Äitinä kaiken keskellä

eevi_sydamenasialla_äitinä

Lähestyvän muuton ja elämänmuutoksen uutena ja isoimpana asiana tulee olemaan lasten oleminen isän luona. Minun on pakko myöntää, että odotan sitä. En siksi, että pääsisin juhlimaan tai heilumaan muuten holtittomasti ympäri mantuja. Aivan kuin minä nytkään niin tekisin. Mutta kaikkein eniten odotan nukkumista viikonloppuisin. Odotan sitä, että saan levätä, sillä äitiys eron keskellä on enemmän tai vähemmän rankkaa. Rankkaa siitä tekee pojan 3-vuotisuhma, tytön eskarin aloitus ja eräänlainen uhma hänelläkin ja tietenkin se, että lasten on täytynyt reagoida vallitsevaan ilmapiiriin jotenkin. Eniten odotan univelan vähentämistä ja sen tuomaa virkeää oloa, ihan vain siksi, jotta jaksan olla parempi äiti. Uskon jo ilmapiirin vaihtumisen muuttavan vähän asiaa, vaikka vaikeaa muutto ja sen tuomat asiat tulevat olemaan kaikille.

Myönnän itsekkäästi odottavani sitä, että aamuisin lasten vieminen tarhaan ei ole minun vastuullani. Odotan sitä, että aina ei haittaa, vaikka ei ole ruokaa valmiina jääkaapissa. Haluan katsoa televisiota rauhassa, keskittyä taas bloggaamiseen, kuunnella omaa musiikkia ja syödä viikonloppuisin aamupalaa vasta puolen päivän aikaan. On vaatinut paljon, että pahimpina hetkinä on pysynyt koossa, eikä antanut oman olon vaikuttaa lapsiin. Tietenkin he ovat jotain aistineet, sitä ei saa koskaan unohtaa. Nyt syksyllä on tietenkin jo ihan erilainen tunnelma kuin keväällä, mutta vähän puhki olen edelleen. Muistan ne kesän viimeiset hellepäivät, kun maattiin päivät pitkät rannalla. Muistan sen, etten olisi aina halunnut nousta viltiltä yös, koska halusin vain nauttia lämmöstä. Muistan sen, kuinka lapset nauttivat olostaan. Muistan sen, kun ajattelin, että lasten takia en koskaan vajoa synkkyyteen tai luovuta. Eron pahin huippu on takana päin ja edessä on pelkkää nousua.

Voin myöntää, että viimeiset viikot ennen muuttoa ovat olleet omalla tavallaan kuluttavia, vaikka samalla innostavia. Joissain asioissa olen halunnut mennä helpoimman kautta. Aina en ole jaksanut täysillä. Olen halunnut vain nauttia sohvalla yhdessä pötköttelemisestä, junaradan kasaamisesta tai kylpyhetkistä. Olemme kuunnelleet yhdessä musiikkia, naurettu ja halailtu. Hiljalleen, ilman stressiä. Tunnen omat rajani tällä hetkellä, ja tiedän, että pystyn parempaan. En koe olleeni huono äiti eron takia, mutta väsynyt ja välillä omissa maailmoissa. Meidän lapset ovat kuitenkin edelleen yhtä hymyä, uhmasta huolimatta. He ovat vahvoja ja heistä näkee heti, mitä he tuntevat. Tarhasta ei ole tullut hälyttäviä huomioita lasten voinnista, eikä tilanne kotona ole ollut normaalista lapsiperhearjesta poikkeavaa. Usko ja luotto siihen, että kaikki selviävät tästä hyvin, on vahva.

Rakastan lapsiani yli kaiken. He tulevat kaiken edelle. Heidän vuokseen olen jaksanut jatkaa koulussa ja pyörittää arkea samaan tapaan. Voi olla, että lapset saattavat reagoida muuton jälkeen, mutta olen valmis ottamaan sen kaiken vastaan. Tiedän, että silloin he tarvitsevat kaiken huomion ja huolenpidon. Haluan jaksaa lukea lapsille pidempiä iltasatuja, leipoa enemmän yhdessä, maalata sormiväreillä sotkien ja olla virkeämpi. Haluan olla taas parempi äiti. Viikon päästä menen yksin asunnolle ensimmäisen kerran yöksi. Muuttooni on enää reilu viikko. Haluan tehdä uudesta kodista lapsille parhaan mahdollisen. Haluan, että he tuntevat uuden ja vanhan kodin omaksi kodikseen. Yhtä rakkaiksi paikoiksi, joissa kummassakin on onnelliset ja rakkaat vanhemmat. Vaikka haluan pystyä keskittymään itseeni edes sen verran, että saan olla hetken omassa rauhassa, niin tärkeintä on olla lapsille tukeva ja rakastava äiti kaiken keskellä. Sitä he tarvitsevat.

10 kommenttia

  1. On rohkeaa tehdä päätös erosta ja yhtä rohkeaa viedä se läpi. Mutta kaiken keskellä on hyvä muistaa, että tässä lapset oppivat myös elämää. Elämä ei aina ole helppoa eikä aina tarvitse jaksaa, mutta kaikesta selviää. Opetat lapsillesi, että vaikka valinta on vaikea, se on tehtävä ja siitä selviää. Annat hyvän aikuisen esimerkin, koska lasten takia parisuhteeseen jääminen antaa lapsille vääristyneen kuvan parisuhteista. Lapsesi ovat vahvoja. Älä huoli, hekin selviävät, kun näkevät, että äiti ja isäkin selviävät. Paljon voimia ja lisää rohkeutta! Olet hieno ja vahva nainen! :) :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon! Niinhän se on, että lapset ansaitsevat kaksi onnellista vanhempaa kuin kaksi onnetonta. Vaikka päätös oli vaikea, niin näin saadaan parhain tilanne meille kaikille. Kaikella on tarkoituksensa. :-)

    VastaaPoista
  3. Olipas harvinaisen osuvasti sanottu! Komppaan kympillä!!

    VastaaPoista
  4. Ensiksikin halaus <3

    Ja muista, lapsillesi sinä riität aina, vaikka joskus ehkä tuntuisikin siltä, ettei sitä riitä edes itselleen. Usein laitammekin omat rimamme liiankin korkealle.

    Sä olet mahtava mutsi ja lapset ovat onneksi onnellisia perusasioista: haleista, syleistä, ruuasta, kodista (olkoonkin, että niitä on kohta kaksi), rakkaudesta.

    Ja mielestäni ero on myös lapsille osoitus siitä, että aina ei tarvitse jäädä tilanteeseen, jossa itse voi jatkuvasti pahoin. Se on vahvuuden osoittamista ja kertoo lapsille myös sen, että itsestä pitää pitää huolta.

    Muista pitää kaiken keskellä huoli omasta jaksamisestasi, etsi itsellesi niitä voimaannuttavia juttuja (kuten olet jo tehnytkin). Kaikkea hyvää ja nähdään pian!! <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos, ihana Elli! Kiitos rohkaisevasta kommentista. Kunhan muutto ohi, niin me nähdään! <3

    VastaaPoista
  6. Pikkuisen ohi asian ytimen, mut minua kiinnostaa, että kuka vie aamuisin tarhaan, kun tekstissäsi on, että "myönnän itsekkäästi odottavani sitä, että aamuisin lasten vieminen tarhaan ei ole minun vastuullani." Aika huippua jos miehesi ei ole erosta katkeroitunut ja saatte lasten arjen rullaamaan sovussa niin, että hänelle kuuluu aamukuskaukset..? :)

    VastaaPoista
  7. Tällä tarkoitin niitä aamuja, kun lapset ovat isällään. Eli silloin hän luonnollisesti vie lapset tarhaan. Muuten minä vien, kun lapset ovat minun luonani. :-)

    VastaaPoista
  8. Täällähän on tuttuja kasvoja, mielenkiintoinen blogi sulla! :) Jään seurailemaan ehdottomasti.

    VastaaPoista
  9. No, katsoppas, tuttuja! :-) Kävinkin katsomassa sun blogia ja jään seuraamaan sitä ehdottomasti. Kiva, kun löytyy muutakin yhteistä, kuin teatteri. :-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!