Lasten Suomenlinna

eevi_sydamenasialla_suomenlinnaeevi_sydamenasialla_suomenlinna2 eevi_sydamenasialla_suomenlinna3 eevi_sydamenasialla_suomenlinna4 eevi_sydamenasialla_suomenlinna5 eevi_sydamenasialla_suomenlinna6 eevi_sydamenasialla_suomenlinna8 eevi_sydamenasialla_suomenlinna9

Meidän viikonloppureissumme kohokohtia oli ehdottomasti Suomenlinna. Kukaan meistä neljästä ei ollut koskaan aiemmin siellä käynnyt, joten emme voineet olla enempää innoissamme, kun säätiedotteet sateisesta kelistä osoittautuivat vääriksi. Olimme kaiken varalta varautuneet sadeviitoin ja seikkailumielellä, koska halu päästä kokemaan Suomenlinna oli sen verran suuri. Elokuun aurinkoinen ilma ei olisi voinut parempi olla, sillä päivä tuntui aivan keskikesältä. Koska lapset ovat alle 7-vuotiaita, niin he matkustavat ilmaiseksi Helsingissä - myös Suomenlinnaan. Me aikuiset taas satsasimme HSL:n 8 euron päivälippuun, jolla saa Helsingin sisällä käyttää julkisia niin paljon kuin mieli tekee. HSL:n lautta Suomenlinnaan lähtee Kauppatorin itälaidalta (lähellä Presidentinlinnaa, Finnairin Sky Wheeliä ja uuden pissivän pojan patsaan läheltä). Lauttoja lähtee suhteellisen usein, joten mekin vain menimme odottelemaan, koska lähtisi seuraava lautta. Ja jo matka Suomenlinnaan on oma ikimuistoinen hetkensä, koska samalla pääsee katsomaan kauniita maisemia ja kuvaamaan Helsinkiä mereltä.

Lautta saapuu Iso Mustasaaren päälaiturille, jonka vieressä on heti infopiste, vessat ja yksi monista ravintoloista. Mekin nappasimme kaikille omat kartat mukaan ja lasten kanssa päätimme merkitä jokainen kohde karttaan, jossa olimme käyneet. Lähdimme taas reissuun sillä mielellä, että paikan päällä katsotaan, minne kannattaisi lähteä. Olin katsonut aiemmin, että Suomenlinnassa olisi ollut samana päivänä kesäteatteri, mutta ikärajan puolesta me emme päässet sitä katsomaan. Mutta tuleepahan mentyä uudestaan ensi kesänä.

eevi_sydamenasialla_suomenlinna7 eevi_sydamenasialla_suomenlinna10 eevi_sydamenasialla_suomenlinna11 eevi_sydamenasialla_suomenlinna12 eevi_sydamenasialla_suomenlinna13 eevi_sydamenasialla_suomenlinna14

Infopisteestä nappaamastamme kartasta löytyikin heti kaikille mieleinen kohde: lelumuseo. Kahden aikuisen ja kahden lapsen perhelipulla pääsee sisään 15 eurolla, joka ei ole paha hinta. Vaikka lelumuseo on huoneiltaan pieni, on siellä nähtävää sitäkin enemmän. Lelumuseon sisältä saa myös käsiohjelmat, jossa esitellään järjestyksessä leluja, tarinoita ja niiden historiaa. Minulle jäi mieleen tuberkuloosinalle, jonka tarinan mukaan pieni tyttö oli tiputtanut rakkaimman nallensa tuberkuloositartuntaisten sylkeä, mutta tytön äiti oli pelastanut nallen tartunnan uhalla. Lelumuseon yhteydessä on myös rauhallinen ja viihtyisä kahvila. Me emme muuta syöneetkään Suomenlinnassa, vaikka kahviloita ja ravintoloita oli paljon tarjolla. Omat pienet eväät nautimme leikkipuistossa, jossa sai samalla istua hetken ja hengähtää.

eevi_sydamenasialla_suomenlinna15 eevi_sydamenasialla_suomenlinna17 eevi_sydamenasialla_suomenlinna20 eevi_sydamenasialla_suomenlinna21

Jos olen alkanut ihastumaan Helsinkiin, niin kaikkein paras paikka koko kaupungista on tällä hetkellä minulle Suomenlinna. En tiedä, johtuiko se aurinkoisesta päivästä, niistä maisemista vai yleisestä olotilasta, mutta paikkana se on aivan ihana. Jotenkin harmittaa, että en ole aikaisemmin tänne päässyt, mutta samalla tiedän, että tästä tulee jatkossa minun jokaisen kesän kohde. Jos tämä ei ollut ihan henkeäsalpaava kokemus, niin aika ikimuistoinen silti. On mahtavaa, että näin läheltä voi löytyä niinkin taianomainen paikka. Tänne on päästävä uudestaan ja uudestaan. Varsinkin kesäteatterin haluan päästä kokemaan heti kun mahdollista! Tuiskun kanssa voisi uskaltaa ensi kesänä lähteä seikkailemaan, mutta kyllä sitä nautti siitä, että 6-vuotiaiden kanssa tämäkin kokemus oli paljon helpompaa kuin melkein 3-vuotiaan kanssa.

eevi_sydamenasialla_suomenlinna16 eevi_sydamenasialla_suomenlinna18 eevi_sydamenasialla_suomenlinna19 eevi_sydamenasialla_suomenlinna22 eevi_sydamenasialla_suomenlinna23 IMG_4514

Meidän nelikkoon eniten kolahti Suomenlinnan Susisaaren tunnelit. Taskulamput vaan unohtuivat matkasta, mutta hyvin pystyttiin melkein sokkona näissä tunneleissa suunnistamaan. Lasten kanssa etsimme piilossa olevia kummituksia ja salaisia käytäviä. Meiltä jäi varmasti moni tunneli vielä tarkistamatta, mutta saimme silti aika hyvän tuntuman Susisaaresta. Joku kerta sitä voisi lähteä opastetulle kierrokselle, jotta paikkaan pääsee tutustumaan toisella tavalla. Nyt oli kiva vaan mennä sinne, missä näytti hauskalta ja tehdä loman lopusta lämpimien muistojen arvoinen. Ensi kesänä sitä voisi ottaa pikniktarpeet mukaan ja viettää päivän aamusta alkaen - ja ottaa hyvät kengät mukaan!

ps. TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ pääset lukemaan muut postaukset Helsingin reissustamme!

Viikonloppu Helsingissä, osa 2

eevi_sydamenasialla_helsinki eevi_sydamenasialla_helsinki9 eevi_sydamenasialla_helsinki4 eevi_sydamenasialla_helsinki5 eevi_sydamenasialla_helsinki6 eevi_sydamenasialla_helsinki3 eevi_sydamenasialla_helsinki2 eevi_sydamenasialla_helsinki7 eevi_sydamenasialla_helsinki8

Helsinki alkaa päästä mun iholle. Nyt varsinkin, kun koulu on alkanut, niin Helsinki tuntuu todella mukavalta paikalta olla. Olen ollut Helsinkikammoinen aika kauan. Syy siihen löytyy ihan siitä, että olen pienen kaupungin kasvatti, jolle neljän ruuhka ei ole pahemmin aiheuttanut siirtymisongelmia - tai ahtaanpaikankammoa. Koulun aloitus ja päivittäin Helsinkiin reissaamminen toi aluksi hikeä otsalle ja jännitystä. Pienessä paikassa paikat tulevat nopeasti tutuiksi, ihmisiä ei ole liiaksi ja etäisyydet helppoja. Iso kaupunki menee vielä itsekseen jotenkuten, kunhan siihen sykkeeseen oppii. Ajatus ruuhkaisesta kaupungista lasten kanssa on tuntunut ehkä pahimmalta ajatukselta hammaslääkärissä käynnin jälkeen.

Viikonloppu ystäväni ja meidän 6-vuotiaiden kanssa ytimessä osoittautui kuitenkin todella hyväksi. Sen ikäiset innostuvat ratikka-ajeluista ja jaksavat muutaman ratikka-ajelun jälkeen hyvin niitä äitien päähänpistoja käydä vaatekaupoilla. Reittiopas on ollut aina ystäväni, kuten myös kännykkäni kartta. Niiden avulla sitä on päässyt suunnistamaan yksin keskustassa sekä julkisissa ja hauskaa se on ollut lastenkin kanssa (lue: suurimmaksi osaksi ajasta). Tietysti jotain jo tuttua ja turvallista löytyy omasta Helsinki-tietoudestani, mutta parasta on välillä löytää itsensä yllättäen uudesta paikasta. Isommat lapset jaksavat hyvin pysyä perässä äidin miettiessä välillä kartan kanssa seuraavaa siirtoa.

Parhainta koko reissussa oli kävellä isoilla kaduilla sunnuntaiaamuna. Vielä silloin ei ollut ihmisiä liikenteessä, joten lasten kanssa oli helppoa kulkea. Samalla oli mukavaa, kun kahviloiden terasseilla istui väkeä, mutta toisaalta nautti siitä hiljaisuudesta. Kun yhden nurkan takana on aivan tyhjää, niin hetken päästä voi löytää itsensä keskellä ihmisjoukkoa. Helsingissä viehättää monipuolisuuden lisäksi meri. Meren läheisyys tuo tietysti mieleen oman kotikaupungin. Ja onhan Helsinki aika kaunis kaupunki mereltä käsin katsottuna. Linnanmäen laitteista on ollut kiva katsella kaupunkia ylhäältä käsin ja oikeasti tietää, että missä on mitäkin. Jollekin tämä asia voi olla naurettavaa, mutta minulle siinä oli jotain hohtoa - olen oppinut pitämään ja tuntemaan tätä paikkaa. Helsinki, I think I like you!

ps. Vielä olisi tulossa fiilistelyä ensikertalaisten Suomenlinnasta, jonne selvästi jäi minulta pala sydäntä!

Uutta ilmettä

Blogi sai saapuvan syksyn ja kesän laiskottelun jälkeen piristysruiskeen myös uuden bannerin muodossa. Koska olen välillä vähän tuuliviiri, innostun hetkeksi jostain ja saatan kaivata nopeasti vaihtelua, niin nyt sai väistyä vanha banneri ja esittelytekstin kuva. Tunne on vähän sama kuin kotona vaihtaisi järjestystä. Se piristää ja tuo heti uutta puhtia. Bannerista saan kiittää Kaksplussan toimitusharjoittelijaa, Christinaa, joka teki töitä käskettyä ja loi blogille uutta ilmettä. Enkä luonnollisestikaan voisi olla enemmän kuin iloinen tuotoksesta.

Blogi ei muuten tule kokemaan mitään dramaattisia muutoksia, vaan se kulkee edelleen virran ja omien mielihalujen mukana. Syksy tuntuu olevan kesän jälkeen blogeissakin muutosten ja uusien tuulien aikaa. Minulla nämä tuulet tuovat toivottavasti vain motivaationi takaisin. Koulukin on alkanut ja arkirytmi siten palaa uomiinsa. Kalenteri on täytetty lukujärjestyksen ja muiden menojen suhteen. Jatkan myös ensi kuussa viime talvena henkireiäksi muodostunutta teatteriharrastustanikin. Ja tottakai aion pitää kiinni innostani liikkua ja parantaa omaa kuntoa. Kaikkia näitä tietysti tulossa blogiin oman fiiliksen mukaan. Eikä edessä oleva muutto ja uuden elämän opettelu tule unohtumaan täältä.

Uudella ilmeellä ja samoilla jutuilla virran mukana siis mennään. Blogin nimikin sen kertoo: sydämen asialla. Juttuja ja aiheita, jotka juuri sillä hetkellä ovat relevantteja minulle ja elämässäni. Mitä blogin uusi banneri herättää teissä? Nyt olisi hyvä sauma toivoakin jotain postauksia, jos mieli tekevi!

 

30 DAY SHRED ja muuta urheiluhulluutta

eevi_sydamenasialla_urheiluhullueevi_sydamenasialla_urheiluhullu2 eevi_sydamenasialla_urheiluhullu3 eevi_sydamenasialla_urheiluhullu4 eevi_sydamenasialla_urheiluhullu5 eevi_sydamenasialla_urheiluhullu6 eevi_sydamenasialla_urheiluhullu7 eevi_sydamenasialla_urheiluhullu8

Se on taas arki ja paluu rytmiin. Arkirytmissä on aina pakko olla jotain omaa mukana koulun ja kodin lisäksi. Mulla menee vähän kaikki kausittain - on kauhea tarve askarrella, ommella tai urheilla. Nyt on selkeästi alkanut urheiluhullun aikakausi. Viime kesänä hankittu Jillian Michaelsin neljän DVD:n boksin (jo kerran aloitettu) 30 day shred pyörii tällä hetkellä omassa ohjelmassa. NYT olisi tarkoitus oikeasti vetää 30 päivän ohjelma läpi, ilman lipsumista ja kovalla menolla. 20 minuutissa tulee ehdottomasti hiki ja lihakset kipeiksi - ja kuulemma tuloksia.

Satuinpa vielä ostamaan Stadiumista suht edullisesti juoksukengät ja niitähän oli kokeiltava samana päivänä. Vaikka kuinka sitä yrittää venytellä, niin etureidet huutaa rappusia noustaessa kipeää. Silti, nyt tai ei koskaan, on otettava otetta omaan urheiluhulluun. Kesällä sitä vaan lipsuu liikaa herkuttelun puolelle ja tunnin päästä sipsipussista on morkkis. Liikunta tuo muutenkin hyvän olon, koska sitä tekee itselleen, vailla sen suurempia tavoitteita.

Jillianin ohjelmat eivät vie paljoa aikaa - eikä rahaa, kun sen kerran panostaa boksiin. Olohuone muuttuu lasten mentyä nukkumaan omaksi saliksi, jumppamatto vieritetään nukkamaton tilalle, kengät jalkaan ja painot käsiin. 30 day shredin 20 minuutin ohjelman jaksaa hyvin vetää koulupäivän jälkeenkin - kun on tarpeeksi itsekuria. Laitan mielummin oman soittolistan soimaan taustalle, niin samalla saa vähän motivaatiota, kun Britney Spears laulaa taustalla "work, bitch!"

Mitä juoksemiseen tulee, niin olen siinä ollut aina huono. Pyöräily on enemmän mun juttu. Nyt olisi siitä huolimatta tarkoitus aloittaa vaikka sillä, että juoksee lyhtypylvään luota toiselle. Hiljalleen ja omaan tahtiin. Eikä mikään piristä kesän loppuessa enempää kuin värikkäät kengät.

Onko muillakin alkanut kesän jälkeen oma liikuntaprokkis? Mitä te suositte?

Viikonloppu Helsingissä, osa 1

eevi_sydamenasialla_helsinkipe eevi_sydamenasialla_helsinkipe2 eevi_sydamenasialla_helsinkipe4 eevi_sydamenasialla_helsinkipe3 eevi_sydamenasialla_helsinkipe5 eevi_sydamenasialla_helsinkipe10 eevi_sydamenasialla_helsinkipe8 eevi_sydamenasialla_helsinkipe7 eevi_sydamenasialla_helsinkipe9 eevi_sydamenasialla_helsinkipe11 eevi_sydamenasialla_helsinkipe6 eevi_sydamenasialla_helsinkipe13 eevi_sydamenasialla_helsinkipe16 eevi_sydamenasialla_helsinkipe15

Meillä oli viikonlopun mittainen reissu Helsingissä Mimmin ja meidän parhaiden ystävien kanssa. Ystäväni poika oli voittanut arvonnassa hotelliviikonlopun neljälle, jota pääsimme Mimmin kanssa nauttimaan. Saavuimme Helsinkiin jo perjantaina kolmen maissa ja tarkoituksena oli viettää lapsen- sekä vähän äitientahtinen viikonloppu kierrellessä ympäri kaupunkia. Koska kumpikin "minikokoisista" matkustajista oli jo eskarilaisia, niin Helsingin vilinä ja kierteleminen tuntui helpommalta ottaa vastaan kuin vaikka meidän Tuiskun kanssa.

Meillä ei ollut sen suurempia suunnitelmia tehty, koska halusimme mennä omien fiilisten mukaan. Suomenlinna oli meiltä kaikilta kokematta ja sunnuntaina ollut ravintolapäivä oli toiveissa myös. Muuten olimme ja menimme hetkessä. Varmasti Helsingistä saa paljon irti, jos käy pienellä vaivalla etsimään aktiviteetteja. Ainakin näiltä nettisivuilta saa hyviä vinkkejä, joita lasten kanssa voi Helsingissä kokea. Me päätimme keskittyä oleskeluun keskustan tuntumassa, hyvään ruokaan ja ratikka-ajeluihin, jotka olivat lasten lemppareita.

Ensimmäisenä päivänä heitettiin tavarat vain hotellihuoneeseen ja lähdettiin suuntaamaan välipalalle. Aina täytyy olla vähän seikkailuja ja alkunperin suunnitelmissa ollut kahvila vaihtuikin pienen erheen kautta Kanavarannassa olevaan Cafe Kokkoon. Kahvila onkin ihan tuore, vasta kesäkuussa avattu. Tarjolla olisi ollut vaikka millaisia kakkuja ja muita herkkuja, mutta koko porukka päätyi toastiin, joka ei ollut huono vaihtoehto sekään. Tuorepuristettu omenamehu oli ainakin äitien mieleen ja paikka yleisesti rauhallinen myös lasten kanssa vierailuun. Tykkäsin paikan tunnelmasta ja kotoisuudesta, joten suuntaan tänne ehdottomasti uudestaankin. Muuten iltapäivä meni kävellessä ja muutamassa kaupassa kierrellessä. Lapsetkin jaksoivat aika hyvin pysyä mukana, varsinkin, kun iltapalaksi käytiin syömässä Kampin Memphiksessä hamppariateria. Ilmakin suosi koko päivän ja oli sopivan lämmin kävellä pelkässä t-paidassa.

Olen joskus aikaisemmin kertonut vähän kammoksuvani Helsinkiä ja sen vilinää. Nyt, kun 1,5 vuotta olen kulkenut Helsinkiin kouluun ja takana on näin hyvä viikonloppu, niin alan ehkä kiintymään siihen. Edelleen minulle koti on täällä pienessä kaupungissa, rauhallisella alueella, peltojen keskellä. Mutta samalla, joku siinä ytimen sykkeessä viehättää, ne ihmistet, kotoisat kahvilat ja kaupungin valot illan hämärtyessä. Tottakai tätä tunnetta vähän lisää se, että osaan edes vähän liikkua Helsingissä, käyttää (reittiopasta) julkisia ja palaset loksahtavat paikoilleen, kun huomaa hahmottavansa edes jotenkin niitä alueita mielessään. Tästä hetkittäisestä ihastumisesta huolimatta en osaisi asua niin isossa paikassa lasten kanssa. Muuten kyllä olen oppinut tykkäämään Helsingistä.

ps. Koska kameraan tarttui kolmisensataa kuvaa koko viikonlopusta, niin luvassa on tulossa vielä tunnelmia Suomenlinnasta ja ravintolapäivästä.