon yksin kotona. Viikon ruokalistani on hyvin yksipuolinen, sillä se ei ole poikennut tarjottimen antimista ainoastaan sillä, että salaatissa on vieraillut kanan lisäksi kalaa. Töissä tulee syötyä yksi lämmin ruoka. Kotona taas olen huomannut vasta illalla, että sitähän voisi jotain syödäkin. Iltavuoroon mentäessäni olen nauttinut aamukahvin murojen kanssa takapihalla. Siihen se oma mielikuvitus on loppunutkin. Mutta ei ole edes ollut nälkäkään helteiden ja muka kiireiden takia. Kerran söin päivälliseksi levyn valkosuklaa-salmiakki-suklaata.

Rahaa ruokaan on mennyt naurettavan vähän. Tämä on jotenkin outoa, koska rahaa menee ruokaan paljon enemmän lasten ollessa kotona. Eikä 6- ja 2-vuotiaat lapset syö nyt niin paljoa. Sitä on huomannut, että selviää yllättävän vähällä, eikä jääkaapin tarvitse olla aina täynnä. Paitsi en pyörällä liikkuessani voisi edes kantaa paljoa kauppatavaraa. Saa nähdä, että kun lauantaina on ensimmäinen lomapäivä, niin miten se vaikuttaa omaan ruokavalioon, kauppalaskuun ja jääkaapin sisältöön. Äitihän söisi salaattia vaikka joka päivä, mutta kaksi nakkien ja makaronilaatikon rakastajaa voivat olla eri mieltä.

Rakasta itseäsi

eevi_sydamenasialla_rakasta3 eevi_sydamenasialla_rakasta2

Oman elämän kulkiessa eteenpäin, sitä täytyy joko vihata itseään tai rakastaa itseään täysillä. Itsensä kanssa kun täytyy aina elää, oli siinä elämässä mukana muita ihmisiä tai ei. Jokainen on vastuussa omista sanomisistaan, tekemisistään ja kaikkein tärkeintä - omasta elämästään. Omien valintojen kanssa on elettävä, vaikka ne joskus olisivat vääriä. Itseään täytyy rakastaa, jotta tietää, mikä suunta on se oikea. Aina se suunta ei ole heti varmaa, mutta kokeilemalla se löytyy. Pääasiassa tätä elämää rakennetaan itseään varten, mutta tällä hetkellä tärkeimmät tähteni ovat lapseni. Minun täytyy rakastaa itseäni, jotta voin rakastaa muita. Minun on rakastettava itseäni, jotta olen lähempänä sellaista elämää lasteni kanssa, joka on meille se kaikkein parhain.

Olen oppinut virheiden kautta paljon asioita. Enkä ole ollut kaikesta aina niin ylpeä. Mutta se kaikki on tehnyt minusta minua. Ja teen edelleen virheitä ja ajattelemattomia asioita, vaikka kuinka yritän nähdä asioissa monia puolia. Alan olemaan se ihminen, jolle voin hymyillä peilin kautta. Tiedän, että osaan hoitaa asioita, etsin ratkaisuja enkä kaadu ensimmäiseen esteeseen. Rakastan itsessäni avoimuuttani ja sosiaalisuuttani, vaikka tiedän, että voisin välillä pitää suuni kiinni. Tiedän myös välillä kyllästyväni jatkuvaan asioiden jankkaamiseen ja joskus pidän ihan tarkoituksella radiohiljaisuutta ihan läheisiinkin ystäviin. Tiedän tarvitsevani läheisiäni ympärilleni, mutta tarvitsen myös aikaa olla yksin ja puhumatta.

Vaikka olenkin välillä kovin impulsiivinen ja tulinen luonne, joka jotain nähtyään haluaa sen HETI, niin koen olevani myös järkevä, punnitsen asioiden eri kantoja ja valintojen vaikutusta. Jos jotain elämääni haluan, se yleensä näkyykin - oli kyseessä uusi kerrossänky tulevaan asuntoon, mustavalkoraidallinen matto, pussi irtokarkkeja, festarit tai joku mielenkiintoinen ihminen. Mutta haluaminen ei ole sama asia kuin asian hankkiminen. On eri asia haluta kuin oikeasti sellainen saada. Aina ei kaikkea tarvitse, vaikka aina saa haluta. Tämä asia on ollut minulla yksi oma kehityshaasteeni, jota aikani kipuillessani rakastan itseäni juuri siksi, etten ole samanlainen kuin ennen.

On minussa paljon muutakin ikuisesti kehitettävää, opittavaa ja asioista luopumisen oppimista. Jotain jo elämä on kuitenkin antanut, että voin sanoa itseäni empaattiseksi, toisia kunnioittavaksi, ymmärtäväiseksi ja luotettavaksi. Rehellisyys voi olla joko hyvää tai huonoa, mutta siitä pyrin myös aina pitää kiinni. Mutta ihminen tekee ajoittain virheitä ja väärin, mutta luotan itseeni ihmisenä, että osaan pyytää anteeksi ja samoiten vaatia anteeksipyyntöä.

Ulkonäöllisesti rakastan itsessäni vihreitä silmiäni, selkääni ja punaista tukkaani. Minulla on pieni pömppömasu, mutta kiva peppu. Kesälläkin olen valkoinen iholtani, enkä rusketu. Otsani on korkea, mutta minulla on kaunis hymy. Sellainen nyt vain olen. Kymmenen vuotta sitten kaiken sen pahan olon myllerryksen keskellä vihasin itseäni, siltä miltä näytin ja mitä elämässäni tapahtui. Pääsin kaikesta kuitenkin yli.

Nyt rakastan itseäni sellaisena kuin olen ja sen näköisenä  mitä olen nyt 25-vuotiaana. Uskon, että suhteeni lapsiini, ystäviin ja sukulaisiin tulevat olemaan tärkeimpiä ihmissuhteita seuraaviin hetkiin. Tärkeää minulle kuitenkin on rakentaa itseäni ihmisenä, kasvaa ja kehittyä taas lisää. Oppia olemaan ja antaa asioiden tulla sellaisia kuin ne tulevat. Tämä tyyppi olen nyt ja vihdoin osaan sanoa itselleni, että rakastan itseäni.

Mistä asioista sinä rakastat itseäsi?

Sydän on siellä missä Kotka on

eevi_sydamenasialla_kotka eevi_sydamenasialla_kotka2 eevi_sydamenasialla_kotka3 eevi_sydamenasialla_kotka4 eevi_sydamenasialla_kotka5 eevi_sydamenasialla_kotka7 eevi_sydamenasialla_kotka8 eevi_sydamenasialla_kotka9 eevi_sydamenasialla_kotka10 eevi_sydamenasialla_kotka11

Mie oon alunperin Kotkalainen. Koko ikäni olen asunut Kotkassa, muutamaa Kouvolassa vietettyä vuotta lukuunottamatta. Olen asunut pääosin lähellä keskustaa. Voin sanoa, että kun bussilla vetää pienen kierroksen ympäri, niin olen asunut melkein jokaisella alueella, joka kiertää Kotkansaarta. Mie puhun edelleen miä ja siä, vaikka muutostani pois on kohta jo kaksi vuotta. Edelleen sanon, että mennään jonneen, lempiherkkuni on Posso ja muistan keskustasta lähtevien bussien nro. 13 ja 27 aikataulut. Olen suorittanut kouluni Kotkassa, omistan ihania ystäviä sieltä ja kaikki sukulaiseni asuvat siellä. Isoimmat elämäntapahtumat sijoittuvat Kotkaan.

Näin Meripäivien lähestyessä olin neljänä vuotena Meripäiväparaatissa, niissä huiskatytöissä, jotka tulevat heti lipunkantajan ja ratsupoliisien takana. Osaan kappaleen Ankkurit ylös ja paraatin koreografioineen vielä ulkoa. Kuvani löytyy Meripäiviä koskevasta kirjasta, jossa olen paraatityttönä ja valitettavasti hameeni helmaa nosti pieni tuuli, joten kirjan aukeamalla näkyy kasvojeni lisäksi hippasen jotain muutakin (onneksi meillä oli aina Sloggit sukkahousujen päällä).

Lapsuuteni kultaisimmat muistot tulevat Langinkosken kuohujen läheltä, ne kauniit kesäiset päivät isovanhempien luona serkun kanssa, lapsuudenystäväni kanssa leikityt monet leikit kotipihan ympäristössä. Lapsuudesta muistan ulkoa pyöräilyreitin isäni äidin luo, sen laiturin josta hypättiin uimaan ja teltan, jossa nukuttiin kuistilla. Lapsuuteen kuului päiväkirjan kirjottaminen, omien tanssien keksiminen ja oman radiokanavan äänittäminen kasetille. Vaaliin niitä kaikkia muistoja lämmöllä, koska lapsena muutin kotoa pois lastenkotiin - aikaan, jolloin en aina tiennyt selviytyväni.

Kotka on paikka, josta olen saanut eväitä kasvaa, mutta myös näkymättömiä kasvun aiheuttamia arpia ja elämän tuomia kolhuja. Paljon on elämässä ehtinyt tapahtua ennen ylä-asteelle siirtymistä, paljon olen saanut kasvaa ja kypsyä. On ollut kipeitä menetyksiä, pelottavia hetkiä ja turvattomuutta. Mutta kaikesta siitä on taas selvitty. Elämä on kantanut ja jo 16-vuotiaana muutin omaan vuokra-asuntooni Kotkan keskustaan. Omassa ensimmäisessä kodissa niitä muistoja tuli tehtyäkin yhdessä kavereiden kanssa.

Tapasin lasteni isän ja aviomieheni Jaakossa (kuppila), tanssimme torstaisessa tanssilattialla Amarillossa ja loputa aloitimme yhteisen tarinamme puhelinnumeroiden vaihtamisen jälkeen Kotkassa. Kummatkin lapset ovat syntyneet ja viettäneet ensimmäiset vuodet meren äärellä. Vietin kaksi vuotta sitten haikeita ja ikimuistoisia läksiäisiäni ihanien ystävieni seurassa, kun olin jättämässä Kotkan taakseni ja vastaanottamassa Porvoon.

Kun mie vietin yhden vapaapäiväni lapsuudenystäväni kanssa Kotkassa, monet hauskat muistot tulivat mieleeni. Ne ranskalaiset kaikilla nakeilla, Kaunissaaren juhannukset, hauskat videot ja valokuvat, eletty elämä, joka teki meistä meitä. En tiedä, palaanko koskaan takaisin. Mieli tekisi, koska sydän on siellä missä Kotka on. Siellä on ystävät - uudet ja vanhat, sukulaiset, tutut kadut ja meri. Lähdin Kotkasta nelihenkisenä perheenä, nyt kahden vuoden jälkeen valmistelen elämääni Porvoossa kolmihenkisenä perheenä. Jos palaan vielä Kotkaan, niin olisin silloin jo kätilö, kahden isomman lapsen onnellinen äiti ja aivan eri ihminen kuin mitä nyt tai koskaan olen ollut.

 

Independent woman rock on!

eevisydamenasialla_uusitukka eevisydamenasialla_uusitukka2

Johan siitä minun kampaajakäynnistä on aikaa. Lähdin hakemaan otsatukkaa ja liukuvärjättyä tyyliä. Tulin takaisin otsatukan ja "matkalla liukuvärjättyyn tukkaan" tukan kanssa. Ja olen enemmän kuin tyytyväinen uuteen tyyliini. Kuvissa latvat näyttävät teille varmaan samalta kuin muukin tukka, mutta läheltä latvat ovat oranssiin päin menevät. Ihan sen takia latvat värjättiin värillä, eikä vaalennettu, jotta hiukset säilyisivät hyvänä. Seuraavalla kerralla hiukset saavat lisää väriä ja ovat matkalla haluttuun lopputulokseen.

eevisydamenasialla_uusitukka3 eevisydamenasialla_uusitukka4 eevisydamenasialla_uusitukka7

Mutta, se hiuksista. Niinhän se nyt on, että sieltä lukijoiden puolesta on kyselty, olenko eronnut miehestäni. Ja erotukaksihan tätä uutta lookkia voi kutsua. Joten muutama sieltä osui ja upposi kommenteillaan, joista toiset olivat ihan viattoman kuuloisia, kun taas toiset vähän tökeröltä tuntuvia viiltoja.

Olen ollut aikeissa kertoa asiasta tänne blogiinkin, kunhan olemme ensin saaneet käsitellä asiaa omilla tahoilla, jutella läheisten kanssa ja selviytyä. Ajan on täytynyt antaa kulua. Onhan kyseessä yksi elämäni isoimmista asioista. Koska minun täytyy kunnioittaa mieheni..ex-miehen..tulevan ex-miehen? (paperilla olemme edelleen naimisissa) pyyntöä olla avaamatta meidän yhteistä elämään sen kummemmin, en mene yksityiskohtiin. Ukko ei ole koskaan halunnut esiintyä blogissani tekstissä tai kuvissa, joten en voi sanoa kuin omasta puolestani eroon liittyviä asioita.

Toiset asiat ovat korjattavissa, asioista voidaan selviytyä yhdessä, aina voi kasvaa ja kypsyä, oppia uutta ja auttaa toista siinä matkalla. Parisuhde on parhaimmillaan (ja toivottavasti aina) kiintymystä toiseen ihmiseen, jonka eteen tekee kaikkensa ja toista rakastaa ehdoitta. Rakkaus on elämän hienoin asia, joka antaa niin paljon ja sitä vaalii aina ja ikuisesti. Joskus kuitenkaan voimat eivät riitä, huonoja asioita on enemmän kuin hyviä, itkua on enemmän kuin naurua, toisen kanssa ei pysty elämään yhdessä ja tarpeeksi kipuiltuaan raja tulee vastaan.

Minun rajani tuli vastaan syistä, joita en voi tai halua täällä kertoa. Jokainen ero kun on henkilökohtainen asia. Eroon johtaneet asiat ovat aina henkilökohtaisia, eikä niitä voi kukaan ulkopuolinen täysin ymmärtää. Ne ovat olleet minulle asioita, joiden kanssa en voi olla tai elää. Eron hakeminen on ollut minulle asia, jota olen miettinyt, pohtinut, jankannut ja soutanut välillä huovaten - kauan. Tämä on ollut yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä. Eron hakemisesta on kulunut jo muutama kuukausi, mutta henkinen prosessi juontaa paljon pidemmältä ajalta.

Mitään en elämässäni kadu, en avioliittoani, lapsia, naivia luuloani harmaantua yhdessä, omakotitalosta haaveilua tai asioita, joita toisen eteen on tehnyt. Kaikella tällä on ollut tarkoituksensa. 7,5 vuoteen mahtuu kuitenkin myös niitä iloisia asioita, rakkautta ja onnea. Se vaan voi unohtua, jos niitä peittää tummempi verho. Universumi (ja Jumala) ovat välillä aika vitsikkäitä, kun pistävät koetukselle, mutta ihmiselle annetaan vain sen verran mitä se jaksaa kantaa. Jos osuu pohjalle, niin sieltä on vain yksi suunta - ylöspäin. Asioilla on tapansa järjestyä.

Nyt tiedän sen, että olen vapaa nainen. Olen alkanut rakentamaan itseäni uudelleen, tutustunut itseeni eronneena naisena ja teen töitä itseni sekä lasten onnellisuuden eteen. Muuta en nyt tiedä. En koskaan kuvitellut itseäni 25-vuotiaana, eronneena ja kahden lapsen sinkkuäitinä. Sellainen minä nyt olen. Jossain vaiheessa vielä ihan konkreettisemmin, kun asumiskokoonpano on muuttunut.

Independent woman rock on!


ps. En voi varmaan pyytää joitain jättämästä kommentteja, kuten olihan tää arvattavissa, tiesin, joku erobuumi menossa tai muita tarkoitusperiltään arvailun varaan jättäviä kommentteja.

Miten niitä muistoja tehdään?

eevisydamenasialla_paljuu4 eevisydamenasialla_paljuu eevisydamenasialla_paljuu2 eevisydamenasialla_paljuu3 eevisydamenasialla_paljuu5

Miten tehdään kesämuistoja lapsivapaalla? Kuinka heittää huolet pois hetkeksi ja elää hetkessä? Nyt tai ei koskaan on tehtävä muistoja, joita voi hymy huulilla muistella vanhana mummona. Elämästä täytyy nauttia, nauraa ja tehdä asioita, joista tulee iloiseksi.

Kotikissailu sopii aivan loistavasti minulle lapsivapailla (joita oikeasti on hyyyyvin harvassa), tykkään katsoa yksin leffaa, syödä pelkkää suklaata päivälliseksi, hipsiä ympäri kotia miten lystään, pukea treenivaatteet päälle ja hypätä fillarin kyytiin. Mutta sitten on se spontaani heittäytyminen, kaverin kanssa istuminen monta tuntia puistossa, kyytipyynnön jättäminen omaan Facebookkiin ja lähteminen yhtäkkiä kymmenen aikaan illalla mökille! Kun olen äiti ja lasten kanssa, olen vastuuntuntoinen ja laitan aina lapset edelle. Kun saan olla vähän aikaa itsekseni, ilman, että tarvitsee kantaa vastuuta juuri sillä hetkellä lasten hyvinvoinnista, niin voi keskittyä itsekkäästi omaan hyvinvointiin.

Kuusi vuotta äitinä olemisen jälkeen ilman lapsia olen edelleen vastuuntuntoinen ja kunnollinen, jos niin nyt voi itsestään sanoa. Mutta olen myös oma naurava itseni, joka tykkää heittäytyä ja pitää hauskaa. Tykkään pelata pelejä, en jaksa ottaa itseäni aina niin vakavasti ja heitän vitsiä. Koskaan en ole ollut kummoinen alkoholin käyttäjä, mutta en ole koskaan kokenut tarvitsevani alkoholia pitääkseni hauskaa. Ystävän kanssa paljussa lilluminen, uiminen, saunominen ja tanssikappaleiden tahtiin tanssiminen on parasta irrottautumista.

Kesän huonosta vibasta huolimatta olen käynyt maailman parhaissa babyshowereissa iltavuoron jälkeen, jäänyt sinne yökylään ja palannut seuraavaan iltavuoroon samasta paikasta. Olen nauttinut Stand Up-illassa ja nauranut vatsani kipeäksi. Olen käynyt muutaman kerran Porvoon jokirannan terassilla (aina ei tarvi alkoholia sellaiselle mentäessä). Pyöräillyt auringon laskiessa ja ihmetellyt taivaan värejä. Olen yrittänyt ottaa edes välillä omaa aikaa itselleni. Olen löytänyt muutaman alelöydön, käynyt kampaajalla ja luonut niitä muistoja. Tämän kesän jälkeen ne pienetkin asiat painavat vaakakupissa paremmalla puolella. Elokuussa niitä muistoja tulee haalittua vielä lisää, varastoon harmaita päiviä vastaan.

Lapset ne tässä elämässä ovat niitä tärkeimpiä, mutta niin olen minäkin, koska onnellisempi äiti on yhtä kuin hyvinvoiva perhe ja lapset. Talvi ehtii kyllä tulla ja se yllättää kylmyydellään tälläisen kesäihmisen. Nyt aion elää sen, mitä tilanne, oma jaksaminen ja rakkaat lapset antavat myöten.

Kohtaloista

eevi_sydamenasialla_loma eevi_sydamenasialla_loma2 eevi_sydamenasialla_loma3 eevi_sydamenasialla_loma5 eevi_sydamenasialla_loma6 eevi_sydamenasialla_loma4 eevi_sydamenasialla_loma7 eevi_sydamenasialla_loma10 eevi_sydamenasialla_loma8 eevi_sydamenasialla_loma12 eevi_sydamenasialla_loma13 eevi_sydamenasialla_loma11 eevi_sydamenasialla_loma9

Välillä mietin itsekseni, että kuinka ne hyvät ja huonot asiat elämässä oikein jakautuvat ihmisten kesken. Toisinaan tuntuu, että yhdelle ihmiselle on annettu liikaa kannettavaksi. Mutta sitten taas mietin, että on niistä vaikeuksista ennenkin selvitty. Olen aina yrittänyt miettiä vaikeuksia sillä, että ihmiselle annetaan vain sen verran kannettavaksi kun mitä se jaksaa kantaa. Omassa elämässäni on tapahtunut todella kamalia asioita, mutta sitten olen myös saanut elämältä paljon. Uskon Jumalaan ja uskon kohtaloon. Uskon siihen, että kaikella on tarkoitus. Uskon lujasti siihen, että kun ottaa oman elämänsä omiin käsiin, niin löytää onnen. Vaadin omalta elämältäni ainoastaan terveyttä, onnellisuutta ja turvallisuutta.

Olen saanut kaksi kaunista ja ihanaa lasta, jotka rakastavat minua ja joiden kanssa on aamuisin ihana kömpiä saman peiton alle. Tyttöni teki minusta äidin, hän on aina rakas esikoiseni, oma onnentähteni. Hän joskus haastaa minua, mutta aina saa sydämeni pakahtumaan rakkaudesta. Mimmi tuli vasta luokseni, teki käsillään sydämen muodon ja laittoi kätensä sydämeni kohdalle: tässä on sydän ja minä rakastan sinua. Poikani on ihanista ihanin, joka kaivautuu kainaloon aina tilaisuuden tullen. Hän on ikuinen vauvani, jolla on mieletön huumorintaju ja joka tuoksuu ihanalta.

Olen päässyt opiskelemaan juuri niitä aloja, jotka ovat olleet ensimmäisiä toiveitani ja menestynyt opiskelijana. Minulla on positiivinen asenne elämään, enkä jää vaikeuksia kohdatessani sormi suuhun. Pyrin aina eteenpäin, etsin erilaisia ratkaisua keinoja, uskallan pyytää apua tarvittaessa. Olen määrätietoinen ja uskaltaisin sanoa itseäni kypsäksi ja fiksuksi. Minua ei noin vain saada masentumaan.

Olen koko kesän kuunnellut Florence + The Machinea sekä Siaa taukoamatta. Olen katsonut kaikki Game of Thronesin tuotantokaudet. Olen yrittänyt siivota kaappejani uudestaan ja uudestaan. Ostin päivälipun Flow-festareille. Olen hymyillyt itselleni peilin edessä, selvinnyt ja vaihtanut hiljalleen uutta nahkaa itselleni. Ennen kaikkea olen ollut ikuisesti kiitollinen jokaiselle ystävälleni, jotka ovat elämässäni. Olen näpytellyt sormeni tunnottomiksi älypuhelimen näyttöön, puhunut suuni kuivaksi saakka ja joskus lähettänyt hassuja videoita. Olen istunut kesäisenä iltana saunan terassilla, avautunut ja nauranut. Olen ollut entistä enemmän oma itseni.

Kesän päätyttyä olen eri nainen. Olen ottanut elämää sarvista, muuttanut elämäni suunnan. Niin niitä muistoja tehdään, joita voi vanhana mummona vaalia. Jollain voi tulla pari tiettyä kysymystä mieleen, mutta älkää turhaan. Kyllä minä kerron, kun koen sen olevan ajankohtaista.

Porvoo lasten kanssa: Peikkorinteen lintutarha & kotieläinpiha

Minulla on tänä kesänä missio: tutustua lasten kanssa mahdollisimman paljon kesäisen (jos se kesä nyt oikeasti alkaakin) Porvoon tarjontaan. Meidän lähistöltä on koluamatta kaikki kotieläinpihat, uimarantoja vaikka millä mitalla ja muita kesäisen Porvoon aktiviteetteja. Viime kesä meni niin intensiivisesti töissä, että tänä kesänä on otettava kiinni siitä, että kolmen viikon lomani aikana me tehdään ja ollaan mahdollisimman paljon tutustumassa uusiin paikkoihin. Vielä ennen lomaa olen jo aloittanut hitaasti kesäaktiviteettien valloituksen, joita aion jakaa niitä täällä blogissanikin.

MIKÄ JA MIKSI JUURI TÄNNE


Peikkorinne on yhden perheen entisen kotitalon ympärillä oleva kotieläinpiha. Ihastuin omistajien ajatukseen, että he eivät ole ostaneet kotieläimiä avatakseen kotieläinpihan, vaan eläimet ovat ajan kanssa muuttaneet heidän luokseen ja nyt niistä pääsevät nauttimaan muutkin. Peikkorinne on idyllinen, kotoisa ja rauhallinen paikka. Piha on aidattu, eläimet ovat sijoittuneet mukavasti ympäriinsä ja ajan saa kulumaan todella hyvin välillä eväitä syöden ja välillä taas kulkien ympäriinsä.


MISSÄ


Kotieläinpiha sijaitsee Askolassa, Journaankylässä. Porvoon keskustasta ajaa alle 30 minuuttia paikan päälle!


Peikkorinteen Facebook-sivut


eevi_sydamenasialla_peikkorinne4 eevi_sydamenasialla_peikkorinne8 eevi_sydamenasialla_peikkorinne6 eevi_sydamenasialla_peikkorinne10 eevi_sydamenasialla_peikkorinne2 eevi_sydamenasialla_peikkorinne11 eevi_sydamenasialla_peikkorinne3 eevi_sydamenasialla_peikkorinne17 eevi_sydamenasialla_peikkorinne7 eevi_sydamenasialla_peikkorinne5 eevi_sydamenasialla_peikkorinne15 eevi_sydamenasialla_peikkorinne13 eevi_sydamenasialla_peikkorinne14 IMG_077eevi_sydamenasialla_peikkorinne12 eevi_sydamenasialla_peikkorinne18 eevi_sydamenasialla_peikkorinne9 eevi_sydamenasialla_peikkorinne eevi_sydamenasialla_peikkorinne16

PLUSSAT




  • Monipuolisesti eläimiä ja lintuja

  • Ystävällinen omistajapariskunta vastassa

  • Edullinen sisäänpääsymaksu!!

  • Kahvila, jossa myydään edullisesti kahvia, jäätelöä ja taisi sieltä saada sitä makkaraakin. Myynnissä on myös riikinkukon sulkia, omistajan tekemiä vaatteita ja muita söpöjä juttuja

  • Kolme paikkaa, jossa syödä ostettuja tai omia eväitä (grillipaikka, kahvilassa ja ulkona oleva eväspöytä)

  • Grillipaikka, jossa meilläkin paistui makkarat jos toisetkin

  • Lapsille (järkyttävän) iso hiekkakasa, hiekkaleluja, leikkimökki, kiikut ja muuta kivaa

  • Lukupuu, jonne saa lisätä oman eläinaiheisen lorun

  • Mielestäni paikka on sopivan pieni, mutta samalla tarpeeksi iso olla yksin lasten kanssa

  • Kaunis, aidattu ja kotoisa alue ja kokonaisuus

  • Omistajien entinen kotitalo toimii nyt vain kahvilana, joten alueella saa olla rennosti, koska kotieläinpiha ei ole kenenkään muun koti kuin vain eläinten


MIINUKSET




  • Paikalle löytää parhaiten navigaattorilla, koska paikka on hieman syrjässä (hiekkatiellä kiemurtelu voi hämätä ilman karttaa)

  • Väsyttää lapset superhyvin, eikä heitä meinaa saada takaisin autoon ja kotiin (ei edes 3,5 tunnin jälkeen, ei)

  • Joitakin voi inhottaa ajatus ulkovessasta, mutta se oli siisti ja moderni. Vaippaikäisen hoitamisessa käymäläasioissa täytyy olla hieman luova (kosteuspyyhkeitä mukaan)