Isänpäivän ajatuksia

eevi_sydamenasialla_isanpaiva2 eevi_sydamenasialla_isanpaiva eevi_sydamenasialla_isanpaiva3 eevi_sydamenasialla_isanpaiva4 eevi_sydamenasialla_isanpaiva5 eevi_sydamenasialla_isanpaiva8 eevi_sydamenasialla_isanpaiva9 eevi_sydamenasialla_isanpaiva6 eevi_sydamenasialla_isanpaiva7

Ensimmäinen isänpäivä lapsille eron jälkeen. Olen yrittänyt miettiä, kuinka lapset reagoivat ja reagoivatko mitenkään. Ja tietenkin olen yrittänyt tunnustella, miltä minusta tuntuu. Ensimmäinen isänpäivä, kun en tee aamupalaa ja pyydä toista syömään minun ja lasten kanssa. Ensimmäinen isänpäivä, kun kortit ja lahjat odottavat hyllyllä sitä, että ne kuljetetaan toiseen kotiin. Ensimmäinen isänpäivä, etten suutele toista ja kerro kuinka hyvä isä hän on. Ensimmäinen isänpäivä, kun hymyilen ja mietin, että onneksi meillä on mennyt hyvin näin. Olemme isä ja äiti näille kahdelle aarteelle, kaikesta huolimatta.

Nyt kun muutosta on jo yli kuukausi, ovat monet kysyneet kuinka lapset ovat asian ottaneet. Niitä asioita olen kuluneiden päivien aikana pohtinut. Mutta pakko sanoa, että hyvin meillä menee. Hyvin heillä menee. Hyvin tämä menee. Yllättävän hyvin kaikki sujuu. Tämä viikonloppu on minun viikonloppuni, mutta tietenkin isänpäivän kunniaksi lapset olisivat isällensä saaneet mennä. Ukon reissun takia huomenna vasta lapset pääsevät antamaan päiväkodissa tehdyt lahjat ja viettämään illan isän kanssa. Yhden kortin Mimmi halusi tehdä vielä tänään, muuten isänpäivä ei ole ollut puheenaiheena. Tämä päivä meille tavallinen viikonlopun sunnuntai. Aamupalalla herkuteltiin, myös isänpäivän kunniaksi, mutta myös ihan muuten vain.

Perjantaina tuli juteltua hyvän ystävän kanssa pöydän ääressä eroista, perheistä ja lapsista kaiken keskellä. Tietenkään ei toivoisi omille lapsilleen mitään muuta, kuin ehjää kotia ja perhettä. Itse olen ollut Tuiskun ikäinen, kun omat vanhempani ovat eronneet. Vaikka omaa isää oli aina ikävä, niin se oli minun perheeni, joka oli kahdessa kodissa. Niin kävi omille lapsillenikin. Vaikka sitä naimisiin mennessä maalasi yhteistä tulevaisuutta harmaisiin hiuksiin ja keinutuoliin asti, niin oma elämä näin alkaa näyttää ihan yhtä valoisalta ajan kuluessa eteenpäin. Lasten hyvinvointi ja rakkauden osoittaminen heille on ollut tavoitteenani muuton jälkeen. Niihin asioihin olen halunnut keskittyä. Se, että voi tarjota onnellisen ja rakastavan kodin yksin, tuntuu hyvältä. Ja hyvin tuntuu menevän isänkin luona.

Olen aina ollut sitä mieltä, että pelkästään lasten takia ei saa yrittää pysyä yhdessä. Lapset eivät ole syy jäädä huonoon parisuhteeseen. Tai parisuhteeseen, jossa tuntee olevansa toisen kanssa enemmänkin kämppiksiä ilman intohimoa. Se, että kahta aikuista revitään hiljalleen palasiksi ja onnettomiksi, ei anna lapsille hyvää esimerkkiä perheestä, rakkaudesta ja hyvästä elämästä. Jos itse ei ole onnellinen ja koe olevansa rakastettu, niin kuinka sitä pystyy mistään muustakaan huolehtimaan. Kun käy pohjassa ja on onneton, niin hankalaa sitä rakkautta on osoittaa sataprosenttisesti omille lapsille. Itse kävin tunteiden kanssa todella syvissä vesissä ja keväällä mennessäni kotiin mietin, kuinka en halunnut mennä kotiin. Siellä ei odottanut mitään muuta kuin samat erimielisyydet ja onneton ilmapiiri. Ei ole kenenkään etu, että kaikki päivät näyttävät harmailta ja tasapaksulta, teet pakolliset hommat, työt, koulun, hoidat lapset ja välttelet kumppania ja konflikteja.

Vaikka lapsen näkökulmasta mikään ei olisi ihanampaa kuin saada olla omien vanhempien kanssa yhtäaikaa, niin ei ne kahden kodin lapset mitään rikkinäisiä ja onnettomampia ole. Ei ole kiveen hakattu, että lapset kärsisivät erosta peruuttamattomasti. Meillä on mahdollisuus antaa nyt Ukon kanssa lapsille kaksi hyvää, turvallista ja onnellista kotia. Me tarjoamme kaksi kotia ilman riitoja, itkua ja kireää ilmapiiriä. Me saamme toteuttaa itseämme vanhempina ilman, että kukaan arvostelee vieressä. Me saamme kumpikin omaa aikaa ja keskittyä itseemme, sekä meillä on oma aikamme lasten kanssa, jolloin voimme olla täysillä äiti ja isä. Kipeästä päätöksestä lähteä eri suuntiin on takana se, että saa olla onnellinen. Saa elää, tuntea ja rakastaa. Se on se esimerkki, jonka lapsille haluan näyttää. Lapset ansaitsevat onnelliset vanhemmat.

Vielä mekin voimme olla ja tehdä yhdessä koko perheenä asioita. Voimme pitää hauskaa yhdessä ja olla neljästään ilman parisuhteen taakkaa. Voimme olla vanhempia, hyviä sellaisia. Olen vain onnellinen, että tilanteemme on nyt näinkin hyvä. Olemme vähemmän tekemisissä, mutta sen se on vaatinut. Pystymme sopimaan asioista ilman entistä kaavaa. Iso laiva vaatii aikaa kääntyäkseen, mutta se ei mikään mahdottomuus ole.

2 kommenttia

  1. Oi että, ihana lukea näitä sun aitoja kirjoituksia. Hyvä, että teillä on nyt kaikilla hyvä olla noin <3 Vanhempien onnellisuus vaikuttaa kyllä lastenkin onnellisuuteen niin paljon :)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!