Rakasta itseäsi

eevi_sydamenasialla_rakasta3 eevi_sydamenasialla_rakasta2

Oman elämän kulkiessa eteenpäin, sitä täytyy joko vihata itseään tai rakastaa itseään täysillä. Itsensä kanssa kun täytyy aina elää, oli siinä elämässä mukana muita ihmisiä tai ei. Jokainen on vastuussa omista sanomisistaan, tekemisistään ja kaikkein tärkeintä - omasta elämästään. Omien valintojen kanssa on elettävä, vaikka ne joskus olisivat vääriä. Itseään täytyy rakastaa, jotta tietää, mikä suunta on se oikea. Aina se suunta ei ole heti varmaa, mutta kokeilemalla se löytyy. Pääasiassa tätä elämää rakennetaan itseään varten, mutta tällä hetkellä tärkeimmät tähteni ovat lapseni. Minun täytyy rakastaa itseäni, jotta voin rakastaa muita. Minun on rakastettava itseäni, jotta olen lähempänä sellaista elämää lasteni kanssa, joka on meille se kaikkein parhain.

Olen oppinut virheiden kautta paljon asioita. Enkä ole ollut kaikesta aina niin ylpeä. Mutta se kaikki on tehnyt minusta minua. Ja teen edelleen virheitä ja ajattelemattomia asioita, vaikka kuinka yritän nähdä asioissa monia puolia. Alan olemaan se ihminen, jolle voin hymyillä peilin kautta. Tiedän, että osaan hoitaa asioita, etsin ratkaisuja enkä kaadu ensimmäiseen esteeseen. Rakastan itsessäni avoimuuttani ja sosiaalisuuttani, vaikka tiedän, että voisin välillä pitää suuni kiinni. Tiedän myös välillä kyllästyväni jatkuvaan asioiden jankkaamiseen ja joskus pidän ihan tarkoituksella radiohiljaisuutta ihan läheisiinkin ystäviin. Tiedän tarvitsevani läheisiäni ympärilleni, mutta tarvitsen myös aikaa olla yksin ja puhumatta.

Vaikka olenkin välillä kovin impulsiivinen ja tulinen luonne, joka jotain nähtyään haluaa sen HETI, niin koen olevani myös järkevä, punnitsen asioiden eri kantoja ja valintojen vaikutusta. Jos jotain elämääni haluan, se yleensä näkyykin - oli kyseessä uusi kerrossänky tulevaan asuntoon, mustavalkoraidallinen matto, pussi irtokarkkeja, festarit tai joku mielenkiintoinen ihminen. Mutta haluaminen ei ole sama asia kuin asian hankkiminen. On eri asia haluta kuin oikeasti sellainen saada. Aina ei kaikkea tarvitse, vaikka aina saa haluta. Tämä asia on ollut minulla yksi oma kehityshaasteeni, jota aikani kipuillessani rakastan itseäni juuri siksi, etten ole samanlainen kuin ennen.

On minussa paljon muutakin ikuisesti kehitettävää, opittavaa ja asioista luopumisen oppimista. Jotain jo elämä on kuitenkin antanut, että voin sanoa itseäni empaattiseksi, toisia kunnioittavaksi, ymmärtäväiseksi ja luotettavaksi. Rehellisyys voi olla joko hyvää tai huonoa, mutta siitä pyrin myös aina pitää kiinni. Mutta ihminen tekee ajoittain virheitä ja väärin, mutta luotan itseeni ihmisenä, että osaan pyytää anteeksi ja samoiten vaatia anteeksipyyntöä.

Ulkonäöllisesti rakastan itsessäni vihreitä silmiäni, selkääni ja punaista tukkaani. Minulla on pieni pömppömasu, mutta kiva peppu. Kesälläkin olen valkoinen iholtani, enkä rusketu. Otsani on korkea, mutta minulla on kaunis hymy. Sellainen nyt vain olen. Kymmenen vuotta sitten kaiken sen pahan olon myllerryksen keskellä vihasin itseäni, siltä miltä näytin ja mitä elämässäni tapahtui. Pääsin kaikesta kuitenkin yli.

Nyt rakastan itseäni sellaisena kuin olen ja sen näköisenä  mitä olen nyt 25-vuotiaana. Uskon, että suhteeni lapsiini, ystäviin ja sukulaisiin tulevat olemaan tärkeimpiä ihmissuhteita seuraaviin hetkiin. Tärkeää minulle kuitenkin on rakentaa itseäni ihmisenä, kasvaa ja kehittyä taas lisää. Oppia olemaan ja antaa asioiden tulla sellaisia kuin ne tulevat. Tämä tyyppi olen nyt ja vihdoin osaan sanoa itselleni, että rakastan itseäni.

Mistä asioista sinä rakastat itseäsi?

1 kommentti

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!