Kolme lupausta

 

Vuoden vaihtuessa teimme Annan kanssa uudenvuodenlupauksia kuohuviinilasit kädessä. Kolme niitä kokonaisuudessaan tuli. Halusin luvata sellaisia asioita, jotka periaatteessa pitäisi olla kaiken järjen mukaan toteutettavissa ja positiivisia.

1. LUPAAN ELÄÄ POSITIIVISTA JA ENERGISTÄ ELÄMÄÄ


Se märehtivä ja negatiivinen minä on todella rasittava. Olen perusluonteeltani iloinen ja positiivinen. Tiedän kuitenkin kompastuskiveni tässä asiassa. Murehdin asioita joskus liikaa. Eikä asiaan auta stressi ja väsymys, koska silloin on pinna yleisimmin tiukimmalla. Oli kyseessä sitten harjoittelupaikan varaamisen möhliminen tai lähestyvät tentit, saatan murehtia aivan liikaa. Joskus se vähemmän positiivinen puoli minussa saa vallan. Se ärsyttää itseäni todella paljon, koska sellainen en halua olla oikeasti. Siksi lupaankin, että otan takaisin sen positiivisen ja energisen otteen elämään. Naiseudelle ja hormoneille en voi mitään, vaan tulen olemaan toisinaan kipakka, lyhytpinnainen ja suoni sykkii otsassa. Mutta oletusarvo itsessäni saisi taas olla se, joka nauraa ensin ja sitten vasta miettii, mitä ongelmalle pitäisi tehdä. Elämässä on niin paljon positiivisia asioita, kuten teatteriharrastus, pyöräily, musiikki, ystävät, nauraminen ja lasten halaukset.


2. LUPAAN HYPÄTÄ BENJIHYPYN


Tämä on ollut kauan haaveenani. Olen pitkään miettinyt, että tarttuisin tuumasta toimeen. En ole vain jostain syystä vielä saanut aikaiseksi tätä toteuttaa. Kun viime vuosi oli varsinaista benjihyppyä henkisesti, niin nyt sen voisi tehdä ihan fyysisesti. Joku siinä vaan on, joka kiehtoo niin paljon! Haluan tuntea sen adrenaliinin ja jännityksen. Voin vain kuvitella kuinka paha olo on sen jälkeen! Koska laskennallisesti seuraavat Kotkan Meripäivät heinäkuussa ovat minulle lapsivapaat, niin siellä sen teen. Kuvamateriaalia lupaan tuoda todisteeksi blogiinkin!


3. LUPAAN KÄYDÄ TREFFEILLÄ


Joku voi ajatella, että tämä on aika hassu lupaus. Mutta hittolainen, nyt tai ei koskaan on elettävä sitä sinkkuelämää. Tottakai lapset ja koulu tulee ennen mitään muuta, mutta totuus on, että olen nuori nainen. Elämä on muutakin kuin perusarkea. Olisi absurdia ajatella, että en olisi enää muuta kuin äiti ja opiskelija. Haluan tavata uusia ihmisiä, tuntea perhosia vatsanpohjassa ja tuntea, että joku on kiinnostunut minusta. Kuka nyt ei sellaisia asioita toivoisi? Olen ollut suhteessa 18-vuotiaasta asti. Seurustelin 7 vuotta, joista 2 vuotta olin naimisissa. Minun elämäni piti olla käsikirjoitettu sinne vanhainkodin kiikkutuoliin asti se tietty mies vierelläni. En koskaan edes voinut kuvitella olevani eronnut, kahden lapsen sinkkuäiti. On todella vaikea lähteä ulos tässä roolissa. Oletan heti, että äitiys on totaalinen turn off. Mami go go:n Minttu kirjoitti taannoin ihana aidosti ja rehellisesti tekstin yksinäisyyden tunteesta. Sekin on asia, jota olen tuntenut ja se pitääkin tuntea. Mutta onhan se ihan totta, kuinka hyvältä tuntuisi, että joku kutsuu sinua rakkaaksi tai laittaa viestiä heti ensimmäisenä kun herää. Ihan pelkät treffitkin olisi kivat. Ei sen välttämättä tarvitse jatkua siitä mihinkään. Anna naureskeli minulle, että kunhan et mene Tinderiin. Too late, my friend!


eevisydamenasialla_uusitukka5

5 kommenttia

  1. Hyvältä kuulostaa! Omalla kohdallani on tavoitteena myös tuo 1.lupaus, varsinkin nyt kun lapset ovat flunssassa ja ulkona pyryttää. Kyllä sinä pystyt nuo lupaukset toteuttamaan. Uskon sinuun :)Voimia ja energistä vuotta 2015!!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Elle! Se on pääasia, että pystyy elämään positiivisesti. Sillä tavalla ne kaikki muutkin hyvät asiat tulee elämään. :-) Energistä vuotta myös sinulle!

    VastaaPoista
  3. Nauratti tuo Tinder :D Hyviä lupauksia! Mulla olis paaaljon petrattavaa tuossa 1. kohdassa. Working on it..

    VastaaPoista
  4. Varovasti sen Tinderin kanssa! Saattaa löytyä (vahinko)tykkäyksen takaa tyyppi, joka vie jalat alta heti ensikohtaamisella ;)

    -jii

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!