"Haluatko, että pidän sinua kädestä?"

 

Liikuttaessa naistentautien alueella, jossa nainen on yleensä haavoittuvaisimmillaan, on naisen intimiteetin kunnioittaminen ja tuen antaminen mielestäni yhdet tärkeimmistä asioista. Naisen kohataminen, hänen puhuttelu, sanaton viestintä, katse ja hymy on tärkeää. Rauhallisen ilmapiirin luominen, empatia ja hyväksynnän näyttäminen kuuluu mielestäni juuri tälle alueelle.

Näitä kohtaamisia ja tilanteita tulee päivittäin eteen harjoittelussani ja niitä nyt erityisesti harjoitellaan. Itse koen gynekologisen tutkimuksen ja toimenpiteet jännittäviksi, joskus jopa pelottaviksi ja aina enemmän tai vähemmän epämiellyttäviksi. Jo se, että täytyy paljastaa oma alapäänsä lääkärille ja/tai hoitajalle ja olla gynekologisessa tutkimusasennossa, se tuntuu epämiellyttävältä. Siinä tuntee itsensä haavoittuvaiseksi ja paljaaksi. Ja kun sinne kohdistuu erilaisia toimenpiteitä, tutkimuksia ja näytteiden otto, tilanteen jännitys voi moninkertaistua.

Opiskelijana kaikki on vielä niin uutta ja jännittävää, että toisen tunnetilan tuntee hyvin voimakkaasti. Sitä ikään kuin tuntee samoin kuin asiakas. Jännitän, pelkään ja itken jos asiakaskin. Yritän olla tulevana hoitajana kunnioittava, läsnä ja lukea tilannetta sekä yrittää toimia sen mukaisesti. Minun täytyy myös uskaltaa avata suuni sillä hetkellä, kun koen, että toinen kaipaa jonkinlaista rauhoittamista ja tukea. Tein niin eräänä päivänä yhdellä hyvin yksinkertaisella, mutta tärkeällä kysymyksellä. Opiskelijana ja ylimääräisenä käsiparina ollessani koen, että voin olla välillä vain toista varten. Siksi minun oli pakko kysyä eräältä naiselta: "Haluatko, että pidän sinua kädestä?" Ja hän halusi. Ja se tuntui todella hyvältä.

Se, kun toisen käsi otti minusta kiinni, puristi ja rauhoittui hieman, tuntui ammatillisesti todella hyvältä. Ja tuntui se tottakai muutenkin. Minä pystyin olemaan toisen tukena sen hetken, ihan vain häntä varten. Häntä tuntui auttava ettei hänen tarvinnut olla yksin, varsinkaan kun ei näe mitä tapahtui, vaan sai katsoa toista silmiin ja jutella ihan jostain muusta. Minun läsnäoloni auttoi häntä. En tiedä, kumpi puristi kättä kovemmin, mutta siinä me olimme käsi kädessä.

Niin pieni asia, mutta niin iso merkitys. Minulle sillä oli tosi iso merkitys tulevana kätilönä, opiskelijana ja omana itsenäni. Ei tämä opiskelu aina vaadi sitä, että saa olla mukana toimenpiteissä ja pääset näkemään paljon erilaisia tapahtumia. Se on paljon myös sitä, että olet läsnä. Olet toista varten. Näytät, että kaikki menee hyvin ja sinuun voi luottaa.

hold hand

Kuva netistä.

10 kommenttia

  1. Ihana teksti!!! Itse olen joutunut käymään erilaisissa toimenpiteissä ja ei se mielyttävää ole, ei vaikka olen 2 lasta synnyttänyt. Voi kunpa kaikki tuon alan hoitajat olisivat yhtä lämminhenkisiä,auttaisi paljon jännitykseen! Itsekkin kohta valmistuvana lähihoitajana siis tietää miten tärkeää oikeanlainen ihmisen kohtaaminen on :)

    VastaaPoista
  2. Synnytykseni oli painajaismainen. Silti muistan lämmöllä sitä kätilöharjoittelijaa jolla oli aikaa silittää järjettömään kipuun jumiin jäänyttä äitiä, kun varsinaiset kätilöt juoksivat synnytyssalista toiseen. Nimeä en muista, kasvoihinkaan en varmaan kertaakaan saanut katsetta tarkentumaan. Mutta muistan häntä varmaan ikuisesti lämmöllä. <3

    Teet tärkeää työtä, isolla sydämellä.

    VastaaPoista
  3. Tekstin loppua oli hieman hankala lukea kyynelten seasta. Ihana teksti! Sun blogin on niin rauhallinen, rehellinen ja aito. Kiitos siitä! x

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Krista! Ihanaa, että edelleen luet blogiani. Olet yksi ensimmäisistä lukijoistani! :-)

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Spatz! <3 Ihanaa, että sinulla on jäänyt hyvä kokemus kätilöopiskelijan läsnäolosta. Se tuntuu toisesta opiskelijasta rohkaisevalta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Linsku! Toisen kohtaaminen, tilanteen lukeminen sekä tuen antaminen on tärkeää tässä työssä. Se pitäisi muistaa myös silloin, kun on ollut hoitoalalla monta vuotta!

    VastaaPoista
  7. Ihana teksti! Sinusta tulee aivan varmasti mahtava kätilö! T. äitiysvapaalla oleva terveydenhoitaja :)

    VastaaPoista
  8. Toisen lapseni synnytyksestä tiedän että sain kipulääkkeitä ja mies oli mukana tukena. Ainoa asia minkä kuitenkin muistan elävästi ja mikä on jäänyt neljän vuoden takaa mieleen on kätilö jolla oli aikaa pitää kädestä. Miehen käydessä hakemassa kahvia olin kahdestaan kätilön kanssa kun supistus tuli ja muistan kuinka hän otti minua kädestä kiinni. Tunsin etten ollut yksin, en ollut peloissani ja luultavasti se auttoi ainakin yhtä paljon kuin kipulääkkeet.

    Kysy siis jatkossa samaa

    VastaaPoista
  9. Ihanaa! :'-) Tuo on todella tärkeää, kun on tilanne, joka on uusi, ehkä pelottava tai siihen liittyy kipua, niin toisen ihmisen läsnäolo ja kädestä pitäminen auttaa. <3 Mahtava kuulla, että olet saanut siitä itsellesi voimaa.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!