Viikonloppu Helsingissä, osa 2

eevi_sydamenasialla_helsinki eevi_sydamenasialla_helsinki9 eevi_sydamenasialla_helsinki4 eevi_sydamenasialla_helsinki5 eevi_sydamenasialla_helsinki6 eevi_sydamenasialla_helsinki3 eevi_sydamenasialla_helsinki2 eevi_sydamenasialla_helsinki7 eevi_sydamenasialla_helsinki8

Helsinki alkaa päästä mun iholle. Nyt varsinkin, kun koulu on alkanut, niin Helsinki tuntuu todella mukavalta paikalta olla. Olen ollut Helsinkikammoinen aika kauan. Syy siihen löytyy ihan siitä, että olen pienen kaupungin kasvatti, jolle neljän ruuhka ei ole pahemmin aiheuttanut siirtymisongelmia - tai ahtaanpaikankammoa. Koulun aloitus ja päivittäin Helsinkiin reissaamminen toi aluksi hikeä otsalle ja jännitystä. Pienessä paikassa paikat tulevat nopeasti tutuiksi, ihmisiä ei ole liiaksi ja etäisyydet helppoja. Iso kaupunki menee vielä itsekseen jotenkuten, kunhan siihen sykkeeseen oppii. Ajatus ruuhkaisesta kaupungista lasten kanssa on tuntunut ehkä pahimmalta ajatukselta hammaslääkärissä käynnin jälkeen.

Viikonloppu ystäväni ja meidän 6-vuotiaiden kanssa ytimessä osoittautui kuitenkin todella hyväksi. Sen ikäiset innostuvat ratikka-ajeluista ja jaksavat muutaman ratikka-ajelun jälkeen hyvin niitä äitien päähänpistoja käydä vaatekaupoilla. Reittiopas on ollut aina ystäväni, kuten myös kännykkäni kartta. Niiden avulla sitä on päässyt suunnistamaan yksin keskustassa sekä julkisissa ja hauskaa se on ollut lastenkin kanssa (lue: suurimmaksi osaksi ajasta). Tietysti jotain jo tuttua ja turvallista löytyy omasta Helsinki-tietoudestani, mutta parasta on välillä löytää itsensä yllättäen uudesta paikasta. Isommat lapset jaksavat hyvin pysyä perässä äidin miettiessä välillä kartan kanssa seuraavaa siirtoa.

Parhainta koko reissussa oli kävellä isoilla kaduilla sunnuntaiaamuna. Vielä silloin ei ollut ihmisiä liikenteessä, joten lasten kanssa oli helppoa kulkea. Samalla oli mukavaa, kun kahviloiden terasseilla istui väkeä, mutta toisaalta nautti siitä hiljaisuudesta. Kun yhden nurkan takana on aivan tyhjää, niin hetken päästä voi löytää itsensä keskellä ihmisjoukkoa. Helsingissä viehättää monipuolisuuden lisäksi meri. Meren läheisyys tuo tietysti mieleen oman kotikaupungin. Ja onhan Helsinki aika kaunis kaupunki mereltä käsin katsottuna. Linnanmäen laitteista on ollut kiva katsella kaupunkia ylhäältä käsin ja oikeasti tietää, että missä on mitäkin. Jollekin tämä asia voi olla naurettavaa, mutta minulle siinä oli jotain hohtoa - olen oppinut pitämään ja tuntemaan tätä paikkaa. Helsinki, I think I like you!

ps. Vielä olisi tulossa fiilistelyä ensikertalaisten Suomenlinnasta, jonne selvästi jäi minulta pala sydäntä!

6 kommenttia

  1. Helsinki on ihana! <3 Olen asunut täällä 10 vuotta ja edelleen mietin miltei päivittäin, että onpa ihana kaupunki!! Täällä pärjää niin lasten kuin koirienkin kanssa! :)

    VastaaPoista
  2. Olen niin samaa mieltä! Helsinki on varsinkin ihana kesäkaupunki, mutta kyllä muinakin vuodenaikoina löytyy tekemistä ja kivoja paikkoja. Kaikenikäisille.

    VastaaPoista
  3. Syntyperäisenä helsinkiläisenä on hauska katsella turistikuvia tästä niin tutusta kaupungista. Auttaa näkemään itsekin asioita uudella tavalla ja näkemään kauneutta siellä, missä muuten näkisi vaikka vain päivittäisen työmatkan. Kiitos siitä! Ihanaa, että teillä oli täällä kiva viikonloppu :)

    VastaaPoista
  4. Helsinki on kyllä nykyään aika sykähdyttävä. Tykkään olla siellä, mutta tykkään myös olla hetken poissa - koska takaisin on kiva tulla!

    VastaaPoista
  5. Onneksi netistä löytyy paljon tietoa ja tapahtumia, jotta osaa suunnistaa oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. :-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!