Perheen oma kummi

Uusi elämäntilanne on pistänyt miettimään arkea uusiksi. Moni asia on täytynyt ottaa huomioon. On paljon muistettavaa ja selvitettävää. Koska jäämme asumaan Porvooseen, jonne muutimme kaksi vuotta sitten aivan untuvikkoina, olen tutustunut paikan tarjontaan nyt vähän tarkemmin. Kaikki ystävämme (uusia Porvoon ystäviä lukuunotaamatta), läheiset ja sukulaisemme asuvat Kotkassa. Kouluni on edelleen Helsingissä ja sama arki tulee jatkumaan muuton jälkeen tietenkin. Kun ystäväni kertoi heidän perheessä olevan perhekummi, mielenkiintoni heräsi. Meiltä on puuttunut se, että isoäiti tai joku muu sukulainen voisi vain tulla käymään. Tottakai he tulevatkin, mutta yleensä silloin on kyse lastenhoidosta tai synttäreistä. Muuten näemme harvemmin, koska arki syö niin paljon energiaa ja välimatkaa on. Emmekä me ole enää niin tiuhaa matkustaneet Kotkaan, vaikka kyllä pitäisi.

Jäin kesän mittaan miettimään ystäväni suosittelemaa perhekummia, jota Mannerheimin Lastensuojeluliitto tarjoaa. Perhekummi on asianmukaisesti koulutettu ja on täysin vapaaehtoista toimintaa. Perhekummi tukee lapsiperheitä ja on perheen matkassa sovitun ajan, noin vuoden. Päätin kokeilla onneani ja hain kesällä meille omaa perhekummia, joka voisi lähteä matkaamme muuton jälkeen. Haluaisin saada meille lasten kanssa ihmisen, jonka tapaamista me kaikki odottaisimme. Ja tekee ihan hyvää saada ulkopuolelta tuleva ihminen jakamaan sitä arkea aina hetkeksi. Perhekummitoiminnassa vietetään aikaa juuri kaikki yhdessä, voidaan käydä kodin ulkopuolella vaikka tapahtumissa tai leipoa kotona. Mitä vain perhekummi ja vanhempi sopii heidän suhteensa olevan. Koska lasten reaktio uudessa tilanteessa on vielä tulossa, niin tälläisen perhekummin kanssa vietetty aika voi viedä ajatuksia aivan jonnekin muualle. Tärkeintä olisi tehdä jotain mukavaa yhdessä ja jopa unohtaa se vallitseva tilanne hetkeksi.

Onneksemme oman perhekummin saimmekin ja päätimme aloittaa nyt syksyllä tutustumisen. Ja voi veljet, kuinka hyvä mieli tänään tulikaan, kun kahvipöytään istui kanssani ihana ja rento nainen. Olimme puhuneet muutamaan otteeseen puhelimessa ja jo silloin tuntui, että meillä synkkaa. Tutustuimme toisiimme kahvikupin ääressä ja minulla oli rento ja luottavainen olo. Koska Mimmi on nyt mökillä mumminsa kanssa, niin tänään vain Tuisku pääsi tutustumaan perhekummiimme. Ennen muuttoa vielä Mimmikin pääsee tutustumaan häneen ja muuton jälkeen aloitamme perhekummitoiminnan kunnolla. Minulla on tästä todella hyvä olo ja odotukset ovat korkealla. Alustavasti tulemme tapaamaan kaksi kertaa kuukaudessa ja katsomme sitten, mihin tämä lähtee kehittymään.

Totean taas, että asioilla on vain tapana järjestyä. On ihanaa, että talvella meillä kaikilla tulee olemaan päiviä tai iltoja, joita voin lasten kanssa odottaa innoissaan. Toivon todella, että tästä tulee lapsille hyvä kokemus ja joka auttaa uudessa elämäntilanteessa.

Onko teillä muilla kokemusta perhekummitoiminnasta?

7 kommenttia

  1. En oo kuullutkaan perhekummista, voi kuinka kiva ajatus. Me on mietitty pojillemme tukiperhettä, koska meillä ei oo minkäänlaista tukiverkkoa täällä missä asumme. Ois ihana et sais välillä hengähtää ja samalla pojat sais muunlaista virikettä kuin kotona. Toki meillä alkoi nyt syksyllä hoito ja uus arki, mutta jotenkin sitä silti kaipaa tukea arkeen. Vaikka oon tosi onnellinen päiväkodin aloituksesta, koen että siitäkin saan eräänlaista tukea. Mutta kaipaan kuitenkin jotain muuta. Meillä ei oo auttavia isovanhempia, ainakaan kovin lähellä. Eikä ketään muutakaan joka tulis välillä kattomaan lapsia, että pääsis jossain käymään miehen kanssa kaksin. Mä ainakin kaipaan sellasta kahenkeskistäkin aikaa, vaikka yhdessäkin on mukavaa toki. Siksikin tukiperhettä mietitään kovasti ja syksyn neuvolassa meinaan ottaa asian puheeksi. Tsemppiä sulle elämään lasten kanssa ja mukavaa syksyä. Itekin lähdin nyt koulua jatkamaan ja arki sillain muuttui meillä.

    VastaaPoista
  2. Lämmin voimahali uuteen elämäntilanteeseen! Itse en ole kuullutkaan aiemmin perhe kummista, mutta kuullosta hyvältä. Lapsilla ja aikuisilla ei voi olla liikaa aikuisia, jotka ovat heitä varten.

    Mä en tiedä miten mä aina onnistun eksymään sellaisiin blogeihin, joissa kirjoittaja paljastuu Kotkalaiseksi... :) Mun isän puolen suku on Kotkan seudulta kotoisin ja olen pitkään haaveillut muuttavani Kotkan alueelle. Miehelle asia sopisi. Pitäisi saada vain järjestettyä työt niin että pääsisi muuttamaan. Ainoa mikä mietityttää on moni läheinen jäisi sen jälkeen yli sadan kilometrin päähän. Luulen kyllä, että vanhempani saattaisivat tulla perässä. :)

    VastaaPoista
  3. Perhekummiksi voisi itsekin joskus ryhtyä!
    En ollut minäkään moisesta ennen kuullut. Tuo vuoden määräaika kuulosti myös hyvältä. Vuodeksi jaksaa kyllä sitoutua.

    VastaaPoista
  4. MLL tarjoaa perhekummeja ja koulutuksen kyseiseen hommaan! Parasta tässä on se, että he ovat vapaaehtoisia, mutta silti täysillä mukana auttamassa perheitä! :-)

    VastaaPoista
  5. Olen tosi onnellinen, että saatiin mukava Perhekummi meille. Tästä tulee hyvä talvi!

    Haha, Kotka on kaupunki, jossa mun sydän on. Porvoo on vahva kakkonen. Ehkä vielä palaan Kotkaan. Saa nähdä. :-)

    VastaaPoista
  6. Tuo tukiperhe oli toinen vaihtoehto minulla. Mutta ajattelin, että näin aluksi kokeillaan perhekummia. Kannattaa ainakin hakea tukiperhettä. Se voi olla isokin apu elämäntilanteessa, jossa ei ole auttavaa tukiverkkoa lähellä. Toivottavasti saatte arjen rullaamaan ja tukea arkeen. :-)

    VastaaPoista
  7. […] oli blogissa yksi hiljaisimmista. Hankin kesällä minulle ja lapsille oman perhekummin, jota tapasimme syyskuussa ensimmäisen kerran. Minut ja tarinani nähtiin Kaksplus-lehdessä. […]

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!