Sydän on siellä missä koti on

eevi_sydamenasialla_missakoti eevi_sydamenasialla_missakoti5 eevi_sydamenasialla_missakoti2 eevi_sydamenasialla_missakoti4 eevi_sydamenasialla_missakoti6 eevi_sydamenasialla_missakoti3 eevi_sydamenasialla_missakoti7 eevi_sydamenasialla_missakoti8 eevi_sydamenasialla_missakoti9

Muuttooni uuteen asuntoon on enää puolitoista kuukautta. Jos eron alussa aika erillään asumiseen tuntui pitkältä ajalta, niin nyt se aika tuntuu lentävän aika sutjakasti. Mutta se myös pelottaa. Se on surullista. Olo on haikea, innostunut ja välillä ei taas tunnu miltään. Kävelen tässä kodissa ja mietin, että enää ei jaksa kiinnittää huomiota epäjärjestyksessä oleviin kaappeihin, televisiotason päällä olevaan pölykerrokseen, siihen huonekaluun, joka ei ehkä lähde minun mukaani, takapihan viidakoksi muuttuneeseen kasvimaahan. Sekin tuntuu pahalta, että enää ei tarvitse välittää. Mutta samalla odotan innolla uuteen asuntoon muuttamista.

Lähteminen tästä asunnosta tulee olemaan vaikeaa. Muistan, kuinka ihastuin ensisilmäyksellä tähän asuntoon näytössä. Tämä me halutaan - tai ainakin tämän MINÄ haluan. Lapset saivat vihdoin oman huoneen. Maalasin mielessäni, että miltä huoneessa näyttäisi jo ennen kuin saimme tietää tulleemme valituiksi. Mekin saimme oman makuuhuoneen - vihdoin! Ikävä Kotkaan ja läheisten luo oli suuri, mutta samalla tiesin muuton olleen välttämätöntä kaikkien tulevaisuuden kannalta. Lopulta sitä aloin kasvamaan kiinni tänne, tähän asuntoon ja näille sijoille. Tänne me rakennettiin uusi koti ja yhteinen elämä. Olimme muuttaneet meille ennestään tuntemattomalle paikkakunnalle, keskenämme, vailla mitään tukiverkkoa. Muistan, kun kaksi vuotta sitten itkin ikävääni pojan huoneen teltassa. Näiden seinien sisällä minä odotin, että mies tulisi kotiin töistä.

On vaikea lähtä paikasta, josta on tehnyt itselleen kodin. Kuinka irrottaa itsensä ja tehdä uudesta paikasta uuden kodin. Kuinka rakastua niihin nurkkiin, muistaa missä piti juomamukeja ja missä on sukat. Kuinka muistaa kirjoittaa uuden osoitteen, kävellä pysäkiltä oikeaan taloon tai ei tuntea itseään oudoksi uudessa paikassa. Minne sydän jää, jos lähtee uuteen kotiin?

Uusi asunto tulee olemaan melkein parikymmentä neliötä pienempi ja omaa vain yhden makuuhuoneen. Lapsille tilattu kerrossänky odottaa paketeissa. Mukaan lähtieviä huonekaluja on mietitty ja Ikea-reissua suunniteltu. Annan kanssa olen muutamista must have jutuista jo sopinut, jotka kotiutan uuteen asuntoon. Sitten sen muuton vasta ymmärtää, kun se aika on oikeasti käsillä. Vielä on niin vaikea edes kuvitella, että tulen kohta asumaan muualla. Tätä tulee ikävä, mutta uusi koti tulee olemaan ajan kanssa aivan yhtä rakas.

5 kommenttia

  1. Vaihdatko paikkakuntaa? Muutatko tukiverkon luo Kotkaan? Isoja muutoksia joista taatusti selviät! Voimia!

    VastaaPoista
  2. Heippa!

    Jään tähän samalle alueelle, koska kouluni on Helsingissä. Voi olla, että valmistumisen jälkeen muutan vielä Kotkaan - voi olla että en koskaan. :-)

    VastaaPoista
  3. Sinä olet kyllä niin kauniisti kirjoittava ja paljon sydämellä tunteva. Ihan varmasti tekee vaikeaa lähteä tutuista nurkista, mutta kun ne itkut on itketty ja se ikävä on podettu, olen aivan varma, että uusi koti, uusine nurkkineen, on rakkaampi kuin koskaan olisit osannut kuvitellakaan. Kaikki aikanaan! Aurinkoa päiviisi ihana!

    VastaaPoista
  4. Kommenttisi lämmitti ja se merkitsi minulle paljon! Kiitos! <3 Varmasti kaikki ajan kanssa selviää. Tunnelin päästä loistaa valoa.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!