Miten niitä muistoja tehdään?

eevisydamenasialla_paljuu4 eevisydamenasialla_paljuu eevisydamenasialla_paljuu2 eevisydamenasialla_paljuu3 eevisydamenasialla_paljuu5

Miten tehdään kesämuistoja lapsivapaalla? Kuinka heittää huolet pois hetkeksi ja elää hetkessä? Nyt tai ei koskaan on tehtävä muistoja, joita voi hymy huulilla muistella vanhana mummona. Elämästä täytyy nauttia, nauraa ja tehdä asioita, joista tulee iloiseksi.

Kotikissailu sopii aivan loistavasti minulle lapsivapailla (joita oikeasti on hyyyyvin harvassa), tykkään katsoa yksin leffaa, syödä pelkkää suklaata päivälliseksi, hipsiä ympäri kotia miten lystään, pukea treenivaatteet päälle ja hypätä fillarin kyytiin. Mutta sitten on se spontaani heittäytyminen, kaverin kanssa istuminen monta tuntia puistossa, kyytipyynnön jättäminen omaan Facebookkiin ja lähteminen yhtäkkiä kymmenen aikaan illalla mökille! Kun olen äiti ja lasten kanssa, olen vastuuntuntoinen ja laitan aina lapset edelle. Kun saan olla vähän aikaa itsekseni, ilman, että tarvitsee kantaa vastuuta juuri sillä hetkellä lasten hyvinvoinnista, niin voi keskittyä itsekkäästi omaan hyvinvointiin.

Kuusi vuotta äitinä olemisen jälkeen ilman lapsia olen edelleen vastuuntuntoinen ja kunnollinen, jos niin nyt voi itsestään sanoa. Mutta olen myös oma naurava itseni, joka tykkää heittäytyä ja pitää hauskaa. Tykkään pelata pelejä, en jaksa ottaa itseäni aina niin vakavasti ja heitän vitsiä. Koskaan en ole ollut kummoinen alkoholin käyttäjä, mutta en ole koskaan kokenut tarvitsevani alkoholia pitääkseni hauskaa. Ystävän kanssa paljussa lilluminen, uiminen, saunominen ja tanssikappaleiden tahtiin tanssiminen on parasta irrottautumista.

Kesän huonosta vibasta huolimatta olen käynyt maailman parhaissa babyshowereissa iltavuoron jälkeen, jäänyt sinne yökylään ja palannut seuraavaan iltavuoroon samasta paikasta. Olen nauttinut Stand Up-illassa ja nauranut vatsani kipeäksi. Olen käynyt muutaman kerran Porvoon jokirannan terassilla (aina ei tarvi alkoholia sellaiselle mentäessä). Pyöräillyt auringon laskiessa ja ihmetellyt taivaan värejä. Olen yrittänyt ottaa edes välillä omaa aikaa itselleni. Olen löytänyt muutaman alelöydön, käynyt kampaajalla ja luonut niitä muistoja. Tämän kesän jälkeen ne pienetkin asiat painavat vaakakupissa paremmalla puolella. Elokuussa niitä muistoja tulee haalittua vielä lisää, varastoon harmaita päiviä vastaan.

Lapset ne tässä elämässä ovat niitä tärkeimpiä, mutta niin olen minäkin, koska onnellisempi äiti on yhtä kuin hyvinvoiva perhe ja lapset. Talvi ehtii kyllä tulla ja se yllättää kylmyydellään tälläisen kesäihmisen. Nyt aion elää sen, mitä tilanne, oma jaksaminen ja rakkaat lapset antavat myöten.

3 kommenttia

  1. Äitinä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on yksi vanhemmuuden kulmakivistä. Oli se tapa ladata akkuja mikä (itselle sopiva tapa) tahansa.

    Tekisin mitä tahansa, että voisin ottaa kantaakseni edes osan noista elämäsi tummemmista sävyistä. Muista, että olen täällä syli avoinna rutistukselle ja korvat kuuntelulle. <3 Olet tärkeä ja ihana!

    P.S. Nuo kuvien ilmeilyt nostivat hymun kasvoille: "just tuollaisena Eevi-ihanainen on parhaimmillaan".

    VastaaPoista
  2. Kiitos vaikuttavista kirjoituksista, etenkin kahdesta viimeisestä. Sinulla tuntuu olevan melko raskasta. Vaikken sinua tunnekkaan, tahdon toivottaa sinulle voimia ja auringonpaistetta. Etsi hyviä ja voimaannuttavia hetkiä, ne kantaa. Hyvää kesä jatkoa sinulle.
    -Kristiina-

    VastaaPoista
  3. Voi nuori ihminen, nyt huomio helman pituuteen!

    Joko maksi eli syvälle nilkan päälle tai polven yläpuolelle tuo helman mitta.

    Katselet noita pohjepituisia sitten neljänkymmenen vuoden päästä :)

    Niin kauniit sääretkin sinulla!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!