Lasten uusi elämä muuton jälkeen

Vietimme juuri lasten kanssa ensimmäisen viikonlopun uudessa kodissa, kolmistaan. Monet ovat minulta kysyneet, että kuinka lapset ovat ottaneet muuttuneen elämäntilanteen vastaan. Vielä en edes osaa vastata kysymykseen. Hyvin, näin päällisin puolin. En uskalla vielä huokaista helpotuksesta, että näin helposti tämä olisi mennyt. Voi olla, että kuluvan kuukauden ja arjen käyntiin pyörähtämisen jälkeen ne oikeat tunteet tulevat pintaan.

Torstaina lapset taas lähtevät isän luo viettämään viikonloppua. Koska nyt ei ole muuttoa viemässä ajatuksiani muualle, tulee tuleva viikonloppu tuntumaan oudolta. Lapsistakin voi tuntua oudolta palata vanhaan kotiin, omiin huoneisiin ja tuttuihin nurkkiin, uuden kodin ja jaetun huoneen jälkeen.

Toivon kaikista eniten, että lapsista tuntuu hyvältä. Että he tietävät olevansa rakastettuja, ettei ero ollut heidän vikansa. Haluan, että he tietävät äidin ja isän rakastavan heitä eniten koko maailmassa. Haluan, että he voivat tuntea omistavansa nyt kaksi onnellista kotia, joissa kummassakin on ihan yhtä hyvä olla.

Oma olo uudessa kodissa on aivan erilainen kuin ennen muuttoa. Perjantaina ja lauantaina paistoimme lettuja, ihan vain koska teki mieli. Lauantaina olimme puistossa, kiikuimme ja teimme hiekkalinnoja. Mimmi sai ystävän luoksensa kylään. Pikku Prinsessa pyöri aina välillä telkkarissa. Iltasadut luettiin kummankin vuoteessa.

Sunnuntaina jaksoimme lähteä ulos kaksikin kertaa, joka on aika hyvin sunnuntain laiskaan olotilaan. Yritän antaa lapsille kaiken huomioni ja aikani, sen mitä he vaativat ja tarvitsevat. Tiedän edelleen olevani sen oman viikonlopun tarpeessa, vaikka tuleva oma aika meneekin tentteihin lukiessa. Mutta nyt tiedän voivani olevani taas parempi äiti. Jaksan olla enemmän läsnä ja lapset kyllä ottavat kaiken huomion vastaan.

Tuiskulla on ollut nukkumaanmeno aikamoista hulinaa jo jonkin aikaa. Nyt muuton jälkeen on ollut muutama ilta, jolloin hän on nukahtanut nätisti omaan vuoteeseen. Mimmi on oma temperamenttinen itsensä, mutta varmasti hänkin reagoi osin elämänmuutoksen takia. Muuten he edelleen jaksavat hymyillä, olla ehtymättömiä papupatoja ja päiväkodista ei ole tullut hälyttäviä uutisia. Pystyn paremmin mielin keskittymään kouluun kun tiedän, että lapsilla on hyvä olla. Jätän Tuiskun kylpyammeeseen keräämäni viikkausta odottavat vaatteet mielelläni vielä seuraavaan päivään, kun toisena vaihtoehtona on kaksi muksua kainalossa, kädet minun ympärilläni ja kummallakin niin paljon asiaa minulle.

Uskon vahvasti, että tämä elämänmuutos kääntyy hyväksi. Olen valmis ottamaan takapakkia vastaan, mutta uskon omiin lapsiini. He ovat reippaita, näyttävät suoraan tunteensa ja kertovat kyllä mitä haluavat. He ovat sisukkaita. Lapsilla on määrätietoisuutta, positiivisuutta, elämäniloa ja rakkautta itsessään ja ympärillään. He pärjäävät. Heillä on tukenaan rakastavia ihmisiä.

Vaikeinta on tietysti vastata miksi-kysymyksiin. Niitä on vielä edessä. Yksi sellainen jo tuli maanantaina aamulla. Niihin täytyy meidän vanhempien vastata samalla tavalla. Antaa tietoa, mutta sen, mitä niin pieni pystyy sisäistämään. Ja tukea. Sitä he tarvitsevat kaikista eniten. Lapset tarvitsevat turvallisen ympäristön, jossa voivat näyttää kaikki tunteensa ja kysyä kysymykset - ja saada vastaukset.

eevi_sydamenasialla_lastenkanssa

4 kommenttia

  1. Lapset on sitkeitä tapauksia, tämän lisäksi paljon fiksumpia kuin mitä päälle päin näyttää. Silti ne tarpeet ovat loppujen lopuksi niin yksinkertaisia; läheisyys, avoimuus, tuki ja turva. Minusta teidän elämä kuulostaa varsin hyvältä, tuo viimeinen lause etenkin oli minusta niin hyvin kiteytetty. Ja sä kuulostat onnelliselta. Hyvä te! <3

    VastaaPoista
  2. Voi, sinulla on kyllä ihanan aito ja rehellinen tapa kirjoittaa. Tunne välittyy, ja sun blogia palaan aina uudestaan kurkkimaan. Vahva olet ja hienosti selvinnyt vaikeista jutuista ja ajoista, ja ihan mahtavaa että jaksat siitä vielä näin rehellisesti kirjoittaa. Lapsesi varmasti saavat parhaan mahdollisen tuen sinulta tässä erotilanteessa, ja todellakin viimenen lause kiteyttää tosi hyvin. Muutos on varmasti positiivinen, vaikutat paljon onnellisemmalta. Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Tintti! Kommenttisi lämmitti sydäntä paljon. :-) Oma olo on nyt paljon parempi ja onnellinen. Tästä on suunta vain ylöspäin.

    VastaaPoista
  4. Ihana Ada! <3 Uskon, että lapset saavat nyt kaksi onnellista kotia, joissa on hyvä olla.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!