Kohtaloista

eevi_sydamenasialla_loma eevi_sydamenasialla_loma2 eevi_sydamenasialla_loma3 eevi_sydamenasialla_loma5 eevi_sydamenasialla_loma6 eevi_sydamenasialla_loma4 eevi_sydamenasialla_loma7 eevi_sydamenasialla_loma10 eevi_sydamenasialla_loma8 eevi_sydamenasialla_loma12 eevi_sydamenasialla_loma13 eevi_sydamenasialla_loma11 eevi_sydamenasialla_loma9

Välillä mietin itsekseni, että kuinka ne hyvät ja huonot asiat elämässä oikein jakautuvat ihmisten kesken. Toisinaan tuntuu, että yhdelle ihmiselle on annettu liikaa kannettavaksi. Mutta sitten taas mietin, että on niistä vaikeuksista ennenkin selvitty. Olen aina yrittänyt miettiä vaikeuksia sillä, että ihmiselle annetaan vain sen verran kannettavaksi kun mitä se jaksaa kantaa. Omassa elämässäni on tapahtunut todella kamalia asioita, mutta sitten olen myös saanut elämältä paljon. Uskon Jumalaan ja uskon kohtaloon. Uskon siihen, että kaikella on tarkoitus. Uskon lujasti siihen, että kun ottaa oman elämänsä omiin käsiin, niin löytää onnen. Vaadin omalta elämältäni ainoastaan terveyttä, onnellisuutta ja turvallisuutta.

Olen saanut kaksi kaunista ja ihanaa lasta, jotka rakastavat minua ja joiden kanssa on aamuisin ihana kömpiä saman peiton alle. Tyttöni teki minusta äidin, hän on aina rakas esikoiseni, oma onnentähteni. Hän joskus haastaa minua, mutta aina saa sydämeni pakahtumaan rakkaudesta. Mimmi tuli vasta luokseni, teki käsillään sydämen muodon ja laittoi kätensä sydämeni kohdalle: tässä on sydän ja minä rakastan sinua. Poikani on ihanista ihanin, joka kaivautuu kainaloon aina tilaisuuden tullen. Hän on ikuinen vauvani, jolla on mieletön huumorintaju ja joka tuoksuu ihanalta.

Olen päässyt opiskelemaan juuri niitä aloja, jotka ovat olleet ensimmäisiä toiveitani ja menestynyt opiskelijana. Minulla on positiivinen asenne elämään, enkä jää vaikeuksia kohdatessani sormi suuhun. Pyrin aina eteenpäin, etsin erilaisia ratkaisua keinoja, uskallan pyytää apua tarvittaessa. Olen määrätietoinen ja uskaltaisin sanoa itseäni kypsäksi ja fiksuksi. Minua ei noin vain saada masentumaan.

Olen koko kesän kuunnellut Florence + The Machinea sekä Siaa taukoamatta. Olen katsonut kaikki Game of Thronesin tuotantokaudet. Olen yrittänyt siivota kaappejani uudestaan ja uudestaan. Ostin päivälipun Flow-festareille. Olen hymyillyt itselleni peilin edessä, selvinnyt ja vaihtanut hiljalleen uutta nahkaa itselleni. Ennen kaikkea olen ollut ikuisesti kiitollinen jokaiselle ystävälleni, jotka ovat elämässäni. Olen näpytellyt sormeni tunnottomiksi älypuhelimen näyttöön, puhunut suuni kuivaksi saakka ja joskus lähettänyt hassuja videoita. Olen istunut kesäisenä iltana saunan terassilla, avautunut ja nauranut. Olen ollut entistä enemmän oma itseni.

Kesän päätyttyä olen eri nainen. Olen ottanut elämää sarvista, muuttanut elämäni suunnan. Niin niitä muistoja tehdään, joita voi vanhana mummona vaalia. Jollain voi tulla pari tiettyä kysymystä mieleen, mutta älkää turhaan. Kyllä minä kerron, kun koen sen olevan ajankohtaista.

16 kommenttia

  1. Avioeron tuntua on ollut jo jonkin aikaa ilmassa blogia lukiessa

    VastaaPoista
  2. Ja tuon kommentin pitäisi helpottaa? :-D

    VastaaPoista
  3. Halit täältä! Sä OLET määrätietoinen ja fiksu, mutta myös empaattisen jämäkkä, vahva, herkkä ja ihana. <3

    VastaaPoista
  4. Pakko puuttua tuohon "vaadin" -osuuteen. Miten voi vaatia elämältä jotain? Pystytkö tarkentamaan? :)

    VastaaPoista
  5. Esimerkiksi sen voisi ajatella niin, että en tarvitse ympärilleni tietyn merkkisiä vaatteita, jotain tiettyä tavaraa tai muita materialistisia asioita. Terveys - fyysinen ja henkinen - on asia, jota tietysti toivon itselleni ja omille lapsilleni. Ja jotta pysyn terveenä, teen kaikkeni sen eteen, jotta näin kävisi. Onnellisuutta siksi, koska se nyt vaan sattuu itselläni olemaan ihan perustarve. Jos joku asia ei tee onnelliseksi, niin teen sen eteen jotain. Ihmissuhteissa on ylä- ja alamäkensä, mutta kyllä sekin vaatii onnellisuuden tunnetta selviytyäkseen. Turvallisuus nyt on meidän jokaiselle kuuluva elintärkeä asia, jota pitää vaatia saavansa. Mutta jokainen on vastuussa omasta elämästään ja omien tarpeiden ja arvojen eteen tulee tehdä töitä. Vaadin siis itseltäni, että pidän huolta terveydestäni, omasta ja lasten onnellisuudesta sekä meidän turvallisuudesta.

    VastaaPoista
  6. Olen rivien välistä miettinyt samaa..mutta ei toisten elämästä blogin perusteella tiedä kyllä oikeasti oikein mitään! Mietin tuota että kyllä minusta masentuminenkin on ok jos elämä koettelee...ja eihän siihen aina edes isoja asioita tarvita.

    VastaaPoista
  7. Ihanin Eevi <3 haleja sinulle.

    VastaaPoista
  8. Sinulla on huikea elämänasenne!

    VastaaPoista
  9. Eevi, luin sun vanhoja postauksia ja nyt oli pakko kommentoida. Oot aivan mahtava tyyppi! Vahva, nuori, ihana nainen. Itselläni on tässä vaikea elämäntilanne menossa, mutta sain sun teksteistä voimaa taas hymyillä. :) Kiitos!

    VastaaPoista
  10. Heippa, Marsu! Paras kommentti aikoihin. Teit mun päivästä parhaan mahdollisen! Vaikea elämäntilanne täälläkin nyt menossa, joten toivon, että saat jatkossa lisää voimaa mun jutuista. <3

    VastaaPoista
  11. Aivan totta! Blogiin tulee vain ne jutut, joita se kirjoittaja sinne katsoo parhaimmaksi laittaa. Tänne tulee niin pieni osa sitä oikeaa elämää, vaikka kuinka itsekin yritän olla avoin ja aito. Kunhan tämä pahin piikki on ohi, niin kerron sitten mistä on kyse. :-)

    VastaaPoista
  12. Tsemppiä! :) <3 meillä on tää vuosi ollut aika sekasortoa, en tiedä onko syyt meillä kuinka erilaisia, mutta eteen- ja ylöspäin vaan! Eihän tästä muuten mitään tulis, vaikka välillä onki ihan jees jämähtää sohvalle ja vetää kilo irtokarkkia :)

    VastaaPoista
  13. Ihana Heini! Kiiiiiitos näin paljon tsempeistä! :-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!