Kun ei ole joulumieltä

 

Joulu. Se lähestyy ihan liian nopeasti. Jouluun on enää ihan liian vähän aikaa. Ajatus joulukorttien tekemisestä (jotka jäivät tänä jouluna tekemättä, by the way, kaikki ystävät ja sukulaiset), joululauluista kaupoissa, lumettomasta maasta tai vaakatasossa satavasta lumesta päin naamaa saa sydämen lyömään liian nopeasti. Jouluruoista, lahjoista, lahjoihin kuluvasta rahamäärästä (ja sen puutteesta) ja iänikuisesta muovikuusesta sekä niistä vanhoista joulukuusen palloista vääntää suun viivaksi.

Kaikkein eniten joulumieltä latistaa se, että tulen olemaan yksin joulun. Samalla odotan pidempää pätkää yksin ja omaa aikaa, rentoutumista ja vaikka saunomista hiljaa itsekseen. Samalla mietin, millainen mieli tulee olemaan. Lasten joulut on sovittu niin, että he viettävät joulun aina vuoro vuosin joko minun tai isän luona. Kolikko ratkaisi ensimmäisen joulun isän hyväksi. Tietenkin olen onnellinen siitä, että lapset tulevat saamaan ihanan joulun isänsä ja hänen vanhempiensa kanssa. Olen sopinut ennen joulua ja sen jälkeen työvuoroja, sekä olen hätätapauksissa joulun käytettävissä töissä. Aatto on vapaa, jolloin kokoonnumme samaan joulupöytään lasten isän perheen kanssa.

Luultavasti minä ja lapset syödään jouluruokaa vasta lasten tultua joulun jälkeen luokseni ja avataan paketit. Tai sitten sitä ennen. En edes osaa ajatella niin pitkälle, vaikka lyhyt aika jouluun enää on. En edes osaa kuvitella aattoa ja Joulupukin kuumaa linjaa yksin sohvalla. Ajatus siitä on kolkko ja yksinäinen. Siksi tekisinkin joulunpyhät töitä, en edes ajattelisi aattona, että on joulu ja haalisin joulumielen kasaan vasta lasten ollessa kotona. Onneksi aatto ollaan yhdessä, sopimuksesta huolimatta.

Tätä joulumieltä ei ole ainakaan lisännyt tämän viikon älytön kiire. Poika päätti käydä oksentamaan tarhassa, harjoittelussa on viimeinen viikko, yhtään ei voisi olla pois, viimeiset koulujutut odottaa tekemistä. Nyt, kun oma aika alkoi, kuuntelen omaa vatsaani ja pelkään taudin iskevän kohta minuunkin. Aikaahan ei olisi sairastaa. Perjantaina on koulupäivä ja illalla kauan odotettu stand up -ilta ystävän kanssa. Lauantaina kummipoika saa vihdoin nimen. Siinähän sitä sitten ollaan. Juoksen kilpaa kellon, kasaantuvien hommien ja mahdollisen vatsataudin kanssa. Joululahjat pitäisi ostaa ja pieni hengähdystaukokin olisi poikaa. Story of my life.

Joulu tulee nyt kuitenkin väärään aikaan. Tai sitten oma asenteeni on väärä. Samalla vuoden 2014 loppuminen huojentaa. Odotan, että vuosi vaihtuu 2015. En enää yhtään jaksaisi tätä vuotta. En särkyneitä sydämiä, en huolia, en ihmissuhdekiemuroita, en pelkoa toisen tilasta ja tulevista tapahtumista. Ehkä tämä joulu jännittää siksi ja samalla olen halunnut sen unohtaa, koska se on ensimmäinen jouluni ilman kokonaista perhettä. Tänä jouluna en tehnyt laatikoita valmiiksi, en kata pöytää neljälle, en anna joululahjaa rakkaimmalle. Mutta taas, tämä on uuden elämäni ensimmäinen joulu. Ensimmäinen joulu uudessa kodissa. Ensimmäinen joulu, joka merkitsee hyvin paljon, mutta en ole halunnut sitä murehtia. Tämä on ensimmäinen joulu, kun en ole ottanut stressiä sillä tavalla, että onhan kaikki tehty. Nyt olen oikeastaan jättänyt tekemättä. Ja se samalla tuntuu hyvältä ja samalla oloni on outo.

Minun vain täytyy antaa itselleni lupa antaa tänä jouluna kaiken olla. Tänä jouluna ei niin pysty. Pääasia on, että lapsilla on ihana ja nautinnollinen joulu. Se keventää omaa mieltä. Ehkä se keventääkin syyllisyyden taakaani, että en ole vastuussa tästä joulusta. Joku toinen hoitaa sen, ja se tuntuu hyvältä. Haluan vain jollain keinolla puikkelehtia tämän vuoden viimeiset päivät vuoden loppuun. Ensi vuodesta ja joulusta tulee taas ihan erilainen. Siihen uskon.

 

12 kommenttia

  1. Mulla on vähän sama fiilis tämän vuoden päättymisestä. Odotan sitä. Jättää tämän taakse ja todeta että selvisin!
    <3 sulle!

    VastaaPoista
  2. Voi sinua <3 Ymmärrän hyvin miltä tuntuu, vaikka en täysin osaa samaistuakaan... Toivotaan, että pienen vatsapöpö oli vain joku nopeasti ohimenevä juttu, joka ei tartu muihin! Varmasti ensi vuodesta (ja joulusta) tulee parempi! <3

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä! Joulu on kyllä juuri sitä aikaa, jolloin muistaa niitä kaikkia edellisiä jouluja, ja joulu ilman lapsia on kyllä taatusti ihan tosi oudon tuntuinen, ekaa kertaa ainakin. Toivottavasti saat kiinni niistä hyvistä puolista - ja sittenhän se ei enää ole ikinä ensimmäistä kertaa edessä.

    VastaaPoista
  4. Me ollaan joulu kotosalla. Sohvalle mahtuu aina, jos tuntuu, ettet sittenkään halua viettää joulua yksiksesi! <3

    VastaaPoista
  5. <3 sulle!

    Kohta tää vuosi on ohi. Onneksi!

    VastaaPoista
  6. Ensi vuosi on parempi! Tiedän sen! <3

    VastaaPoista
  7. Onneksi meillä meni aatto ihanasti lasten kanssa. Turhaan jännitin ja loin liian suuria pelkoja. <3

    VastaaPoista
  8. Selvisin! :-) Kiitos tsempeistä! <3

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!