Tarhapäivien illat lasten kanssa

eevi_sydamenasialla_tarhanjalkeen2 eevi_sydamenasialla_tarhanjalkeen eevi_sydamenasialla_tarhanjalkeen7 eevi_sydamenasialla_tarhanjalkeen5 eevi_sydamenasialla_tarhanjalkeen3 eevi_sydamenasialla_tarhanjalkeen4 eevi_sydamenasialla_tarhanjalkeen6

Niin se koulu taas alkoi. Pisimpinä päivinä koulu kestää neljään asti. Parhaimpina päivinä luen kotona tentteihin ja olen siis aivan päiväkodin vieressä. Koulupäivien jälkeen Helsingissä yritän ehtiä koulun vierestä kulkevaan sporaan. Olen sen verran malttamaton, että viiden minuutin odottelu tuntuu pysäkillä pitkältä. Sporamatkakin voi kestää. Yleensä juuri silloin vaihdetaan kuskia ja kaikki istuinpaikat on täynnä. Ihmisiä nousee kyytiin ja jää pois. Oopperan pysäkillä odotan bussia. Kotimatka kestää reilun tunnin pahimmassa tapauksessa lähtien siitä, kun avaan koulun ulko-ovet.. Kaikki on aina kiinni siitä, ehtiikö nipinnapin vai joutuuko bussia odottamaan. Usein liikennevaloissa menee niin pitkään, että katson tien toiselta puolelta Porvoon liikenteen bussin ajavan ohi. Pysäkillä on kylmä odottaa. Bussissa väsyttää ja silmät painuvat väkisinkin kiinni.

Olen Porvoossa vasta viiden jälkeen. Normaalisti lapset on haettu neljän jälkeen. Olen puoli kuudelta tarhalla. Pahimmassa tapauksessa vein lapset aamulla seitsemäksi. Päiväkodissa odottaa kaksi välipalaa syövää ja hieman väsynyttä lasta. Ensin on kerättävä lelut ja vielä puettava uudestaan päälle, vaikka vasta on tultu sisälle. Matka kotiin menee yleensä niin, että poika on sylissäni ja tyttö pitää takin reunasta kiinni. Laukku painaa jo tässä vaiheessa paljon olallani.

Pääsemme väsähtäneinä kotiin. Kello lähentelee kuutta. Ruoka on yleensä valmiina kaapissa, mutta epäonnenhetkellä se täytyy äkkiä loihtia. Hieman märät rukkaset ja kengät viedään saunaan kuivumaan. Kyselen lapsilta, kuinka päivä on mennyt. Kummatkin kipuavat olohuoneessa olevalle sängylleni pötköttämään. Nälkäkin olisi vatsassa. Istuudumme yhdessä ruokapöytään ja juttelemma päivän tapahtumista. Sitten on tiskit, välillä pyykkihuoltoa tai pikaimurointia. Lapset haluavat katsoa päivällisen jälkeen jotain piirrettyä. Kerään astiat ja siivoan keittiötä. Laitan seuraavalle päivälle vaatteet valmiiksi. Jos seuraavana päivänä lapset lähtevät isälle, pakkaan reput valmiiksi. Pötkähdän lasten viereen katsomaan telkkaria. Saan syliini kaksi lasta. Silitän heitä ja suukotan. Kohta tiedän, että poika haluaa pelata Rapurallia. Tyttö saattaa piirrellä tai leikkiä lohikäärmeellään. Yleensä tunnelma on hiljainen, ellei poikaan iske Vaahteranmäen Eemelin moodi.

Kello lähentelee taas iltapala-aikaa. Syömme yhdessä iltapalaa, pesemme hampaat tai käymme suihkussa. Kerran viikossa lämmitetään sauna. Puemme yöpuvut päälle ja poika kömpii yleensä siskonsa petiin. Seison sängyn vierellä ja luen 2-3 kirjaa iltasaduksi. Edelleen pojan kanssa nukkumaanmeno on hankalaa. Eilen pojan miespuolinen ryhmänohjaaja lohdutti, että se voi johtua ihan siitä koska olen äiti. Joskus sekin vain riittää. Pusuttelemme ja halaamma ennen nukkumaanmenoa. Hyvässä lykyssä poika jää sänkyyn ja pahimmassa tapauksessa taisto kestää tunninkin verran. Lopulta makkarissa on hiljaista. Kiireisenä aikana olen itsekin puoliunessa sängyllä. Joskus jaksan katsoa pari jaksoa Netflixistä. Asetan herätyskellon soimaan ja painan pääni tyynyyn.

Lapseni eivät harrasta tällä hetkellä mitään. Viime vuonna tyttö oli tarhalla muskarissa ja keskustassa tanssissa. Pojalla ei ole vielä ollut harrastusta. Kävin vasta keskustelua asiasta. Minua syyllistettiin siitä, etten vie lapsiani harrastuksiin arkisin saatikka käy heidän kanssa ulkona. Sain aika kylmää kyytiä siitä, että olen asettanut lapseni tälläiseen asemaan. Totuus vaan on, ettei arkena ole mahdollisuutta lähteä keskustaan tai pidemmälle harrastuksiin. Raha ei välttämättä olisi ongelma, sillä edullisia harrastuksia löytyy. Tänä syksynä tyttö olisi halunnut mennä teatteriin. Esteeksi muodostui aloitusaika, joka oli jo 14.15. Siihen minulla ei olisi ollut mahdollisuutta. Emme myöskään käy ulkoilemassa tarhapäivien jälkeen. Myönnän, että en koe sitä tarpeelliseksi. Lapseni ovat ulkona tarhapäivinä 2-3 kertaa. Haluan viettää ne lyhyet tunnit lasten kanssa kotona, sisällä. Haluan, että lapseni ovat sylissäni, me pelaamme tai vaan juttelemme päivästä. Viikonloput ovat sitä aikaa, kun käymme ulkoilemassa. Viikonloppuisin voisi olla joku harrastuskin. Autottomana kun on pakko varata matkoihin aikaa. Ja sitä aikaa ei arkisin ole.

Mielestäni meille on lasten kanssa muodostunut hyvä, oma rutiini. Näin meidän arki sujuu helpoiten. Kumpikaan lapsista ei ole tuonut ilmi, että tämä olisi jotenkin huono ratkaisu elää arkea. Näin se nyt vaan on ja tulee olemaan muutaman vuoden. Sitten minulla onkin tulossa vuorotyötä, joka on aivan oma juttunsa sitten. Nyt tätä arkea on mielestäni turha arvostella. Tottakai ystäviä olisi ihana nähdä iltaisinkin, mutta monella muullakin sama arki painaa päälle. Kavereita lapset onneksi näkevät tarhassa. Äitiä he eivät ole nähneet koko päivänä. Siksi mielestäni meidän kolmen keskinäinen aika menee kaiken muun edelle. Olenhan minä lasten kanssa ollut suurimman osan ajasta aivan alusta alkaenkin yksin. Haluan viettää niin kauan kuin on mahdollista tälläistä ainutlaatuista aikaa lasteni kanssa. He menevät aina edelle. Heidän takiaan käyn koulussa ja tulen valmistumaan haaveilemaani ammattiin. Heidän vuokseen käyn välillä töissä, jotta minulla olisi edes vähän ylimääräistä rahaa. Ja heidän takiaan otan heidät syliini ja hautaudumme tyynyjen ja peiton alle, ja vain olemme. Minusta se on paljon parempi tapa viettää aikaa, kuin mitä olen esimerkiksi itse viettänyt lapsena. Tarjoan itseni heille, olen heitä varten, annan sylin ja pussaan poskelle kun pyydetään.

Minkälaisia tarhapäivien jälkeisiä iltoja muiden perheissä vietetään? Harrastaako lapsi paljon vai ei mitään? Ollaanko muiden perheissä tyytyväisiä siihen omaan arkeen?

47 kommenttia

  1. Hyvä teksti! Meilläkään ei harrasteta mitään vielä, lapset 2- ja 5-vuotiaat. Ollaakseni ihan rehellinen, minua ottaa päähän nykyinen meininki että pienillä lapsilla pitää olla tuhat harrastusta. Onko se oikeasti äiti tai isä joka välillä harrastaa lapsensa välityksellä ja elää omia unelmiaan? Meillä lapset ovat tarhassa pitkän päivän klo 7-16 ja kun tulemme kotiin olemme kaikki aika väsyneitä ja yhdessä oleminen riittä meille hyvin tällä hetkellä. Ja ihan tyytyväinen siis tähän järjestelyyn olen :)

    VastaaPoista
  2. Meillä on 3 ja 1 -vuotiaat lapset. Opiskelen, ja tällä hetkellä harjoittelen paikassa, jossa teen aamu- ja iltavuoroja. Lapset ovat isovanhemmallaan ja perhepäivähoidossa. Jatkoin opinnot nyt tammikuussa. Viime syksynä kävimme ahkerasti perhekerhoissa ja muskarissa, satutunneilla ja säännöllisesti kirjastossa sekä uimahallissa. Nyt se kaikki on hyvällä omalla tunnolla hyllytetty. Olen huomannut, että kaikki se vähäinen aika, jonka vietämme kotona, on lapsille täynnä harrastuksia: he saavat tutkia ihan ikiomia tavaroitaan, pelata mieleisiään muisti- ja palapelejä, lukea ja katsella ikiomia kirjojaan, joskus jopa leipoa ja katsella telkkaria. Päivähoidossa ollessaan heillä riittää harrasteltavaa, kun he ulkoilevat, askartelevat, harjoittelevat sosiaalisia taitoja muiden lasten kanssa ja käyvät joskus kerhossa. Harrastaminen on ihan kiinni lapsen omasta halusta, perheen aikatauluista ja elämäntilanteesta. Ei ole mitään järkeä väsyttää lasta puolikuoliaaksi silloin, kun arki on muutenkin kiireistä. Eihän sitä aikuisenakaan jaksa välttämättä pitkien koulu- tai työpäivien päätteeksi viilettää harrastamaan. Miksi lapsen pitäisi jaksaa? Vanhemman tehtävä on mielestäni myös - etenkin pienten lasten kohdalla - "suojella" liialta töhöttämiseltä. Kyllähän lapset jaksavat vaatia ja haluta mitä vain, etenkin jos kaveritkin harrastavat, mutta lapsella ei välttämättä ole kykyä hahmottaa omaa jaksamistaan. Pahimmillaan kivasta asiasta tulee painajainen, jos harrastus väsyttää liiaksi. Lapset varmasti ehtivät harrastusten pariin isompinakin, jos haluavat. Olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa kiitosviestin tästä blogista. Moni asia on samoin kuin omassa elämässäni, kirjoitukset ovat miellyttävää luettavaa, huumoria ja asiaa oikeassa suhteessa. Monen kirjoituksen kohdalla olen ajatellut sydänten tulvaa, voimaannuttavia sanoja, lohduttavia sanoja, iloisia lausahduksia, naurua, kiitosta. Kaikki tämä on jäänyt sanomatta, mutta kun nyt viimein sain kommentoitua, haluan sanoa sanottavani tässä ja nyt. Eevi, olet huipputyyppi ! <3 Jos joskus vielä synnytän, kilautan sinut paikalle ;)

    VastaaPoista
  3. Voi, kyllä harrastaa ehtii isompanakin, jos haluaa. Pieniä ovat vielä. Ihanaa, että annat illalla lämpöä ja läheisyyttä ja tavallista olemista!

    VastaaPoista
  4. Ketä sinua syyllisti että et vie lapsia harrastuksiin arkisin tai käy ulkona. Kyllä ulkona olisi tuohon aikaan jo talvisin ihan pimeääkin ja jos tarhassa ulkoillaan niin eiköhän se riitä. Oletko ehtinyt miettiä mahtuisiko elämääsi jo uusi seurustelusuhde?

    VastaaPoista
  5. Minusta 'täydet' päivät päiväkodissa viettävät lapset eivät todellakaan tarvitse iltoihin enää mitään ohjattua toimintaa tai harrastusta. Tuo teidän arki kuulostaa oikein hyvältä. Sitten kun ovat koulussa, isompia ja koulupäivätkin kestää vain iltapäivään niin harrastuksille on mielestäni enemmän tilausta, eikä kaikki kaipaa niitä silloinkaan.

    VastaaPoista
  6. Miulle tuli itku. Kirjoitat niin kauniisti ja lämpimästi lapsista. Olet varmasti todella väsynyt mutta jaksat ilman ulkopuolisten apua. Ihailen todella paljon! Ei missään nimessä tarvitse olla harrastuksia. Viikonloppuisin sitten jotain ekstraa :) Tsemppiä eloon. :) olet ihana!

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Siiri! <3 Ihana lukea muiden tsemppaavia ja samankaltaisia ajatuksia tästä asiasta. Onneksi lapset ovat vuoroin minulla ja vuoroin isällään, niin saavat kokea erilaista arkea kummassakin kodissa. Isän kanssa tehdyt jutut ovat tottakai erilaisia kuin mitä minun kanssani. Se on rikkaus lapsillekin. :-) Ihana kommentti! Kiitos!

    VastaaPoista
  8. No näin miekin oon yrittänyt tätä asiaa ajatella. Lapset haluavat viettää minun kanssani aikaa, joten sen ajan heille annan, koska koko päivänä ei olla nähty. Isompanakin voi aloittaa jonkun harrastuksen, se ei ole mikään kynnys! :-)

    VastaaPoista
  9. Eräs tuttava antoi oman mielipiteensä kuulua asiasta. Mutta totuus on, että nämä ovat minun päätöksiäni ja kukaan ei voi nähdä kuinka onnellisia me ollaan meidän arkeemme näin. Kesäisin on eri asia olla ulkona pidempää, kun on valoisaa ja lämpimämpää.

    Tuo onkin kysymys, jota olen miettinyt ihan postausaiheeksi. Seurustelu, opiskelu ja äitiys kun ovat aikamoinen yhdistelmä. Annan elämän kuljettaa tällä hetkellä omalla painollaan. Katsotaan, jos joskus kolahtaa. :-P

    VastaaPoista
  10. Kiitos! On ihana kuulla vahvistusta omiin ajatuksiin ja päätöksiin. :-)

    VastaaPoista
  11. Oh, kiitos todella paljon kommentista! <3 Melkein meinaan mennä sanattomaksi. Välillä tuntuu, ettei aina aika tai jaksaminen riitä blogiin. Sitten kun tulee tälläisiä kommentteja, niin sitä tietää blogin vaikuttavan positiivisesti muihin. Aivan samanlaisia ajatuksia on minulla kuin sinullakin. Ja samanlainen tilanne on täälläkin koulun sekä harjoittelun kanssa. Yhtä tasapainoilua oman jaksamisen, opintojen, lasten ja kodin välillä. Sydämessä lämmitti tämä kommentti. Pakko jakaa se omassa Facebookissa. :-D Tsemppiä teidän arkeen. Jätä välillä kommenttia uudestaankin! :-)

    VastaaPoista
  12. Oon samaa mieltä sun kanssa, että tuntuu olevan joku trendi, että lapsella olisi oltava monta harrastusta. Kyllä ne isompana ehtii, jos haluavat ja aikaa riittää kaikkeen muuhunkin. Onneksi teitä samalla tavalla ajattelevia löytyy näin paljon! :-) Enää ei ole niin syyllinen olo!

    VastaaPoista
  13. Hienosti jaksat arjen pyörityksessä. Itselläni on erilainen perhetilanne, mutta kokemusta löytyy perheellisenä opiskelusta hoitoalalla harjoitteluine kaikkineen. Nostan sinulle hattua, kun jaksat keskittyä lapsiisi vielä uuvuttavien arkipäivien jälkeen. Ihanan omistautuva ja lapsiaan ajatteleva vanhempi olet. Eikä mitään stressiä harrastuksista tai harrastamattomuuksista. Teidän on selkeästi hyvä olla noin, ja se on tärkeintä.

    VastaaPoista
  14. Kiitos rohkaisevasta kommentista! Tämä tuntuu minusta kaikista parhaimmalta. Minusta lapset tarvitsevat juuri minun kanssa vietettyä aikaa pitkän päivän jälkeen. Minulla on heitä aina iso ikävä koulupäivän jälkeen, joten käytän ne lyhyet tunnit yhdessä olemiseen. Haluan, että lapset muistavat tämän ajan niin, että äiti oli läsnä. <3

    VastaaPoista
  15. Ei harrastuksia täälläkään23. tammikuuta 2015 klo 14.57

    Olen myös opiskeleva pian 4-vuotiaan toimeliaan tytön äiti. Päivät menevät päiväkodissa, joskus ihan sinne 17 asti. Olemme yrittäneet saada aikaiseksi käydä yhdessä uimassa kerran viikossa, mutta siinä se. Enempää emme ehdi enkä minä jaksa opintojen ja töiden ohella muuta. Olen kyllä törmännyt siihen, että minulta kysellään jatkuvasti, että miksi en vie lastani luistelemaan, hiihtämään, tanssimaan tai sirkuskouluun jne. Yleensä tokaisen vain, että eiköhän niitäkin ehdi sitten myöhemmin. Meille riittää iltapäivisin yhteinen aika ja kyläilyt ystävillä <3 eri asia olisi, jos lapsi ei olisi päiväkodissa. Silloin saattaisikin riittää aikaa ja energiaa moniin harrastuksiin.

    Vielä lisäys, kumpi on lapselle tärkeämpää, monet (kehittävätkin) harrastukset vai kiireetön ja rauhallinen aika kotona perheen kanssa?

    VastaaPoista
  16. Samoilla linjoilla. Meilläkään ei harrasteta mitään. Lapset 3 ja 4 aloittaneet vasta syksyllä päiväkodin. Kun olin kotona lasten kanssa niin vanhempi kävi kerran viikossa tanssimassa. Mutta kin pk alkoi. Halusi itse lopettaa. Aika jonka arkipäivinä ehtii nähdä lasta on surullisen lyhyt. Haluan myös itse olla mahdollisimman läsnä niinä hetkinä kun olen heidän kanssaan. Meillä arjessa molemmat vanhemmat, joten joskus käydään iltaisin luistelemassa tai pulkkamäessä, nyt kun vihdoin on lunta. Mutta syksyllä kun oli pimeää ja märkää niin tultiin hyvin liukkaasti sisälle pk:n jälkeen. Järjetöntä on munkin mielestä että pienillä pitää olla niin paljon harrastuksia. Toki eri asia jos lapset ei käy päiväkodissa, niin siloin lisäaktiviteetit voi ollakkin hyväksi.Mukavaa talven jatkoa ja jaksamista arjen pyörittämiseen.

    VastaaPoista
  17. Jos lapsi on täyden päivän päiväkodissa, on iltaulkoilu ja harrastukset mun mielestä aivan järjetön ajatus. Lapsihan on kaksi kertaa päivässä ulkona päiväkodin kanssa ja saa raitista ilmaa vielä kotimatkallakin. En usko, että kukaan lapsi haluaa vielä kuudelta illalla päivän pyörityksen päätteeksi pimeään lumihankeen kökkimään tai muskariin väsymään. Mä ulkoilen lasten kanssa vain, jos haen heidät kotiin ennen päiväkodin iltapäiväulkoilua. Harrastuksia ei ole. Alle kouluikäiselle paras harrastus on mun mielestä esimerkiksi metsäretki vanhempien kanssa tai askarteluhetki koko perheen kesken. Eri asia on, jos lapsi ei ole päivähoidossa. Ennen sen aloitusta oli kiva käydä erilaisissa kerhoissa ja muskarissa, mutta ei enää.

    Meillä joka toinen viikonloppu tytöt ovat isällään ja joka toinen viikonloppu kotona. Kun ovat kotona, käymme lauantaisin lasten jumpalla ja ulkoilemaan vähän. Muuten me löhöillään ja tehdään mitä huvittaa. Lapset saattavat leikkiä sisällä koko sunnuntain, eikä siinä ole mitään pahaa. Leikki on lasten työtä.

    VastaaPoista
  18. Meillä se menee niin, että lähdemme klo 6:45 kotoa, eli heräämme jo puoli kuusi. Olen vasta klo 8 töissä ja lähden 15:30. Jos pääsen lähtemään 5min aikaisemmin niin ehdin aikaisempaan sporaan (olen töissä kansallisoopperalla), ja ehdin nopeaan junaan ja olen lapsen kanssa kotona n.16:30, jos en ehdi niin olemme kotona 17:00. Pakko se on joko jaksaa tai vaihtaa työtä tai maata missä työskentelee.

    VastaaPoista
  19. Meillä lapsi on tarhassa 8-16. Ja kun kotiin tullaan ensimmäisenä on mielessä syöminen, poikakin on viimeksi saanut välipalan n. 14 aikaan. Monet kerrat kysynyt iltasin haluaako lähteä ulos, ei halua. Tai kun itse olisi menossa perheen kesken esim. kävelylle ei poika ole halukas lähtemään. Sanoo haluavansa leikkiä. Ymmärrä sen, päivällä kuitenkin sen 2-3 tuntia tarhassa ulkoillut ja koko päivän viettänyt hälinässä ja jatkuvien virikkeiden alaisena. Kyllä siinä itsekkin haluaisi leikkiä rauhassa itsekseen tai katsoa vaikkapa vain piirrettyjä. Raskaita ne ovat lapsen 8-10 tunnin tarhapäivätkin kun virikkeitä ja touhua ja tohinaa on aivan kokoajan, lepoa kaipaavat hekin minusta eikä enään harrastuksia illat pitkät :)

    VastaaPoista
  20. Tsemppiä - ei sinulla helppoa ole!!! Minä lähinnä ihmettelen, miten edes ehdit tuon kaiken, kun haet lapset vasta puoli kuudelta: päivällistä, pyykkihuoltoa, tiskejä, pikaimurointia ja lasten kanssa yhdessäoloa. Minä tulen samoihin aikoihin kotiin ja tuntuu, että aikaa jää vain oleiluun ja iltapalaan. (Mies hakee 7- ja 10-vuotiaat lapsemme koulusta, käy kaupassa ja laittaa ruoan.) Meillä pyykkihuolto ja imuroinnit hoidetaan viikonloppuisin ja enimmät harrastuksetkin. Isoin onneksi pystyy jo menemään yhteen harrastukseensa koulun jälkeen itsenäisesti.
    Kyllä pienelle päiväkoti-ikäiselle mielestäni riittää ulkoilu ja virikkeet päiväkodissa - arki-iltaisin on tärkeintä rauhoittuminen ja yhdessäolo. Meidän ekaluokkalainen juuri lopetti toisen harrastuksensa, kun ei jaksanut sitä koulun lisäksi.
    Sitä myös ihmettelen, että kaiken tämän lisäksi jaksat ja ehdit pitää blogia! Kiitos sinulle siitä, että kiireisen arjen keskellä jaat ajatuksiasi meidän kanssa <3

    VastaaPoista
  21. Mulla itsellä on pian 4 vuotta täyttävä poika ja sitten koululainen. 4-vuotias ei tällä hetkellä harrasta mitään, aiemmin käytiin uimassa viikonloppuisin. Isompaa kuskataa harrastuksiin. Mun mielestä päiväkodissa yleensä ulkoillaan niin paljon, ettei enää illalla tartte ulos mennä. Päiväkodissa on niin paljon puuhaa, että moni lapsi varmasti vain kaipaa ihan rauhoittumista. Tällä viikolla tuo meidän pieni juuri purnasi kovaan ääneen, kun joutui lähtemään mukaan isoveljen treeneihin (kun autolla vietiin), pieni olisi halunnut vain relata kotona. Meillä iltaisin pienempi mielellään katsoo lastenohjelmia, leikkii leluillaan ja vähän pelaa. Ei aina tartte olla mitään ohjelmaa, kivaa kun vaan relataan yhdessä.

    VastaaPoista
  22. Olen aivan samoilla linjoilla muiden kommentoijien kanssa - pienet lapset eivät tarvitse harrastuksia enää tarhapäivän lisäksi. Tärkeintä on juuri rauhallinen yhteinen aika ja välittävä aikuinen :) Meillä on 4 ja 2,5-vuotiaat lapset ja yhtenä iltana olisi pojilla harrastus, mutta sekin tuntuu kiireisen arjen keskellä välillä liialliselta. Olemme sitten pyrkineet käymään viikonloppuna koko perhe joko uimassa tai ihan vain kävelyllä ja puistossa. Ulkoilut on meilläkin jääneet arjesta pois talven ja pimeyden myötä, mutta kesällä ollaan sitten kyllä pihalla senkin edestä.

    Jotenkin tuntuu että nykyisin on pakko harrastaa montaa asiaa jo parivuotiaana. Jos menee 7-vuotiaana treeneihin, niin on jo mukamas liian vanha aloittamaan uutta lajia ;) Ja viikonloput pitää olla täynnä kyläilyä, HopLopia ja perhesählyä tai muuten ei lapset kasva normaaleiksi.. Meillä kyllä oikein näkee lapsista miten onnellisia ovat kun joskus lauantaisin ei ole mihinkään kiire - viettävät koko aamupäivän yökkäreissä, leikkivät, loikoilevat äidin ja isin sylissä ja katsovat välillä piirrettyjä. Siitä nauttii koko perhe ja sitten jaksaa taas paremmin sen nopeatahtisen arjenkin.

    Älä siis ressaa, jokainen tekee parhaansa ja arki on meillä suurimmalla osalla pelkkää selviytymistä kuitenkin. Miksi siis tehdä siitä vielä hankalampaa kuin se jo on?

    VastaaPoista
  23. Meillä juuri maanantaina koulun terkkari sanoi, että ei ekaluokkalaisella tarvitse olla vielä harrastusta, ehtii myöhemminkin. Tietenkin riippuu lapsesta, mutta meidän pojan kohdalla...

    VastaaPoista
  24. Teidän arki kuulostaa just hyvältä :) Itse olen 'vain' kotona lasten (4v7kk,2v7kk ja 11kk) kanssa, eikä kukaan harrasta mitään. Pikkukoulussa isommat käyvät 3x3h viikossa, sitten kyläillään jonain päivänä jos jaksetaan. Silti tuntuu että aina on kiire, aina jotain kotihommaa. Lapset tykkäävät leipoa, auttaa pyykkien lajittelussa ja leikkiä, kyllä niihin harrastusten pariin ehtii myöhemminkin!

    VastaaPoista
  25. Täällä kanssa sama meininki :) Jossain vaiheessa tuntui, että lähti pimeään aikaan ja tuli takasin pimeään aikaan.

    Mä koen hirveän huonoa omaatuntoa, kun lapsi ei haluaisi mennä päiväkotiin. Sitten kun tulee etäopiskelupäiviä, niin olenkin hänen kanssaan kotona ja kouluhommat seisoo. Toisaalta lapsellekin olis varmaan helpompaa, että tulis se rytmi ja oltais hoidossa, eikä pompittais koko ajan hoito- ja kotipäivien välillä. Hmm.

    VastaaPoista
  26. Kyllä tarhapäivän "harrastukset" riittävät lapsille! Ei heitäkään pidä ylirasittaa, pitää oppia myös rauhottumaan ja viettämään aikaa perheensä kanssa. Kotona piirtäminen, leikkiminen jne. on ihan samanarvoisia harrasteita kuin että ravaisi ulkona kerhoissa.

    VastaaPoista
  27. Aikoinaan lapseni päiväkoti järjesti mielestäni ihan riittävästi ohjattua tekemistä, jota voisi harrastukseksi kutsua. Varsinkin pienelle lapselle päiväkodissa oli mielestäni riittävästi sulateltavaa. Päiväkoti oli myöskin hoksannut sen tosiasian, että keskittymistä vaativat asiat kannattaa hoitaa aamuisin eli kaikenlainen opetus, retket, muskarit ja havaintoja vaativat asiat tehtiin aamulla/aamupäivällä. Iltapäivät oli sitten vapaampaa oleilua.

    Ainakin oma lapseni oli päiväkodin jälkeen aina niin väsynyt ja kierroksilla ja nälkäinen, etten pitänyt järkevänä viedä keskittymistä vaativiin harrastuksiin. Toisinaan kyllä lähdettiin läheiseen leikkipuistoon hetkeksi, jos samaan aikaan sattui joku lapsen kaverin vanhempi hakemaan lastaan ja lähti mukaan.

    Koska lapseni tosiaan oli nälkäinen, vaikka olisin suoraan välipalan jälkeen hakenut (ja lapsi siis söi myös aterioilla lautasen tyhjäksi), niin minulla oli usein hakiessa mukana jotain syötävää tai juotavaa kotimatkan ajaksi. 300 metriä on pitkä matka kävellä valittavan ja vetelehtivän ipanan kanssa ja pillimehu tai lihapasteija edesauttaa kulkua huomattavasti. Autolla lasta hakeva ja vievä ei voi kuvitellakaan millaisia haasteita voi lyhyen matkan käveleminen lapsen kanssa aiheuttaa. Toisaalta jälkikäteen sitä ajattelee ihan hyvällä juuri noita loputtoman pitkiä metrejä ja muistaa jokaisen halkeaman katukäytävässä, lapsen kanssa käydyt keskustelut, aidan tolpat jne.

    Kyllä meillä silti oli milloin uimakoulua ja milloin mitäkin. Itse pidin yhden harrastuksen (siis kerran viikossa) sietorajaa, koska mielestäni tarvitsimme lepoakin. Hain sitten joskus perheneuvolasta kasvatusapua lapsen ollessa jo kouluikäinen, niin siellä minut haukuttiin huonoksi ja motivaatiopuutteiseksi äidiksi, kun heillä oli antaa säännöllinen aika juuri sellaisena päivänä ja sellaisena kellonaikana, jolloin lapsella oli viikon ainoa "harrastus" ja sekin koulun puitteissa ja osana koulun opetusohjelmaa. Pistin lapsen hyvinvoinnin sosiaalitanttojen edun edelle. Hyi mua, huono äiti.

    Eniten minua harmitti harrastuksissa se, että lapset lokeroidaan niissä vanhemmista eroon, vaikka ollaan olti jo päivät pitkät erossa muutenkin. Liikuntaleikkikoulussa joka neljäs kerta oli vanhempi-lapsi-tunti, minkä takia se olikin kiva harrastus (itse olisin osallistunut mielelläni joka kerta, jos olisin saanut). Samoin äiti-lapsi-afrotanssikurssille ilmoitin meidät juurikin yhdessä harrastamisen takia.

    6-vuotias osaa varmaan jo itse ehdottaa itselleen harrastuksia, jos sellaisia kaipaa. Itse pääsin aikoinaan sen ikäisenä pitkän kinuamisen jälkeen balettikouluun (jota opin sitten inhoamaan, kun ei siellä saanutkaan hyppelehtiä vapaasti ympäriinsä vaaleanpunaisessa tutussa :D). Sinne mentiin naapurin tytön kanssa kahdestaan raitiovaunulla - ei tarvinnut vanhempien viedä, kun me oltiin niin mahdottoman isoja :P.

    VastaaPoista
  28. Olen samaa mieltä kuin suurin osa kommentoijista. Lapsi saa virikkeitä, ohjattua toimintaa ja ulkoilua varmasti ihan tarpeeksi siellä päiväkodissa. Kyllä hän varmasti tarhapäivän jälkeen tarvitsee ihan vain kotona oleskelua, yhdessä touhuamista ja sitä vanhemman läsnäoloa. Mielestäni nämä teidän illat kuulostavat todella kivoilta!

    VastaaPoista
  29. Lastentarhanopettajana olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ei mitään harrastuksia tuohon päälle! Päiväkoti on sitä varten, että siellä saa ohjattua varhaiskasvatusta lasten tarpeiden mukaan. Etenkin lapset, jotka ovat pidempiä päiviä päiväkodissa, eivät tarvitse kotiin tultuaan enää muuta kuin vanhempansa syliä. Ja näin taitaa teillä ollakin. :)

    VastaaPoista
  30. just näin itekin ajattelen ja yritän toimia

    VastaaPoista
  31. juu kyllä päikkäri todellakin riittää!

    VastaaPoista
  32. Moikka:)
    Itse aloitin nyt tammikuussa koulun ja 1 vuotta 7kk poika meni hoitoon. Meillä hoitoon lähdetään 6.50 jos miulla alkaa klo 8 ja jos neljään on niin ollaan pojan kanssa kotona viisi-puoli kuusi ja en todellakaan lähtisi enää mitään harrastamaan! :D

    VastaaPoista
  33. Mie ainakin haluan, että lapset muistavat lapsuudestaan sen, että äiti oli läsnä. Heillä on koko elämä aika harrastaa ja viilettää ulkona eri menoissa. Miekin aloitin teatterin uudestaan vasta aikuisiällä!

    VastaaPoista
  34. Mekin puuhattiin paljon kaikkea, kun olin vielä kotona. Käytiin ulkona, kylässä, kerhoissa, tapahtumissa. Päikkäri tosiaan saa riittää nyt, ja kohta esikoinen menee kouluun ja sekin on jo aika riittävää. Kunhan tämä oma opiskelu loppuu, niin pystyy ehkä paremmin keskittämään energiansa siihen iltapäivän ja illan ohjelman järjestämiseen.

    VastaaPoista
  35. Ihana lukea teidän rohkaisevia kommentteja asiasta! Olen aivan samaa mieltä sun ja muidenkin kanssa. <3

    VastaaPoista
  36. Sitähän tää arki tosiaan välillä on, minuuttiaikataulua. :-D

    VastaaPoista
  37. Kyllä, samaa mieltä. Meilläkin päivällisen jälkeen lapset hiljentyvät hetkeksi katsomaan telkkaria ja sitten pelataan yleensä vaan. Itsekin kaipaan rauhaa ja lepäämistä kaiken sen hulinan jälkeen!

    VastaaPoista
  38. Kiitos sinulle ihanasta kommentista! <3 Tuntuu hyvältä jakaa ajatuksia muiden kanssa ja kun saa näin paljon kommentteja omille teksteille. Vertaistuki, sitä tästä saa! <3

    VastaaPoista
  39. Noni! Tätä olen itsekin yrittänyt sanoa sille, joka mua alunperin tästä asiasta syyllisti. Mahtavaa, kun olen saanut samankaltaisia ajatuksia teiltä. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  40. Ah, juuri näin! Lapsille pitää jättää muistot läheisyydestä, rakkaudesta ja lämmöstä. En halua kasvattaa lapsiani suorittamaan ja tekemään juuri niin, kuin muut odottavat. Minun lapsuudessani ei oltu läsnä, enkä viettänyt aikaa samalla tavalla kuin omat lapseni nyt.

    VastaaPoista
  41. Kyllä! Lapsi sitten itse kyllä kertoo, jos haluaa jotain aloittaa. Eikä koskaan ole liian myöhäistä!

    VastaaPoista
  42. Aivan niin. Kyllä mekin loikoiltiin monesti, kun olin kotona lasten kanssa. Sitä ne lapset tarvitsevat: syliä ja läsnäoloa! <3

    VastaaPoista
  43. Eiköhän ne kotipäivät siinä välissä tuo sitä hyvää vaihtelua. Varsinkin, jos lapsi haluaa viettää päivän mielummin kotona. Ei siinä mitään pahaa ole, päinvastoin! <3

    VastaaPoista
  44. Kiitos! Olen aivan samaa mieltä. :-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!