Mitä jos menisinkin töihin leikkaussaliin?

Pakko myöntää. Minulla on ammatillinen kriisi. Tai ainakin todella vahva vaihtoehto sille, että jos en saa jostain syystä kätilön töitä valmistumisen jälkeen. Haluan leikkaussaliin! Erityisesti haluan päästä avustamaan instrumenttihoitajana leikkaavaa lääkäriä, olla toiminnassa mukana, ojentaa instrumentteja ja olla lääkärin apurina. Olen päässyt tässä harjoittelussa leikkaussaliin tutustumaan, ja voi veljet, kuinka olinkin liekeissä. Viikon paras päivä oli ehdottomasti elämäni ensimmäinen sektio, jossa sain olla mukana. Seisoin korokkeella ja minulla oli huikeat näkymät leikkausalueelle. Sain myös hoitaa vastasyntynyttä hetken aikaa syntymän jälkeen, joka vain vahvisti ajatustani siitä, että olen aivan oikealla alalla. Silmistäni on täytynyt paistaa innostus koko saliin, kun syntymän hetki lähentyi. Tässä harjoittelussa olen itkenyt niin onnesta kuin surusta. Ja tämä oli tilanne, jossa itkin kaikkein eniten ilosta!

Muuten leikkausalissa ollessani olen osallistunut gynekologisiin leikkauksiin, jotka ovat olleet toinen toistaan mielenkiintoisempia. Huikeinta on ollut nähdä ihmisen sisälle ja kohtu aivan toisesta vinkkelistä ruudulta. Kohtu näyttää myös aivan mielettömältä sektion jälkeen, kun sen sisältä on juuri otettu vauva ulos ja sitä ommellaan kiinni vatsan päällä - ihmisen ulkopuolella. Muuten leikkausalissa olen istunut mahdollisimman sivussa ja välillä avannut muutaman paketin tai auttanut steriilin leikkaustakin pukemisessa. Mutta jo sieltä penkiltä istuessani olen saanut kipinän leikkausalityöhön.

Selkeästi kaipaan työssä toimintaa! Haluan päästä tekemään käsillä, tuntea adrenaliinin joskus virtaavan suonissani ja tietää auttaneeni toista ihmistä. Ennen koulun alkamista en edes osannut ajatella, kuinka laaja ja mielenkiintoinen hoitoala on. Leikkaussali varsinkin on aivan eri maailmansa. Siitä ei saa kiinni todellisesti yhdestäkään sairaalasarjasta ennen kuin on siellä itse ollut. Kun sen viikon ajan puin vihreät vaatteet päälleni, kaikki muu unohtui. Päivissä tunnit soljuivat todella nopeasti, eikä tylsiä hetkiä ehtinyt tulla eteen. Haluan tehdä työtä, jossa koen olevani elossa, omassa elementissäni. Tiedän minne suuntaan, jos en saa kätilön töitä jossain vaiheessa valmistumiseni jälkeen.

IMG_5953

 

8 kommenttia

  1. Mua kutittaa mahan pohjasta täältä kotoa käsin seurata teiän harkkaa! Kuinka jännää!! :D Te tunnutte jo niin osaavilta ja niinhän te oottekin! ..Mäkin vielä joskus! ;)

    VastaaPoista
  2. Siis ihan mieletöntä! Ihanaa, että olet löytänyt parkin vaihtoehtoa mitä haluaisit elämässäsi tehdä. Ja voih, olisipa kaikki sairaanhoidon/terveydenhoidon ym. ammattilaiset yhtälailla "sydämen asialla" kuin sinä <3

    VastaaPoista
  3. ekan vuoden kätilöopiskelija1. joulukuuta 2014 klo 19.33

    Wau, mahtavalta kuulostaa! Mulla oli jostain syystä sellainen käsitys, ettei kätilöopiskelijoita oteta leikkaussaliin harjoittelujaksolla. Kiva kuulla, että se on sittenkin mahdollista. :)

    VastaaPoista
  4. :) kyssiin töihin, siellä kätilöt "pääsee"(joutuu) leikkaussaliin, sektioihin ja gynen leikkauksiin

    VastaaPoista
  5. Porvoossa kätilö toimii instrumenteissa hätäsektiossa. Valtakunnallisesti palkittu hätäsektion toimintamalli Porvoossa :)

    VastaaPoista
  6. Suomen Kätilöliiton palkinto vuonna 2013

    VastaaPoista
  7. Joo, niin toimii! Siellä olikin yksi kätilö harjoittelemassa samassa sektiossa. :-) Hyvä Porvoo!

    VastaaPoista
  8. […] Olin niin kypsä vuoteen 2014. Yritin löytää taas iloa harjoittelustani, sillä olin viikossa koukussa leikkaussalielämään! Kipuilin kotona huono äiti -syndrooman kanssa, sillä Tuiskun uhmaikä oli ryöstäytyä […]

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!