Yksin ja yksin lasten kanssa

eevi_sydamenasialla_illalla eevi_sydamenasialla_illalla2 eevi_sydamenasialla_illalla3 eevi_sydamenasialla_illalla4 eevi_sydamenasialla_illalla5

Taas se oma viikonloppu vain meni. Olen alkanut tottumaan tähän yksinoloon. Huomaan jo kaipaavani sitä. Osaan jo nauttia sitä ja tiedän joka solullani tarvitsevani sitä. Keskiviikkoillat ovat tiukimpia, kun tiedän saavani taas omaa aikaa seuraavasta illasta lähtien, mutta ikävä lapsia kohtaan on samalla suuri. Kun on maanantai-ilta ja tiedän lasten tulevan seuraavana päivänä kotiin, olen samalla innoissani ja aina ihmettelemässä, kuinka nopeasti aika taas meni. Menikö se liian nopeasti? Sainko mitään aikaiseksi? Olenko levännyt vai väsyneempi?

Yhdeksän päivää putkeen yksin lasten kanssa (miinus yksi ilta lasten ollessa isällä) vie veronsa. Lasten kanssa arki on pyörähtänyt aika hyvin käyntiin. Kädet täynnä koen olevani kaikki arki-illat, mutta silti arki sujuu ihan mukavasti. Yksin oleminen ilman lapsia on vain ollut asia, johon on pitänyt tavallaan tottua. En ole nimittäin koskaan ollut näin paljoa erossa lapsistani. Ihmettelen välillä, miten olen siihen pystynyt. Olen tottunut taas olemaan yksin lasten kanssa arjet. Olen asunut yksin lasten kanssa vauva-ajat, vaikka olimme lasten isän kanssa yhdessä. Silloin hoidin suurimman osan perheen pyörittämisestä. Viikonlopun mittaiset iritotot ovat olleet ainoita pisimpiä taukoja lapsista. Muuten olen kuuden vuoden ajan omistautunut lapsilleni. Kun muutimme tänne ja aloitin koulun, niin omaa aikaa oli todella vähän meillä kummallakin, arki piti järjestää uudelleen ja kaikki vaati paljon totuttelua. Homma pyöri paljon lasten ympärillä.

Meidän lapset eivät ole sieltä rauhallisimasta päästä. Mutta kuka lapsi olisi. He tarvitsevat paljon huomiota ja ottavat osansa kun vain pystyvät. Joskus käsiä tuntuu olevan heidän kanssaan liian vähän ja joskus taas jaettu syli riittää. Välillä koen piston sydämessäni, kun ilta menee pyykkihuoltoon, ruoanlaittoon tai siivoamiseen. Välillä on koulujuttuja, tenttejä tai harjoittelu väsyttää. Joskus kaipaan vierelleni sitä toista, joka jakaisi vastuun kanssani, ottaisi joskus ohjat ja tekisi sen makaronilaatikon puolestani. Moni asia on erilaisempaa, kun on yksin lasten kanssa. Moni asia täytyy suunnitella etukäteen ja kaupassa saan käydä aina hakemassa jotakin pientä päivittäin.  Sain selkäni kipeäksi, kun kerran kävimme kaupasssa Tuisku tarakalla ja Mimmi kävellen. Siksi kaupassa käyn ilman lapsia aina koulupäivän tai harjoittelun jälkeen.

Samalla kuitenkin koen olevani onnellisempi kuin pitkään aikaan. Olen onnellinen voidessani hoita lapseni yksin ja olen onnellinen voidessani saada olla yksin. Asiat on aina järjestettävissä. Mikään ei ole katastrofaalisesti muuttunut. Kaikesta selviän ja kaiken saan hoidettua. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Toki olen illalla väsynyt, kun olen saanut lapset petiin ja itse rojahdan sohvalle. Mutta kun huomaan selvinneeni taas yhdestä askareesta, lapset tulevat halaamaan ja kaikilla on hyvä olla, niin tiedän selviytyväni yksin.

Selviydyn yksin lasten kanssa ja selviydyn yksin ilman lapsia. Mikään ei ole mahdotonta. Väsyttävää se voi välillä olla ja rankkaakin, mutta ei mahdotonta. Kotihiirenä ja sosiaalisena ihmisenä päivän läpikäyminen sohvalla maatessa toisen kanssa olisi tietysti mitä ihaninta. Mutta enhän mie aivan yksin aina ole. Sen takia puhelimen toisessa päässä on ystävät ja illan viihdyttäjäksi on valitettavasti muodostunut Siskoni on noita. Välimatka ystäviin on pitkä, joka yksinäisinä iltoina raastaa ja sitä vaipuu johonkin horrokseen peiton alle, mutta siksi itsekin tulee otettua ekstempore-reissuja vaikka Kotkaan tai Helsinkiin. Seuraavana viikonloppuna en tule olemaan yksin, kun tupa täyttyy Tuiskun synttärivieraista ja kahdesta yökyläilijästä. Sen jälkeen koittaakin omat tuparini, jolloin yksin ei tule pahemmin oltua.

Hyvin tämä arki menee, yksin ja yksin lasten kanssa. Tästä olen onnellinen.

Upp till kamp för Borgå BB

eevi_sydamenasialla_synnari eevi_sydamenasialla_synnari2 eevi_sydamenasialla_synnari3 eevi_sydamenasialla_synnari4 eevi_sydamenasialla_synnari5

Lauantaina Porvoon tori täyttyi ihmisistä. Kyseessä oli viimeinen kampanja Porvoon synnytyssairaalan puolesta ennen maanantain kokousta, jossa päätettiin haetaanko Porvoolle poikkeuslupaa. Joukossa oli aivan pienestä vauvasta vanhempaan väkeen. Ihmisjoukko kasvoi isoksi ja päiden yläpuolella näkyi eri iskulauseilla varustettuja kylttejä. Jotkut kyltit kertoivat kantajansa syntyneen Porvoossa, toiset kertoivat pitkästä matkasta Helsinkiin synnyttämään ja osa muistutti vaakalaudalla olevista työpaikoista. Kaikki olivat tulleet osoittamaan tukensa Porvoon synnytysosaston puolesta. Paikalla oli enemmän väkeä kuin silloin, kun Joulupukki saapuu Porvooseen. Myös minä olin paikalla tulevana kätilönä ja Porvoolaisena.

En ole koskaan Porvoossa synnyttänyt, mutta silti asia on minulle tärkeä tulevana kätilönä, naisena, omasta terveydestäni huolehtivana ja turvallisuudestani välittävänä. Minua kiinnostaa perheiden tulevaisuus Porvoossa ja niiden monien muidenkin ihmisten, joihin tämä asia vaikuttaa. Kyse ei ole luvuista tai säästöistä. Nyt on kyse jostain paljon tärkeämmästä.

Tilaisuuden aloitti kansanedustaja ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mikaela Nylander, jonka kaksikielinen puhe nostatti useita aploodeja yleisön joukossa. Mukana oli myös joukko paikallisia poliittisia vaikuttajia sekä Husin hallituksen jäseniä kertomassa oman näkemyksensä synnytyssairaalan tulevaisuudesta. Isoin vaikuttaja tässä koko tilanteessa on kuitenkin yleisö. Ne kaikki, jotka olivat tulleet osoittamaan tukensa. Koska heistähän tässä on kyse.

Tässä on kyse perheiden tulevaisuudesta, työpaikoista ja kaikista Porvoolaisista, jotka joutuvat joskus elämänsä aikana turvautumaan erikoissairaanhoitoon. Kyseessä on hyvinvointi ja turvallisuus. Sillä synnytysosaston sulkeminen vaikuttaa dominoefektin tavoin moneen muuhunkin, jolloin synnytysosaston laukkauttaminen vaikuttaa moneen eri-ikäiseen Porvoolaiseen, eikä pelkästään synnyttäjiin.

Tänään Porvoolle on haettu poikkeuslupaa vuoteen 2016 loppuun asti yksimielisin äänin. Porvoon sairaalan synnytysosaston Facebook-sivuilla on iloinen kuva hymyilevistä kasvoista. Pientenkin äänellä on väliä. Taistelemisella on välilä!

Olitko paikalla lauantaina?

Ps. Osallistuin luokkalaisteni kanssa Matkasynnytyspäivään, jonka tunnelmia voit käydä lukemassa linkin takaa.

 

Pala lapsuudesta ruudulla

Olette varmaan jo huomanneet, että Kaksplussan blogeissa on pyörinyt postauksia Viaplaysta. Meillähän on kotona jo yksi toimiva kanava katsoa leffoja sekä sarjoja yksin ja lasten kanssa, Netflix. Vertailun vuoksi halusin kokeilla, millainen palvelu Viaplay on, sillä se oli minulle entuudestaan tuntematon. Suuren vaikutuksen teki se Disney, joka on vedonnut myös muihin meidän bloggaajiin. Kivoja postauksia aiheesta on tehnyt jo Amalian harvinainen sairaus -blogista Johanna, Kiljuvan Pikkunälän Demi sekä Lapsellista-blogin Anna. Käykää kurkkaamassa, antaako lasten ruutuhetki aikaa vastasyntyneelle ja imetykselle, minkälaisia Disney-faneja löytyy Demin kotoa ja mitkä ovat Amalian lempparit Viaplaysta.

Viaplay lupaa tuhansia leffoja, TV-sarjoja sekä urheilua edulliseen 8,95€/kk hintaan. Aika iso lupaus! Yleensä tälläisten palveluiden suola ja sokeri on se valinnan vaikeus, kun aikaa kuluu pelkän leffan valinnassa hyvä tovi! Urheilun voi samantien jättää pois tästä perheestä. Perheen ainoa miespuolinen, 3-vuotias Tuisku saa tyytyä urheiluun Disney-leffojen Lentsikoiden ja Autojen tarjoamana. Muuten palvelun hinta on opiskelijan budjettiin sopiva urheilusta huolimatta. Jos palvelusta löytyy paljon hyvää katsottavaa ja aikaa löytyy, niin mielestäni pienen summan voi maksaa, sillä palvelusta hyötyy koko perhe. Myös mitään ehdotonta sitoutumista palveluun ei tarvitse tehdä, vaan sopimuksen voi lopettaa koska haluaa. Viaplayta voi katsoa eri laitteista, joka helpottaa ehdottomasti vaikka hetken mielijohteesta alkanutta 3-vuotiaan parturointia tai ruoan valmistumisen odottelua (kokeiltu on). Meillä nämä laitteet ovat pääasiassa tietokone ja puhelin, josta leffoja tulee katsottua. Jollain piuhavirityksellä saa kai katsottua myös television kautta Viaplayta?

Lapsille Viaplay tarjoaa mukavan kattauksen Disney-elokuvia, hauskoja sarjoja sekä tasapuolisesti ohjelmaa tytöille ja pojille. Vetovoimaisen Viaplaysta tekee sen Disney-elokuvat, kuten tämän perheen suosikit Autot, Lentsikat, Pocahontas, Itse ilkimys, Tiikerin oma elokuva, plus äidille Liisa Ihmemaassa sekä Narnian tarinat. Sarjoista löytyy Paavo Pesusieni (hitti!), Tehotytöt, Babar, Tuttiritari ja Late Lammas. Viaplaylla on myös oma osio ruotsinkielisille lastenohjelmille, joten pisteet siitä! Vaikka nykyiset Disney-elokuvat ovat aika eri sarjaa kuin mitä ennen, niin ihania ne ovat silti. Viaplayssa on hyvä sekoitus uusia sekä vanhoja klassikoita, joten äidinkin sydän läikkyy, kun Pocahontas lähtee pyörimään. Ennen kelattiin VHS-kasettia ja yritettiin pysäyttää elokuva juuri oikeassa kohdassa. Ja taas kelattiin, kun vähän meni huti. Nauhurin hurina kuului korvissa. Nyt minun lapseni eivät edes tiedä, mikä VHS-kasetti on. He osaavat jo itse valita tietokoneelta, mitä haluavat katsoa klikkaamalla hiirestä. Palanen omasta lapsuudesta käy pyörimään ruudulla, aivan erilaisella tavalla kuin omassa lapsuudessa.

Viaplay on vahva ehdokas tämän tyyppisille palveluille. Se, että mikä kannattaa valita loppupeleissä täytyy päättää itse. Mielestäni on hyvä tutustua tarkkaan eri palveluiden tarjoamiin sarjoihin sekä elokuviin. Koska palvelut eivät vaadi pitkäaikaista sitoutumista, niin aivan hyvin voi tehdä kuukauden kokeilun. Lasten kohdalla ne suosikit nousevat esiin aika nopeasti ja painava sana tulee sieltä. Itselleni on tärkeää helppous, hinta ja tarjonta. Kun ne suosikit löytyy ja katsottavaa löytyy pidemmäksi aikaa, niin päätös on helppo.

eevi_sydamenasialla_viaplay

Yhteistyössä Viaplayn ja Otavamedian kanssa.

"Haluatko, että pidän sinua kädestä?"

 

Liikuttaessa naistentautien alueella, jossa nainen on yleensä haavoittuvaisimmillaan, on naisen intimiteetin kunnioittaminen ja tuen antaminen mielestäni yhdet tärkeimmistä asioista. Naisen kohataminen, hänen puhuttelu, sanaton viestintä, katse ja hymy on tärkeää. Rauhallisen ilmapiirin luominen, empatia ja hyväksynnän näyttäminen kuuluu mielestäni juuri tälle alueelle.

Näitä kohtaamisia ja tilanteita tulee päivittäin eteen harjoittelussani ja niitä nyt erityisesti harjoitellaan. Itse koen gynekologisen tutkimuksen ja toimenpiteet jännittäviksi, joskus jopa pelottaviksi ja aina enemmän tai vähemmän epämiellyttäviksi. Jo se, että täytyy paljastaa oma alapäänsä lääkärille ja/tai hoitajalle ja olla gynekologisessa tutkimusasennossa, se tuntuu epämiellyttävältä. Siinä tuntee itsensä haavoittuvaiseksi ja paljaaksi. Ja kun sinne kohdistuu erilaisia toimenpiteitä, tutkimuksia ja näytteiden otto, tilanteen jännitys voi moninkertaistua.

Opiskelijana kaikki on vielä niin uutta ja jännittävää, että toisen tunnetilan tuntee hyvin voimakkaasti. Sitä ikään kuin tuntee samoin kuin asiakas. Jännitän, pelkään ja itken jos asiakaskin. Yritän olla tulevana hoitajana kunnioittava, läsnä ja lukea tilannetta sekä yrittää toimia sen mukaisesti. Minun täytyy myös uskaltaa avata suuni sillä hetkellä, kun koen, että toinen kaipaa jonkinlaista rauhoittamista ja tukea. Tein niin eräänä päivänä yhdellä hyvin yksinkertaisella, mutta tärkeällä kysymyksellä. Opiskelijana ja ylimääräisenä käsiparina ollessani koen, että voin olla välillä vain toista varten. Siksi minun oli pakko kysyä eräältä naiselta: "Haluatko, että pidän sinua kädestä?" Ja hän halusi. Ja se tuntui todella hyvältä.

Se, kun toisen käsi otti minusta kiinni, puristi ja rauhoittui hieman, tuntui ammatillisesti todella hyvältä. Ja tuntui se tottakai muutenkin. Minä pystyin olemaan toisen tukena sen hetken, ihan vain häntä varten. Häntä tuntui auttava ettei hänen tarvinnut olla yksin, varsinkaan kun ei näe mitä tapahtui, vaan sai katsoa toista silmiin ja jutella ihan jostain muusta. Minun läsnäoloni auttoi häntä. En tiedä, kumpi puristi kättä kovemmin, mutta siinä me olimme käsi kädessä.

Niin pieni asia, mutta niin iso merkitys. Minulle sillä oli tosi iso merkitys tulevana kätilönä, opiskelijana ja omana itsenäni. Ei tämä opiskelu aina vaadi sitä, että saa olla mukana toimenpiteissä ja pääset näkemään paljon erilaisia tapahtumia. Se on paljon myös sitä, että olet läsnä. Olet toista varten. Näytät, että kaikki menee hyvin ja sinuun voi luottaa.

hold hand

Kuva netistä.

Kätilöopiskelija naistentautien harjoittelussa

eevi_sydamenasialla_papa5 eevi_sydamenasialla_papa6 eevi_sydamenasialla_papa4 eevi_sydamenasialla_papa8

Minulla on alkanut kätilöopiskelujeni neljäs harjoitteluni, joka keskittyy naisten hoitotyöhön, naistentauteihin. Harjoittelun voi suorittaa naistentautien poliklinikalla, vuodeosastolla tai leikkausosastolla sekä päiväkirurgiassa. Pääasia on päästä tutustumaan naistentautienpotilaan hoitotyöhön. Tähän alueeseen kuuluu gynekologiset syövät, rintasyöpä ja rintagirurgia, gynekologiset leikkaukset ja toimenpiteet, raskaudenkeskeytyspotilaan hoitotyö, keskenmenopotilaiden hoitotyö, lapsettomuus ja hoidot, sukupuolitaudit ja niiden hoito sekä seksuaaliterveys.

Harjoittelussamme meidän tulee osata suunnitella, toteuttaa ja arvioida eri-ikäisten naistentautipotilaiden hoitotyötä. Hyödynnämme toiminnassamme näyttöön perustuvaa tietoa tehdessämme naistentautipotilaan hoitoon liittyviä päätöksiä. Harjoittelemme tiedottamista kirjallisesti ja suullisesti naistentautipotilaan hoitoon liittyvissä asioissa. Meidän tulee tunnistaa ja arvioida vitaalielintoimintoihin liittyviä muutoksia naistentautipotilaan hoidossa. Sovellamme tietoja lääkehoidosta, kivunhoidosta ja haavahoidosta naistentautipotilaan hoitopolun eri vaiheissa. Sekä meidän tulee tunnistaa naisen seksuaaliterveyteen liittyviä hoidollisia kysymyksiä.

Harjoitteluistamme tämä on ainakin minulle tällä hetkellä se mielenkiintoisin. Tästä vain koko homma paranee. Olemme ensimmäistä kertaa harjoittelussa kätilöopiskelijoina kätilöiden kanssa. Aikaisemmin olemme olleet sairaanhoitajaopiskelijoita, jolloin kätilöydellä ei ole ollut merkitystä. Mutta nyt olemme sellaisilla alueilla, joissa voimme olla tulevaisuudessa töissä kätilöinä. Tämä harjoittelu on myös osaltaan rankin. Vastaan tulee erilaisia ja rankkoja tarinoita naisten elämästä. Erilaisia syitä hakeutua hoitoon naistentauteihin liittyen. Eri-ikäisiä ja erilaisia taustoja. Naisia, joiden elämä on voinut yhdessä hetkessä olla aivan tavallista ja se voikin muuttua yllättäen.

Itse pääsen onnellisesti tutustumaan laajalla kirjolla naistentautienpotilaan hoitoon. Pääsen seuraamaan naisen hoitotyötä alusta loppuun. Tämän harjoittelun tulen varmasti muistamaan aina. Nämä kohtaamiset, tarinat ja elämän haavoittuvuuden. Tämä ala ja tämä työ tuntuu jo nyt niin omalta. Tässä minun kuuluukin olla. Harjoittelu on vasta alussa, mutta se tuntuu jo nyt hyvältä. Rankkaa se on, mutta olen intoa täynnä.

Isänpäivän ajatuksia

eevi_sydamenasialla_isanpaiva2 eevi_sydamenasialla_isanpaiva eevi_sydamenasialla_isanpaiva3 eevi_sydamenasialla_isanpaiva4 eevi_sydamenasialla_isanpaiva5 eevi_sydamenasialla_isanpaiva8 eevi_sydamenasialla_isanpaiva9 eevi_sydamenasialla_isanpaiva6 eevi_sydamenasialla_isanpaiva7

Ensimmäinen isänpäivä lapsille eron jälkeen. Olen yrittänyt miettiä, kuinka lapset reagoivat ja reagoivatko mitenkään. Ja tietenkin olen yrittänyt tunnustella, miltä minusta tuntuu. Ensimmäinen isänpäivä, kun en tee aamupalaa ja pyydä toista syömään minun ja lasten kanssa. Ensimmäinen isänpäivä, kun kortit ja lahjat odottavat hyllyllä sitä, että ne kuljetetaan toiseen kotiin. Ensimmäinen isänpäivä, etten suutele toista ja kerro kuinka hyvä isä hän on. Ensimmäinen isänpäivä, kun hymyilen ja mietin, että onneksi meillä on mennyt hyvin näin. Olemme isä ja äiti näille kahdelle aarteelle, kaikesta huolimatta.

Nyt kun muutosta on jo yli kuukausi, ovat monet kysyneet kuinka lapset ovat asian ottaneet. Niitä asioita olen kuluneiden päivien aikana pohtinut. Mutta pakko sanoa, että hyvin meillä menee. Hyvin heillä menee. Hyvin tämä menee. Yllättävän hyvin kaikki sujuu. Tämä viikonloppu on minun viikonloppuni, mutta tietenkin isänpäivän kunniaksi lapset olisivat isällensä saaneet mennä. Ukon reissun takia huomenna vasta lapset pääsevät antamaan päiväkodissa tehdyt lahjat ja viettämään illan isän kanssa. Yhden kortin Mimmi halusi tehdä vielä tänään, muuten isänpäivä ei ole ollut puheenaiheena. Tämä päivä meille tavallinen viikonlopun sunnuntai. Aamupalalla herkuteltiin, myös isänpäivän kunniaksi, mutta myös ihan muuten vain.

Perjantaina tuli juteltua hyvän ystävän kanssa pöydän ääressä eroista, perheistä ja lapsista kaiken keskellä. Tietenkään ei toivoisi omille lapsilleen mitään muuta, kuin ehjää kotia ja perhettä. Itse olen ollut Tuiskun ikäinen, kun omat vanhempani ovat eronneet. Vaikka omaa isää oli aina ikävä, niin se oli minun perheeni, joka oli kahdessa kodissa. Niin kävi omille lapsillenikin. Vaikka sitä naimisiin mennessä maalasi yhteistä tulevaisuutta harmaisiin hiuksiin ja keinutuoliin asti, niin oma elämä näin alkaa näyttää ihan yhtä valoisalta ajan kuluessa eteenpäin. Lasten hyvinvointi ja rakkauden osoittaminen heille on ollut tavoitteenani muuton jälkeen. Niihin asioihin olen halunnut keskittyä. Se, että voi tarjota onnellisen ja rakastavan kodin yksin, tuntuu hyvältä. Ja hyvin tuntuu menevän isänkin luona.

Olen aina ollut sitä mieltä, että pelkästään lasten takia ei saa yrittää pysyä yhdessä. Lapset eivät ole syy jäädä huonoon parisuhteeseen. Tai parisuhteeseen, jossa tuntee olevansa toisen kanssa enemmänkin kämppiksiä ilman intohimoa. Se, että kahta aikuista revitään hiljalleen palasiksi ja onnettomiksi, ei anna lapsille hyvää esimerkkiä perheestä, rakkaudesta ja hyvästä elämästä. Jos itse ei ole onnellinen ja koe olevansa rakastettu, niin kuinka sitä pystyy mistään muustakaan huolehtimaan. Kun käy pohjassa ja on onneton, niin hankalaa sitä rakkautta on osoittaa sataprosenttisesti omille lapsille. Itse kävin tunteiden kanssa todella syvissä vesissä ja keväällä mennessäni kotiin mietin, kuinka en halunnut mennä kotiin. Siellä ei odottanut mitään muuta kuin samat erimielisyydet ja onneton ilmapiiri. Ei ole kenenkään etu, että kaikki päivät näyttävät harmailta ja tasapaksulta, teet pakolliset hommat, työt, koulun, hoidat lapset ja välttelet kumppania ja konflikteja.

Vaikka lapsen näkökulmasta mikään ei olisi ihanampaa kuin saada olla omien vanhempien kanssa yhtäaikaa, niin ei ne kahden kodin lapset mitään rikkinäisiä ja onnettomampia ole. Ei ole kiveen hakattu, että lapset kärsisivät erosta peruuttamattomasti. Meillä on mahdollisuus antaa nyt Ukon kanssa lapsille kaksi hyvää, turvallista ja onnellista kotia. Me tarjoamme kaksi kotia ilman riitoja, itkua ja kireää ilmapiiriä. Me saamme toteuttaa itseämme vanhempina ilman, että kukaan arvostelee vieressä. Me saamme kumpikin omaa aikaa ja keskittyä itseemme, sekä meillä on oma aikamme lasten kanssa, jolloin voimme olla täysillä äiti ja isä. Kipeästä päätöksestä lähteä eri suuntiin on takana se, että saa olla onnellinen. Saa elää, tuntea ja rakastaa. Se on se esimerkki, jonka lapsille haluan näyttää. Lapset ansaitsevat onnelliset vanhemmat.

Vielä mekin voimme olla ja tehdä yhdessä koko perheenä asioita. Voimme pitää hauskaa yhdessä ja olla neljästään ilman parisuhteen taakkaa. Voimme olla vanhempia, hyviä sellaisia. Olen vain onnellinen, että tilanteemme on nyt näinkin hyvä. Olemme vähemmän tekemisissä, mutta sen se on vaatinut. Pystymme sopimaan asioista ilman entistä kaavaa. Iso laiva vaatii aikaa kääntyäkseen, mutta se ei mikään mahdottomuus ole.

Syysiltojen pelastukset ja Netflix-arvonta!

netflix3

Myönnettävä se on. Olen kesästä asti ollut hieman koukussa. Se alkoi siitä, kun eräänä kesäisenä iltana päätin liittyä Netflixiin. Eniten kiinnosti edullinen hinta, nostalgiset televisiosarjat ja tarjonta lapsille. Kesäisin tuli televisiosta muutenkin vähän ohjelmia, joten päätin, että opiskelijan budjetti riittää tähän lystiin. Kun sain myöhemmin yhteistyöpyynnön heiltä, otin tarjouksen vastaan epäröimättä. Olihan Netflix minulle tuttu jo entuudestaan.

Todella nopeasti löysin nuoruuden hittisarjani, jota hehkutin Facebookissanikin: sieltä löytyi Siskoni on noita! Sen jälkeen huomasin Netflixin tarjoavan ilonaihetta myös toisen nostalgisen sarjan puittessa: Roswellin. Ja aika nopeasti löysin Netflixistä niin paljon tarjontaa sekä tuoreampia sarjoja, joten tällä hetkellä katson iltaisin monia sarjoja vuorotellen. Netflix tarjoaa myös yksinoikeudella omia alkuperäissarjojaan, joita on tullut tapitettua innokkaaasti kesästä lähtien. Nyt kesken on mm. Siskoni on noita, Breaking Bad, Orange Is The new black, Frendit, Ensisilmäyksellä sekä Glee, josta odotan kuumeisesti uutta tuotantokautta. Elokuvatarjonta on ollut ihan miellyttävä sekin: Hobitti,  Silent Hill, Hohto, West Side Story, Pretty Woman ja 9 (vaikka yksi elokuva on valittu vain sillä kriteerillä, kuinka heikolta esittelyteksti on kuulostanut, niissä voisi parantaa, vaikka mielenkiintoinen kokemus se Pinokkion kosto oli).

Lapset ovat päässeet tutustumaan tarjontaan, sekä heille pyynnöstä luotiin omat profiilit valitsemillaan kuvilla. Nyt meillä pyydetäänkin Naperoa, Pikku Prinsessaa, Tuomas Veturia, Chuckia, Pokemonia, koko perheen lempparia Paavo Pesusientä ja tytön ehdotonta lempparia My Little Ponya. Hyviä elokuvia on yhdessä katsottu myös, kuten Urhea, Turbo, Happy Feet, Rautajätti sekä Möröt vastaan Muukalaiset. Uutena ja vielä katsastamattomana elokuvana on Megamind, joka kiinnostaa minua ainakin paljon.

Meillä katsotaan pääsääntöisesti Netflixiä televisiosta, Apple TV:n kautta. Se onkin ollut todella kätevä, vaikka tietokoneen isolta näytöltä ja hätätapauksessa puhelimesta sarjoja tulee katsottua myös. Netflixiä on katsottu bussimatkalla, autossa, kahvilassa, koulussa (ei tunnilla) ja siinä mukavimmalla paikalla kotona: sohvalla. Puhelimella olen saanut aina katsottua haluamiani sarjoja ja elokuvia, eikä yhteydessä ole koskaan ollut mitään vikaa. Vain muutaman kerran olen saanut viestin, että jonkinlainen huolto on meneillään ja silloin valikoima on ollut hetken suppeampi.

Netflixin makuprofiilin avulla pystyy vaikuttamaan siihen, millaisia sarjoja ja elokuvia sinulle ehdotetaan. Ehdotettuihin sarjoihin ja elokuviin vaikuttaa myös se, mitä olet aikaisemmin katsonut ja miten olet sen arvostellut asteikolla yhdestä viiteen. Välissä ei tule mainoksia, joka on itselleen hyvin positiivinen asia. Kaikki sarjat olen kerännyt Omalle listalle, josta löydän ne kätevästi aina mielialan mukaan. Netflix on ollut positiivinen kokemus, opiskelijalle edullinen ja lapsiperheelle pieni pelastus. Itse tykkään! Ja jos tykkäät sinäkin niin....

Arvonnassa onkin 6 kuukauden ilmainen jakso Netflixille! Arvonta on kaikille Facebook-tykkääjilleni. Käy siis tykkäämässä blogini Facebook-sivuista, ellet jo niistä tykkää. ;-) Jätä puumerkki osallistumisestasi blogini Facebookkiin nimelläsi, tähän linkitettyyn postaukseen. Voittaja julkistetaan siellä tämän viikon sunnuntaina 9.11.2014. Aikaa osallistua on sunnuntai-iltaan saakka klo 20.00 asti. 

netflix