Äiti täyttää vuosia

eevi_sydamenasialla_26 eevi_sydamenasialla_262 eevi_sydamenasialla_264 eevi_sydamenasialla_265 eevi_sydamenasialla_267

Täytin viime perjantaina 26-vuotta. Olin flunssassa, söin liikaa karkkia ja tein töitä. Kaaduin kotimatkalla ensimmäistä kertaa talvella pyörällä, sain vasemman jalkani kipeäksi ja pyörän satulan vinoon. Illalla katsoin nostalgiapäissäni Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Olin yksin kotona, kun lapset olivat isän luona. Sain paljon onnitteluja ja suunnittelin seuraavan päivän synttärijuhlia, jotka kutistuivat lopulta aika pieniksi. Jonkun maagisen rajan sitä aina ylittää syntymäpäivänä. Vaikka päivä oli ihan tavallinen, niin jotain erityistä siinä silti oli.

Nautin siitä, että olen edelleen nuori. 26-vuoden ikään mennessä olen ehtinyt tehdä yhtä ja toista. Minulla alkaa olemaan elämänkokemusta takana, mutta silti edessä on vielä niin paljon koettavaa ja nähtävää. Minulla on jo kaksi lasta, opiskelen unelmieni ammattia ja tunnen, että tästä vuodesta tulee hyvä. Nyt en halua suunnitella liikaa elämääni eteenpäin. Tiedän suuntaviivat, joita tavoittelen, mutta nyt tuntuu, että haluan mennä eteenpäin ilman sen suurempia odotuksia. Haluaisin pitää ns. välivuotta turhasta stressistä ja murheista. Haluan uskaltaa ottaa riskejä, elää täysillä ja nauttia hetkestä. Tavoitteena on muistaa tämä ikä ja vuosi hyvänä, onnellisena sekä jossain määrin ikimuistoisena. Olen jo aivan tarpeeksi jauhanut edellisestä vuodesta, joten skippaan sen paasauksen suosiolla ja keskityn kaikkeen siihen, joka on edessä.

Lauantaina sitten juhlistettiin synttäreitäni. Tosi monella tuli esteitä päästä paikalle, joten kokoonpano kutistui hyvin pieneksi. Syötiin silti hyvin, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin ummet lammet. Tavoitteena oli päästä vielä yöelämään käymään. Pääsimme ensimmäiseen paikkaan, joimme yhdet drinkit ja kurvattiinkin sen jälkeen takaisin mun luo. Vaikka 26-vuotissynttärini eivät olleet yhtä menevät kuin edellisen vuoden juhlat, niin kivaa minulla oli silti. Sain viettää päivää läheisten ystävien kanssa, olimme iloisia toisen onnesta ja tuimme toista vaikean ajan keskellä. Positiivinen palaute ystäviltä tuntuu aina todella hyvältä. Kun kuulee, että olen saanut pidettyä oman positiivisen itseni pystyssä kaikesta huolimatta, väkisinkin käy hymyilyttämään. Aamulla saimme nukkua pitkään, en herännyt pahassa olossa (kuten heräsin 25-vuotissynttäreiden jälkeen) ja tunti vierähti aamupalapöydässä, joka kääntyi väkisinkin brunssiksi. Synttäriviikonlopuksi sunnuntai ei olisi voinut paremmin päättyä.

IMG_6487

Vielä(kin) tuntuu siltä, että juuri tämä ikä on hyvä. Olen tyytyväinen itseeni ja elämään ympärilläni. On sellainen olo, että mikäs tässä ollessa. Tämän vuoden tarjontaa vain odotellessa.

 

3 kommenttia

  1. Onnea!! Ja tosi hienoa, että elämä näyttää hyvältä just nyt :)

    VastaaPoista
  2. Ihanan positiivista itsensä hyväksymistä aina sun blogissa! Niin virkistävää :) Ja onnea!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!