49 NELIÖTÄ: Lastenhuone

eevi_sydamenasialla_lastenhuone eevi_sydamenasialla_lastenhuone2 eevi_sydamenasialla_lastenhuone3 eevi_sydamenasialla_lastenhuone8 eevi_sydamenasialla_lastenhuone9 eevi_sydamenasialla_lastenhuone4 eevi_sydamenasialla_lastenhuone5 eevi_sydamenasialla_lastenhuone6 eevi_sydamenasialla_lastenhuone7 eevi_sydamenasialla_lastenhuone14 eevi_sydamenasialla_lastenhuone10 eevi_sydamenasialla_lastenhuone11 eevi_sydamenasialla_lastenhuone12 eevi_sydamenasialla_lastenhuone13

Koti on alkanut saamaan lopullisen muotonsa, kun tänään sain verhot ripustettua. Lastenhuone on kutakuinkin valmis. Koska asumme nyt kaksiossa, joutuivat/pääsivät lapset samaan huoneeseen. Omista huoneista muuttaminen samaan huoneeseen jännitti ehkä minua eniten kuin lapsia. Ainoa, jota alkuksi pohdin, oli nukkumisjärjestelyt. Lasten on pakko jakaa huone, vaikka Tuisku onkin aikamoinen yövilli tällä hetkellä. Mutta onneksi Mimmi sammuu nopeasti, jopa metelissä ja nukkuu sikeästi aamuun saakkaa. Tuiksu taas on se herkempi, mutta jotenkin nämä tasapainoittavat toisiansa ja vain kerran Tuisku on herännyt Mimmi käydessä vessassa yöllä. Kai se on totta, että sisaruksen ääniin ei niin herkästi herätä.

Ainoa vaihtoehto pienehköön makuuhuoneeseen oli siis kerrossänky. Tilasinkin samantien sängyn ja paketit tulivat nopeasti viemään tilaa entisestä kodista. Kerrossänkyjä tuntui olevan paljon ja hintahaarukka sahasi satasista mansikoihin. Aluksi tuli pieni paniikki, että miten löydän nätin ja edullisen sängyn, koska sellaista metallista (huojuvaa) hässäkkää en olisi kelpuuttanut. Opiskelevan äidin budjettiin onneksi löytyi 300€ maksava sänky, joka vastasi kriteereitäni: kunhan se on valkoinen ja puusta. Muuttopäivänä kaksi likkakaveriani kasasi sängyn alta aikayksikön, kun olin itse taas miettinyt pääni puhki, että mitä jos sitä ei saada kasaan ennen lasten tuloa kotiin. Siellä se nyt vaan seisoo, kaikilla neljällä jalalla ja on kestänyt hyvin lasten lukuisat retket yläpedille.

Muuten edellisestä kodista lähti mukaan vain puolet leluista, Mimmin matto ja kirjoituspöytä sekä Tuiskun Marimekon verhot. Ihanalta Annalta ostin seinään kiinnitettävän kirjahyllyn ja kattovalaisimen. Annan mies pääsi myös ne laittamaan muuttopäivänä paikoilleen. Lapset saivat omille kirjoilleen oman hyllyn, jossa kummallakin on omia aarteitaan näkyvillä. Ajattelin aluksi, että hylly tarpeeksi korkealle vaan, jotta kukaan ei yletä niihin. Aika nokkelasti Tuisku äkkäsi, että kirjoituspöydän päälle voi mennä seisomaan ja siten napata kirjoja kainaloon. Aika äkäisesti menen väliin, vaikka hylly ei voisi pudota perheen Tarzanin päälle.

Säilytystilan vähyyden vuoksi Tuiskun lelut ovat sängyn alla vetolaatikossa ja Mimmillä kirjoituspöydän istuimessa. Yhteiset junaradat ja legot majailevat Ikeasta ostetuissa laatikoissa kirjoituspöydän ja seinän välissä. Pehmolelut laitoin joskus kauan sitten ompelemaani kääntökassiin. Vaatekaapin päälle mahtuu vielä säilytettävää tavaraa neljään eri pahvilaatikkoon. Pohdin kauan Ikean ostoslistaa tehdessäni, että ostanko valmiiksi kuvioituja säilytyslaatikoita (jotka olivat kalliita) vai päällystänkö itse laatikoita. Saituus vei voiton ja Ikeasta lähti mukaan 10 alle euron pahvilaatikkoa ja kasat lahjapaperia. No, en tiedä, tuliko halvemmaksi, mutta ainakin persoonalliset laatikot miellyttävät.

Mimmillä oli kylässä kaveri viime viikonloppuna. Tytöt saivat leikkiä rauhassa lastenhuoneessa, kun Tuiskulle otettiin omat lelut olohuoneeseen. Pakko lasten on antaa levittäytyä kodissa lelujensa kanssa, vaikka aika tiukka olen aikaisemmin ollut kyseisen asian kanssa. Varsinkin, kun Mimmin koulua alkaa vuoden päästä, niin hänkin tulee tarvitsemaan oman rauhansa tehdä läksyjä. Tosin, mikä onkaan hauskempaa kuin tehdä junarata ruokapöydän alle tai piilottaa miljoonatta kertaa legojan sohvatyynyjen väliin.

Aika hyvin lapset ovat ottaneet jaetun huoneen. Mimmi on ollut innoissaan yläpedistään siitä asti, kun hän kuuli nukkuvansa kerrossängyssä. Tuiksulle taas viritän iltaisin lakanasta oman majan, jotta hän saa nukkua "pesässä". Vielä tähän asti en ole kuullut marinaa "rumasta huoneesta" tai muuta vastalausetta. Jossain vaiheessa sekin on edessä, kun äidin sisustaminen ja ratkaisut eivät enää kelpaa. Siihen asti tämä huone menee näin, kunnes toisin päätetään. Ikä on toinen asia, joka voi tulla sisaruksilla vastaan samassa huoneessa asuessaan, mutta siihen sotaan toivon olevan vielä aikaa.

4 kommenttia

  1. Älä turhia huoli!
    Tunnen siskon ja veljen, jotka jakoivat saman huoneen kerrossänkyineen siihen asti, että aikuisina muuttivat pois kotoa. He ovat hyvin läheisiä toisilleen.

    VastaaPoista
  2. Meillä on tuo samanlainen puhelin-lelu <3 Löysin kirppikseltä parilla eurolla, se on ihanuus. Meillä lapset (11v, 4v ja 1,5v kaikki samassa huoneessa) yläkertaa kyllä tehdään mutta saattaa mennä edelleen vaikka vuosi ennen kuin valmistuu,... ;) Meil on lisäks aikuisilla vaan pieni oma sopukka kammari ja tupakeittiö - nelonen syntyy ihan näillä näppylöillä. Tila ja huoneet ei tee onnea.Kerrospeti on kova sana lastenhuoneessa - sopu sijaa antaa! Eikä tarvii kenenkään pelätä "mörköjä" :)

    VastaaPoista
  3. Jaa.. Luulen, että se oma tila tulee tärkeäksi lähemmäs murrosikää. Eihän sitä tiedä, kuinka kauan me tässä asutaan. :-)

    VastaaPoista
  4. Me saatiin tuo lahjaksi! <3 Se on ihana.

    Totta, sisarukset tuovat toisilleen myös turvaa, kun ovat pieniä. Hyvin se yhteiselo samassa huoneessa on sujunut. Kerrossänky on pop!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!