Alapään asiantuntijat

Nyt voisin pienen varoituksen sanaisen sanoa kuvista, että kaikista herkimmät voivat varmaan skipata suoraan tekstiin tai olla lukematta koko postausta. Ja vaikka blogissani ei ole koskaan typeriä kommentteja tullut, niin niitä ei nytkään kaivata. Turha siis provosoitua. Kyseessä on kätilökoulutukseen käytettävää materiaalia, joiden avulla harjoittelemme naisen hoitotyötä. Kaikki kuvissa nähdyt asiat ovat täysin ammatillisia ja opetusmateriaalia. Blogissani on jo nähty vaginamuffineja ja tissikakkuja, joten pienellä jännityksellä julkaisen.. Katsotaan, kuinka käy.

eevi_sydamenasialla_papa eevi_sydamenasialla_papa6 eevi_sydamenasialla_papa5 eevi_sydamenasialla_papa4 eevi_sydamenasialla_papa3 eevi_sydamenasialla_papa2 eevi_sydamenasialla_papa7 eevi_sydamenasialla_papa10 eevi_sydamenasialla_papa11 eevi_sydamenasialla_papa8 eevi_sydamenasialla_papa9 eevi_sydamenasialla_papa12

Kätilöopinnoissa ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että edessä on naistentautien harjoittelu. Tästä eteenpäin katse on juuri kätilöydessä. Kaikki harjoittelut tulevat liittymään tulevaan ammattiini, kuten koko ajan kasvamassa määrin opiskelut ja aihepiirit. Ja se tarkoittaa hurjaa hyppäystä juuri sinne, mistä tässä opiskelussa on kyse: naisen hoitotyö. Eikä meistä kukaan luokassa voisi olla enempää innoissaan, koska tätä ollaan odotettu pitkään ja hartaasti.

Minulta on aina aika-ajoin kysytty, koenko olevani oikealla alalla. Myönnettävä se on, että mitä pidemmälle opinnot etenevät, sitä suuremmaksi innostus alaa kohtaan kasvaa. Nyt, kun harjoitteluni kohdistuvat kätilön työhön entistä enemmän, niin odotan pääseväni työskentelemään naisten hoitotyön parissa. Tietysti eniten odotan raskauden hoitoa, synnytyksiä ja lapsivuodeaikaa, mutta seuraavaa harjoitteluani odotan mielenkiinnolla.

Koulussa olemme koko syksyn käyneet läpi embryologiaa, eli alkion ja sikiön kehittymistä. Olemme käsitelleet gynekologisia syöpiä, perhesuunnittelua, lapsettomuutta, keskenmenoja, raskaudenkeskeytyksiä, seksuaalisuuden puheeksiottamista ja obstetriikkaa, eli synnytysoppia. Kaikki tunnilla käydyt asiat ovat olleet toinen toistaan mielenkiintoisempia ja jano tietää lisää, kasvaa. Minua jännittää, mitä kaikkea tulevassa harjoittelussa voikaan tulla vastaan, minkälaisia naisia, tarinoita ja syitä hakeutua hoitoon.

En ole koskaan ajatellut, että minua hirvittäisi kätilön ammattiin kuuluvat asiat. Sisätutkimukset ovat esimerkiksi yksi perustutkimuksista. Suhtautumiseni kyseisiin tutkimuksiin on täysin ammatillinen. Ne ovat mielenkiintoisia asioita, mutta ammatillisesti. Olemme katsoneet tunneilla erilaisia videoita. Silmät sai levälleen kohdunkaulan loop-hoito, jossa kohdunkaulankanavan suulta poistetaan sähkösilmukkahoidolla muuttunut kudosalue. Kyllä sen videon jälkeen oli tunne, että itseääkin sattui. Joku tässä alassa vaan on, että se tuntuu omalta, joten sitäkin videota tuli katsottua hieman kauhuissaan, mutta kiehtoutuneena.

Parasta koko opiskelussa on luokallinen omanlaisia, mutta mahtavia tulevia kätilöitä. Joskus koulun käytävät raikuvat naurunremakasta ja rivoilta tuntuvista jutuista. Keidenkään muiden kanssa samanlaisia asioita ei tulisi puhuttua. Tämä ammatti varmaan vaatii tietynlaisen huumorin ja avoimuuden omaamista vastapainoksi. Mutta mitä tulee opiskeluun ja näiden asioiden kohtaamiseen, meillä on huippuryhmä! Olemme kaikki todella hyviä koulussa, otamme nämä asiat ammattitaitoisesti ja kiinnostuneina vastaan.

Oikeassa potilaskontaktissa nämä asiat otetaan ammatillisesti ja potilaan yksityisyyttä suojellen. Kuvissa nähtävä papa-kokeen ottaminen on osa tulevaa työtäni. Jotenkin sitä on harjoiteltava. Itsehän pidän näitä asioita niin mielenkiintoisina ja siksi jaan ne täälläkin, koska luulen teitä muutamia kiinnostavan kätilöksi opiskelu. This is how we do it!

37 kommenttia

  1. Positiivisyys kantaa kaikessa! Saat hienon ammatin vau :). Mun mielestäni yksi hienoimmista! Pidä tuo niin ihmiset ovat tyytyväisiä ja onnellisia kun saavat juuri sut synnytykseen!

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista. :) Olen itse vasta käynyt tutkimuksissa ja tämä avarsi vähän millaista tämä työ oikeasti on.

    VastaaPoista
  3. Jos olisin joskus harkinnut kyseistä ammattia, tietäisin tämän postauksen jälkeen ettei se ole minua varten. Kätilö on terminä minulle niin abstrakti että tämä avasi työtä kyllä kiitettävästi.

    Jo tuollaisen "nuken" käsittely tuntuisi liian vieraalle ajatukselle, puhumattakaan oikeiden potilaiden kirjosta.

    Kiitos siis avaavasta kirjoituksesta ja kuvista :) Ja onnea tärkeään ammattiisi!

    VastaaPoista
  4. Olipas mielenkiintoinen postaus.

    T: äiti, joka on edelleen osastolla, kohta viikon vanhan vauvan kanssa

    VastaaPoista
  5. Kiitos kun kirjoitat opinnoistasi!:) Sitä motivoituu ja innostuu aina uudestaan näistä aiheista, kun omissa opinnoissa niihin on vielä muutama vuosi aikaa. Ja todellakin, joitakin kiinnostaa juuri nämä asiat! :D

    VastaaPoista
  6. Hei ihan sairaan kiva postaus! En pahastuisi jos tulevaan ammattiisi liittyviä postailuja tulisi lisääkin :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos postauksesta.
    Olen itse harkinnut tuota alaa, mutta olen aika räppäkäpälä, eli ei ehk
    Sorminäppäryys riittäisi. Harmittaa, muuten tuntuisi oikealta.
    Oispa kiva jos nuo nukkepimoit ois yhtä monimuotoisia kuin oikeiden naisten pimpit!

    VastaaPoista
  8. Kuvat sai vaan naurahtamaan, enpä ole tajunnut että sitä noin opetellaan kätilöksi. Pienessä mielessä on käynyt itselläkin, että oisko vaihto tietokoneiden parista kätilöksi mahdollusta tai järkevää. Tämä postaus ei vähentämyt halua vaihtoon yhtään, päinvastoin!

    VastaaPoista
  9. Moi! Postauksesi oli tosi piristävä sillä olen päättänyt että näistä opinnoista valmistuttuani aijon hakea opiskelemaan kätilöksi. Olet ensimmäinen kuka on lisännyt kätilöopintoihin liittyviä kuvia ja mielelläni lukisin sekä näkisin lisää! Into toivon mukaan seuraavaa koulua varten vain kasvaa kun näkee että jo 2. vuotena aletaan naistentauteja kunnolla opiskelemaan. Jään seurailemaan blogiasi ja odottamaa lisää kätilö -postauksia!(:

    VastaaPoista
  10. Kiva teksti! Täällä kans yks kätilöopiskelija :)mun opinnot jo siinä vaiheessa, että enää kehittämistehtävä ja 4kk harjotteluita puuttuu. Mä niin muistan ton innostuneen tunteen kun vihdoin päästään siirtymään niihin kätilö opintoihin, joihin on kokoajan pyritty. Harmi vain, että täällä meilläpäin kätilöntyöt tuntuu olevan kivenalla. :/ itse olen eniten ehkä viihtynyt lapsivuteella, vaikka synnärissä on ihan omanlaisensa vireystila ja jännitys kokoajan päällä. :)

    VastaaPoista
  11. Niin muistan jakaneeni nuo tunteet kanssasi! Ihanaa! Ihan kuin nuo vehkeet (ja loop-video) olisi meidänkin eteen juuri eilen tuotu, mutta onhan siitä aikaa jo vierinyt. Onko siitä tosiaan jo neljä vuotta, voiko aika kulua näin nopeasti?? :) Jos jossain välissä jaksat/ehdit, niin vastaile siihen sähköpostiin :) Olisi kiva kuulla fiiliksistä lisää...

    VastaaPoista
  12. Ai niin, se sun sähköposti! Voi kamala, se unohtui aivan kokonaan! Pakko kaivaa se esille ja vastata sinulle. :-) :-)

    Mutta meidän koulussa on parhaimmat vehkeet ja opettajat! Niiden käsissä tulee hyviä kätilöitä. :-)

    VastaaPoista
  13. Kiitos, Jenni! Kyllä nämä naistentautien opinnot ovat vaan antaneet uudenlaisen sysäyksen eteenpäin. Tämä on niin minun ala! :-)
    Kätilön töitä tuntuu olevan kiven alla vähän joka puolella. Toivottavasti tilanne parantuisi.

    VastaaPoista
  14. Heippa! Onnea pääsykokeisiin, kun ne tulevat eteen. :-) Näitä kätilöblogeja on yllättävän vähän ja kuvia sitäkin vähemmän. On kiva tarjota kiinnostuneille postauksia kätilöopinnoista. Tämä postaus on kerännyt hurjan määrän lukijoita!

    VastaaPoista
  15. Nämä kuvat ovat herättäneet innostusta ja ihmettelyä. KIvaa, että porukka tykkää! :-)

    VastaaPoista
  16. Ole hyvä vaan! Eihän sitä tiedä, jos se sorminäppäryys siitä paranee, kun pääsee harjoittelemaan ja tekemään työtä. :-)

    VastaaPoista
  17. Tulee aivan varmasti! Te olette olleet tästä ihan liekeissä! :-)

    VastaaPoista
  18. Jee! :-) Kivaa, että tästä saa muutkin kätilöopiskelijat saavat motivaatiota. ;-)

    VastaaPoista
  19. Kiitos! :-) Kiva, että tästä on saatu motivaatiota ja sitten varmistusta, ettei kätilön työ olekaan se oma juttu. Tämähän on ollut valaiseva postaus monelle.

    VastaaPoista
  20. Ihana kommentti, kiitos! :-) Toivottavasti minusta tulee sellainen kätilö, joka pystyy antamaan parhaan mahdollisen tuen synnyttäjälle ja perheelle.

    VastaaPoista
  21. olen lähihoitajaksi valmistunut, ja haaveammattini on pitkään ollut gynekologi tai kätilö, tämä vain lisäsi innostusta ja tekstiä lukiessa tuli sellainen olo, että tämä olisi niiin se minun juttu! Vasta nyt kunnolla törmäsin blogiisi ja sait uuden lukijan, aion koluta vanhemmat tekstit huolella läpi;)

    VastaaPoista
  22. Heippa, Janina! Tervetuloa mukaan. :-) Jätä aina välillä kommenttia, mitä tykkäät blogista. Ja onnea haaveeseen. Oletko koska ajatellut hakea kouluun? :-)

    VastaaPoista
  23. Hieno ja rohkea postaus! Itse opiskelen terveydenhoitajaksi ja juuri tänä syksynä meillä on opinnoissa naisen ja perheen hoitotyö, käsittäen raskausajan ja synnytykset. Neljännellä vuodella keskitymme vielä enemmän raskauden seurantaan ja lastenhoitotyöhön. Hienon ja tärkeän ammatin olet saamassa! :)

    VastaaPoista
  24. Luulen, ettei koulumenestykseni riitä sisään pääsemiseen.. Aloitin lähihoitaja-opinnot 15v, jolloin en vielä kunnolla edes tiennyt mitä haluan tehdä. Ensimmäinen vuosi meni, niin että pääsi juuri ja juuri kursseista läpi :/ vasta toisen vuoden aikana, tajusin, että pitäisi alkaa kunnolla panostamaan, koska tälle alalle kuitenkin haluan jäädä ja jatkaa opiskeluja.. joten olen miettinyt hakevani ensin sairaanhoitajaksi, jonka jälkeen kokeilisin kätilöksi pääsemistä :) varmaan nyt keväällä koitan päästä jonnekin sisään :)

    VastaaPoista
  25. Sulla on hyvä suunnitelma! Tsemppiä siihen, Janina! :-)

    VastaaPoista
  26. […] ettei päässäkään ole mitään. Aika iso ero blogissakin verrattuna edelliseen viikkoon ja Alapään asiantuntijoiden-postaukseen, joka keräsi blogini olemassaoloaikani suurimman yleisön. Viime viikolla yli 18 000 […]

    VastaaPoista
  27. Olipas mielenkiintoinen postaus! Myönnettäköön, että ensimmäinen ajatukseni oli jotakuinkin luokkaa "hih hih hii pimppejä!!11!" (ikää siis kuitenkin 20+), mutta oikeesti tosi kiinnostavaa tietää, millaista kätilöksi opiskelu on. Ja jotenkin mukava myös tietää, että harjoitellaan niillä leikkipimpeillä (eikä siis vain kirjasta lukemalla!) ennen kuin ryhdytään mun alapäätäni ronklaamaan :D
    Itse en ole hoitoalaa ikinä harkinnut, mutta minusta on silti mielenkiintoista tietää, millaista on opiskella erilaisiin ammatteihin, joten munkin puolesta postauksia tästä aiheesta saa tulla lisää!

    Löysin siis blogisi noista Kaksplussan uusista blogeista ja tykäistyin heti :)

    VastaaPoista
  28. Nämä kuvat nähtyäni ymmärrän miksen ole yhtä kertaa lukuun ottamatta ollut lääkärin vastaanotolla niin että lääkäri kohtaisi minut ihmisenä ja aika paljon olen siellä lapsettomuushoitojen takia ravannut. Samanlaisilla kumipotkilla gynetkin varmaan harjoittelevat ja tulos tuntuu olevan se että unohtuu että siinä sukupuolielinten ja lääketieteellisen ongelman ympärillä on kokonainen ihminen. Nauratti oikein kun tajusin että gynen silmissä olen varmasti vain tuo kankku kun makaan siinä pöydällä.

    VastaaPoista
  29. Käytännön harjoittelussahan tulee vastaan sitten oikeita tapauksia, jonka kautta se tuntuma ja taito karttuu tähän työhön. Itse naisena ainakin tiedän tasan tarkkaan, miltä papakoe ja tutkimukset tuntuvat. Siksi pidän sen mielessä aina, kun itse kohtaan asiakkaan/potilaan. On aina niin ihmisestä kiinni, miltä se tutkimustilanne tuntuu - eikä se yleensä mitään miellyttävää ole, kun on kylmät instrumentit ja jännittävä tilanne. Mutta olkootkin pääasiassa se alapää, niin ihminen on kokonaisuutena siinä tilanteessa, joka on tärkein kaikesta. Todella harmillista kuulla, että sinulla on ollut tuollaisia kokemuksia. Minusta siitä voisi ihan sanoa, jos koet, että sama henkilö kohtaa sinut aina sillä tavalla. Tuntevia yksilöitä me olemme kaikki ja varsinkin lapsettomuushoidot ovat herkkä aihe!

    VastaaPoista
  30. […] blogini kävijämäärät räjähtivät yli 18 000 yksittäisellä tyypillä, kun blogissa nähtiin tekopimppejä ja papakokeeseen käytettäviä välineitä! Opettelin elämääni yksin ja yksin lasten kanssa. Tuisku täytti […]

    VastaaPoista
  31. […] haluaisin kirjoittaa, mutta joiden julkaisemisessa menee raja. Eniten blogissani on kiinnostanut postaukseni liittyen kätilöopintoihin, jossa vilahti silikonisia naisten lantioita. Mutta sitten taas, kun äsken vastaisin edelliseen […]

    VastaaPoista
  32. Hei. Olen lueskellut blogiasi ja minua kiinostaa opintosi kovasti. Ovatko harjoittelu paikat olleet mieluisia, saako valita itse mihin päin menee vai tuleeko paikat koulun kautta? esim. kun asut oletettavasti Porvoossa niin voitko suorittaa työharjoitteluja Porvoossa? Onko kulkeminen kouluun ollut haastavaa? Oma auto - parkkipaikka mahdollisuus? Vai kuljetko julkisilla - kuinka kauan matkoihin kuluu aikaa ja rahaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Asutkohan mahdollisesti niillä nurkilla? :-D

      Puuuuh, mistähän aloittaisin? Harjoittelupaikkani ovat olleet todella mieluisia. Meillä on käytössä sellainen paikka, nimeltään Jobstep, jonka kautta me varataan paikat. Ja jotain paikkaa saattaa hakea moni muukin, joten nopeus on valttia. Mutta mieluiten suoritan mahdollisimman läheltä kotia.

      Olen tottunut jo kulkemiseen. Riippuen ruuhkasta menee noin tunti. Julkisilla liikun ja olen siihen jo hyvin kolmen vuoden aikana tottunut. Parkkipaikkoja on niin vähän, ettei autolla kannata kulkea. Rahaahan siihen menee, mutta se on sen hinta, kun asuu eri paikkakunnalla kuin mitä koulu on.

      Poista
  33. Moikka ! Eksyin sun blogiin googlaamalla kätilöopinnoista juttua. Ois kiva kuulla noista aikaisemman kommenttoijan kysymistä jutuista. oon kans lueskellut että sisään ois tosi vaikee päästä, haitko monta kertaa ennen ku tärppäs? paljon sulla oli alotuspisteet että pääsit pääsykokeisiin :) ? KIitos jos kerkeät vastata, t. toivottavasti tuleva kätilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on siirron jälkeen osa mun vastauksista hävinnyt nähtävästi. :-( Harmi..

      Mulla taisi olla aloituspisteitä 29? Hitto, en yhtään muista. Jos maksimi pistemäärä oli 35? No, aika hyvin niitä kuitenkin tuli, kun mulla oli ylppäreistä L, E, M ja C.

      Toisella kerralla pääsin sisään. Ekalla kerralla jäi puolesta pisteestä kiinni! :-D

      Pääsykokeisiin kannattaa siis satsata, sekä kirjallisiin, että suulliseen ryhmäkeskusteluun.

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!