Viimeinen lomapäivä

eevi_sydamenasialla_viimeinen eevi_sydamenasialla_viimeinen2

Tänään se on, viimeinen lomapäivä. Huomenna alkaa koulu ihan toden teolla. Lomaa on kertynyt kiitettävä määrä, johon on mahtunut myös satunnaisia työvuoroja, pojan korvatulehdus, tytön ilmoittaminen kouluun, omat synttärit, visiitti Kotkassa, kadonnut verokortti, joutenoloa ja jokailtaisia Rapuralli-otteluita. En muista, koska olisin tuntenut itseni oikeasti näin levänneeksi ja samalla koen, että enemmänkin olisi voinut nukkua, eikä kukkua yömyöhään. Lasten kanssa on ollut mukavaa, vaikka pieniä uhmakohtauksia onkin ollut havaittavissa. Tämä vuosi on kaiken puolin alkanut pehmeästi ja hyvällä fiiliksellä.

Olin ennen lomaa todella innoissani, kun pääsin tekemään keikkatyötä uudelle osastolle. Olen tähän mennessä tehnyt töitä kotihoidossa ja palvelutalossa, joten vaihtelu perushoidosta uudelle alueelle on ollut virkistävää. Toiveena onkin, että kesätöitä saisin myös tehdä vähän toisenlaisessa ympäristössä kuin mitä olen aiemmin tehnyt. Kätilönä en voi tehdä vielä töitä tulevana kesänä, mutta pisteet alkavat kohta hipomaan sitä rajaa, jossa voin toimia jo sairaanhoitajan sijaisena. Kesällä työni tulee olemaan kolmivuorotyötä, joten lasten päiväkotikuvioita olen joutunut miettimään. Onneksi voin olla luottavaisin mielin sen suhteen, että lastenhoito tulee onnistumaan kesällä ilman sen isompia järjestelyjä, vaikka se jännittääkin tässä uudessa perhetilanteessa. Sitä ennen pitää vielä selvitä kevään harjoittelusta, joka tulee olemaan oma rumbansa. Vielä menen aika luottaviasin mielin eteenpäin koulun ja kaiken suhteen. Jos selvisin kiitettävästi viime syksystä, niin tuleva kevät ei ole varmasti sen pahempi (kuuluisat viimeiset sanat). Paljon on ainakin itseopiskelua luvassa, joka on samalla vahvuuteni ja samalla suurin heikkouteni. On aivan uskomatonta ajatella, että kolmas vuoteni kätilöopiskelijana alkaa huomenna. Tänä keväänä tulen opintojeni puoleen väliin, joka lisää energiaa uudella tavalla.

Teatterissakin aloitamme näytelmän työstämistä. Yhdet teatteriharkat ovat jo olleet ja oman roolin työstäminen on alkanut. Viime vuoden projektista jäi sen verran hyvä mieli, että odotan kiinnostavaa kevättä. Samalla tiedostan, että teatteria tulee ikävä ja kesään jää iso aukko ilman treenejä. Saan olla tyytyväinen, kun olen voinut säilyttää arjessani oman harrastuksen, jossa pääsen pois kotoa ja koulusta. Jokaisella kerralla, kun astun näyttämölle tulee niin hyvä mieli. Jotain itsensä ylittämistä odotan tältä keväältä, kun puolitoistavuotta tätäkin on jo tullut tehtyä. Ainakin näytelmän aihe on niin herkullinen ja outo, että tiedän Porvoon teatterin saavan hienon näytelmän keväällä näyttämöllensä!

Arkeen on mahtava palata, vaikka samalla tämä isosta kahvikupista juominen ja Roswellin tapittaminen on ollut mukavaa sekin. Olemme pelanneet lasten kanssa pelejä, katsoneet viidettäkymmenettä kertaa Haloo Helsingin Beibi-musiikkivideota ja nauraneet. Perhekummi on myös käynyt luonamme, josta lapset ovat todella innoissaan joka kerta. Tänään täytyy hoitaa muutama juokseva asia kaupungilla ja huomenna lapset taas lähtevät isänsä luokse. Minusta tuntuu, että tältä sen elämän pitääkin tuntua. Se, että isoimmat ongelmat ovat huonot latvat hiuksissa, kadonnut leluauto tai kylmä keli, tuntuu hyvältä.

Se stressi, pahimman odottaminen ja erimielisyydet tuntuvat olevan kaukana nykyisestä tilanteesta. Vaikka mietinkin omien päätösteni vaikutusta itseeni ja lapsiini, niin silti olen sitä mieltä loppuun asti, että olen tehnyt oikein. Yritän tehdä tästä arjesta parasta mahdollista lapsilleni. Minusta meillä menee nyt hyvin. Lapset tuntuvat olevan onnellisia, saan osakseni paljon halauksia, aamuisin viereeni kömpii kaksi unista rakasta ja joka päivä tarhapäivän jälkeen syliini juostaan innoissaan. Samalla harmittaa, kun reissaaminen kahden paikkakunnan välillä alkaa, mutta samalla tiedän, että selvitään siitä hyvin. Joku tässä vuoden vaihtumisessa oli, ehkä se on joku lumevaikutus, mutta olkoot. Tässä ja nyt on hyvä olla!

Kaksplus järjestää meille ensi viikolla blogiworkshopin, jossa pääsen tutustumaan Kaksplussan uusiin portaalibloggaajiin. Tänne meille onkin tullut hienoja uusia blogeja, kuten Annu E, Katri Sorsa, Fit Fat Mama, Kasvukipuja, Akkavalta sekä oma henkilökohtainen pitkän ajan suosikkiblogini Äitilandia. Odotan innolla tulevaa blogiworkshoppia, jossa pääsen tutustumaan heihin lähemmin. On ollut hienoa huomata, kuinka Kaksplussan blogimaailma on kehittynyt ja Kaksplus-blogien sivut ovat kokeneet kasvojenkohotuksen. Mitä te olette tykänneet Kaksplussan uudistuksista ja uusista blogeista?

 

2 kommenttia

  1. Miten, oi miten, osaat kirjoittaa noin kauniisti ja tunteellisesti?

    VastaaPoista
  2. Hih, en mie tiedä. Kai tämä kirjoitustaito kulkee suvussa. :-)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!