Paikka, joka ei koskaan muutu

IMG_6206.JPG

IMG_6205.JPG

IMG_6193.JPG

IMG_6195.JPG

Me ollaan lasten kanssa vietetty lomapäiviä Kotkassa. Mun Instagram-tiliä seuraavat ovatkin saaneet seurata kuvista meidän matkaa mammani luo ja muutamia otoksia sieltä. Mammani on siis isäni äiti, jonka luona olen lapsena viettänyt monet kesät ja yökyläilyt. Olenkin postaillut muutamia kirjoituksia hänen luotaan, joita voi käydä katsomassa mm. tästä kesän 2013 postauksesta, tai kesän 2012 postauksesta, ja löytyipä sieltä kesältä 2011 postaus! Valitettavasti blogin siirto on jättänyt jäljen kuviin..

Minulla on pieni suku. Äitiäni näen harvoin ja isäni on kuollut jo yli 10 vuotta sitten. Läheisimpiä sukulaisiani ovatkin äitini äiti, eli Pyörämummi, enon perhe, isäni äiti, eli mamma ja isäni veljen perhe. Olen viettänyt lapsuuteni päiviä paljon juuri edellä mainittujen ihmisten kanssa. Kaikkia heitä pääsin onnellisesti tämän minilomamme aikana näkemään. Viime Kotkan-reissusta on jo syntisen kauan, joten varasin omat päivät, jotta pääsemme vaihtamaan kuulumisia kunnolla.

Mammani on kohta jo 80-vuotias. Tuntuu, ettei aika näy hänen kasvoiltaan. Hänellä on samanlaiset harmaat hiukset ja sama kampaus vuodesta toiseen. Ei sillä, että se olisi pahasta, vaan se on niin tuttua. Silmälasit ovat ainoat, jotka vaihtuvat. Hän juo ahkerasti kahvia ja ottaa sokeripalan samalla suuhun. Mamma teki ja tekee edelleen joka kerta minun käydessäni siellä pannukakkua. Hillopurkki päätyy tiskipöydälle, kun pannari on valmis. Jokainen kaverini tietää, joka on ollut mukanani siellä, että pannukakkua on tarjolla. Ruokapöydässä on aina kalaa, perunoita, salaattilautanen, lapsille lihapullia, samaa vaaleaa leipää ja kaikki syövät itsensä aina täyteen. Olen vasta aikuisiällä käynyt huomauttamaan mammalle, että söisi meidän kanssaan samaan aikaan.

Hän on laiha-rakenteinen nainen, joka heiluu kesäisin viikatteen kanssa ja talvisin työntää lunta isolta pihalta. Lapsena hän haki kaivolta saunalle vettä. Mamman ääni on turvallinen ja nauru hauska. Minun ja serkkuni ollessa lapsia mamma keksi meistä tarinoita. Hänellä oli musta kirja, joka sisälsi tarinan meistä merirosvojen kanssa, hyvästä haltiattaresta tai peikkometsästä. Kesäisin nukuimme teltassa, joka oli joko kuistilla tai olohuoneessa. Muutamia jouluaattoja vietettiin mammalla, jolloin sisällä oli oikea joulukuusi.

Mamman koti näyttää edelleen samalta. Sama sohva, jossa tänäänkin makoilin, sijaitsee olohuoneessa. Yksi seinä on pelkkiä kirjoja täynnä. Seinillä on samat tutut taulut ja kuvat isästäni ja sedästäni nuorena. Urut ovat edelleen samassa nurkassa ja pöytänä sama pöytä, jonka päällä vanha kello. Pappani huone on muuttunut lastenhuoneeksi, jossa nyt lapseni leikkivät. 100-vuotiaan talon lattiat natisevat tutulla tavalla. Seinissä on samat tapetit ja mamman makkarissa minunkin vanhoja piirustuksia. Seinustalla olevassa vihreässä arkussa sijaitsi ennen minun ja serkkuni käyttämiä vaatteita, jotka puimme aina näytelmiimme. Muutamia kenkiä ja korujakin me kävimme salaa lainaamassa. Näkymä pihalle on vuodenajasta riippumatta samanlainen.

Aika tuntuu pysähtyneen siellä, hyvällä tavalla. Omat kipupisteet on jokaisessa suvussa ja perheessä, mutta mielestäni tässä iässä huomaan meidän juttelevan niistäkin hyvin ja jaamme samoja ajatuksia. Päivä menee siellä aina nopeasti syödessä ja jutellessa. Kuulen joka kerta, kuinka laiha olen, syön hirveästi pannukakkua todistaakseni, etten ole syömälakossa ja muistelen lapsuuden kesiä. Minusta on ihanaa, että lapseni saavat kokea samanlaisia asioita kuin itse olen kokenut. Tottakai alan pelkäämään, että koska aika tulee vastaan. Nämä ovat asioita, joista en ole vielä valmis luopumaan. Mammalla saan yleensä nähdä serkkujani, joista toisen kummitäti olen. Vaikka setäni onkin perus suomalainen mies, niin iloinen olen hänetkin nähdessään. Aikaa kuluu aina liikaa edellisestä tapaamisesta, kun arki kotona tuntuu jylläävän niin suurella voimalla. Sitten sitä pysähtyy ja huomaa, kuinka sitä on kaivannut, kun saa pötköttää sohvalla ja jutella mamman kanssa.

 

2 kommenttia

  1. Heippa! Olen jo aikaisemmin yrittänyt seurata instagram tiliäsi mutta en jostain syystä voi. Aina kun painan seuraa nappia niin se on hetken vihreänä ja pian heittää mut ns. Ulos ja painike on taas normaali. Lisäksi sivullasi lukee ei vielä kuvia tai videoita mutta ylhäällä näkyy kuvien lukumäärä :O Mistähän tämä mahtaa johtua?

    VastaaPoista
  2. Heippa! Onpa tosi outoa. En osaa sanoa, mistä tuo johtuu. :-/

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!