Sydän on siellä missä Kotka on

eevi_sydamenasialla_kotka eevi_sydamenasialla_kotka2 eevi_sydamenasialla_kotka3 eevi_sydamenasialla_kotka4 eevi_sydamenasialla_kotka5 eevi_sydamenasialla_kotka7 eevi_sydamenasialla_kotka8 eevi_sydamenasialla_kotka9 eevi_sydamenasialla_kotka10 eevi_sydamenasialla_kotka11

Mie oon alunperin Kotkalainen. Koko ikäni olen asunut Kotkassa, muutamaa Kouvolassa vietettyä vuotta lukuunottamatta. Olen asunut pääosin lähellä keskustaa. Voin sanoa, että kun bussilla vetää pienen kierroksen ympäri, niin olen asunut melkein jokaisella alueella, joka kiertää Kotkansaarta. Mie puhun edelleen miä ja siä, vaikka muutostani pois on kohta jo kaksi vuotta. Edelleen sanon, että mennään jonneen, lempiherkkuni on Posso ja muistan keskustasta lähtevien bussien nro. 13 ja 27 aikataulut. Olen suorittanut kouluni Kotkassa, omistan ihania ystäviä sieltä ja kaikki sukulaiseni asuvat siellä. Isoimmat elämäntapahtumat sijoittuvat Kotkaan.

Näin Meripäivien lähestyessä olin neljänä vuotena Meripäiväparaatissa, niissä huiskatytöissä, jotka tulevat heti lipunkantajan ja ratsupoliisien takana. Osaan kappaleen Ankkurit ylös ja paraatin koreografioineen vielä ulkoa. Kuvani löytyy Meripäiviä koskevasta kirjasta, jossa olen paraatityttönä ja valitettavasti hameeni helmaa nosti pieni tuuli, joten kirjan aukeamalla näkyy kasvojeni lisäksi hippasen jotain muutakin (onneksi meillä oli aina Sloggit sukkahousujen päällä).

Lapsuuteni kultaisimmat muistot tulevat Langinkosken kuohujen läheltä, ne kauniit kesäiset päivät isovanhempien luona serkun kanssa, lapsuudenystäväni kanssa leikityt monet leikit kotipihan ympäristössä. Lapsuudesta muistan ulkoa pyöräilyreitin isäni äidin luo, sen laiturin josta hypättiin uimaan ja teltan, jossa nukuttiin kuistilla. Lapsuuteen kuului päiväkirjan kirjottaminen, omien tanssien keksiminen ja oman radiokanavan äänittäminen kasetille. Vaaliin niitä kaikkia muistoja lämmöllä, koska lapsena muutin kotoa pois lastenkotiin - aikaan, jolloin en aina tiennyt selviytyväni.

Kotka on paikka, josta olen saanut eväitä kasvaa, mutta myös näkymättömiä kasvun aiheuttamia arpia ja elämän tuomia kolhuja. Paljon on elämässä ehtinyt tapahtua ennen ylä-asteelle siirtymistä, paljon olen saanut kasvaa ja kypsyä. On ollut kipeitä menetyksiä, pelottavia hetkiä ja turvattomuutta. Mutta kaikesta siitä on taas selvitty. Elämä on kantanut ja jo 16-vuotiaana muutin omaan vuokra-asuntooni Kotkan keskustaan. Omassa ensimmäisessä kodissa niitä muistoja tuli tehtyäkin yhdessä kavereiden kanssa.

Tapasin lasteni isän ja aviomieheni Jaakossa (kuppila), tanssimme torstaisessa tanssilattialla Amarillossa ja loputa aloitimme yhteisen tarinamme puhelinnumeroiden vaihtamisen jälkeen Kotkassa. Kummatkin lapset ovat syntyneet ja viettäneet ensimmäiset vuodet meren äärellä. Vietin kaksi vuotta sitten haikeita ja ikimuistoisia läksiäisiäni ihanien ystävieni seurassa, kun olin jättämässä Kotkan taakseni ja vastaanottamassa Porvoon.

Kun mie vietin yhden vapaapäiväni lapsuudenystäväni kanssa Kotkassa, monet hauskat muistot tulivat mieleeni. Ne ranskalaiset kaikilla nakeilla, Kaunissaaren juhannukset, hauskat videot ja valokuvat, eletty elämä, joka teki meistä meitä. En tiedä, palaanko koskaan takaisin. Mieli tekisi, koska sydän on siellä missä Kotka on. Siellä on ystävät - uudet ja vanhat, sukulaiset, tutut kadut ja meri. Lähdin Kotkasta nelihenkisenä perheenä, nyt kahden vuoden jälkeen valmistelen elämääni Porvoossa kolmihenkisenä perheenä. Jos palaan vielä Kotkaan, niin olisin silloin jo kätilö, kahden isomman lapsen onnellinen äiti ja aivan eri ihminen kuin mitä nyt tai koskaan olen ollut.

 

13 kommenttia

  1. Itse asuin 24 ensimmäistä elinvuotta Kotkassa, Kotkansaarella, mutta ei ainakaan silloin kukaan puhunut "mie" tai "sie" vaan "miä" ja "siä".

    Varsinkin nämä jo Kotkasta poismuuttaneet unohtavat tämän lähes aina.

    VastaaPoista
  2. Oikeesti se on e:n ja ä:n sekoitus. Mutta jos se sulle on miä ja siä, niin saa olla. Mie nyt satun kirjoittamaan mie ja sie. :-)

    VastaaPoista
  3. Kuka hitto muka sanoo Kotkassa mie ja sie? :-D jotkut ehkä kirjoittaa läpällä, muttä kyllä kaikki kotkalaiset (itseni mukaanlukien), jotka oon tavannu puhuu miä ja siä. Haminassa sitte sanotaa mie ja sie.

    VastaaPoista
  4. No niin, johan minä tossa ylemmässä kommentissa asiaa korjasin. :-D Älkää repikö pelihousujanne, tässä ei varmaan tarvi käydä asiasta vääntämään. Anteeksi siis, kaikki Kotkalaiset, että minä yksilönä satun tällä tavalla kirjoittamaan. Ääntäminenhän se tässä kai "tärkeitä" on.

    VastaaPoista
  5. Hmm. Mie aina kirjotan mie, mutta aina sanon miä. Kirjotus- ja puhekielessä se menee kai eri tavalla. Ainakin keski-ikäiset Kotkalaisetkin kirjoittavat mie, mutta sanovat miä :)

    VastaaPoista
  6. Vanhana ex-kotkalaisena tätinä tunnistan myös e:n ja ä:n välimuodon.Vanha murre palaa aina, kun käyn entisessä kotikaupungissani, vaikka nykyisessä yleiskieltä puhunkin.Kauniita Kotkakuvia!

    VastaaPoista
  7. hah hah, paskan marjat. Mie oon ikäni asunu Kotkassa, oon 24v ja mie ja kaikki mun tutut ja läheiset (paitsi kouvolasta muuttanu kaveri) sanoo mie ja sie. Nauretaan niille jokka vääntää leviäst MIÄ ja SIÄ

    VastaaPoista
  8. Onneksi ei ole pääsykokeita ollakseen Kotkalainen. Oltaisiin ehkä kaikki pulassa mie:n, sie:n, miä:n tai siä:n ääntämisen kanssa. :-D En ihan oikeesti arvannut, että tästä olisi tullut tälläinen keskustelu kuinka Kotkassa puhutaan. Kiva kuitenkin, että porukka osallistuu. :-D Olisin kyllä vähän toivonut, että joku olisi huutanut syönneensä juuri Possoa tai Lihistä.

    VastaaPoista
  9. Mihin hävisi edellinen postaus??????

    VastaaPoista
  10. Jännä juttu. Mun isä on kymistä ja mun vanhempien mökki on Pyhtäällä sekä mun mummo asuu Karhulassa. Luen aina mie ja siet kotkalaisittain vaikka itse en puhukaan niin. Ainakin kaikki mun nykyisen kotkan alueella asuvat sukulaiset ja muut tutut puhuvat miä ja siä. Ehkä kuitenkin juuri tuon e:n ja ä:n välimaastossa olevana. Mä tunnistan puheesta kaikki kotkan seudulta olevat ihmiset. :)

    VastaaPoista
  11. Tulee vielä takaisin. Se odottelee hetken jemmassa. ;-P

    VastaaPoista
  12. […] edelleen. Järjestin tytölle kahdet synttärijuhlat – onnistuneesti. Kävin pitkästä aikaa Kotkassa, kotikaupungissani, söin paljon possoa ja puhuin mie/ä ja sie/ä (viitaten pieneen Kotkalaiseen […]

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!