Kohti lapsivuodeosastoa, osa 1

Nyt ne kätilöopinnot ovat sitten kunnolla alkaneet. Eihän sitä itse osannut edes kuvitella, kuinka paljon asioita tulee ottaa kätilönä huomioon lapsivuodeaikana. Koska kurssin voi toteuttaa myös oppimispäiväkirjamaisessa muodossa, niin samalla muokayten laitan ajatuksia ylös blogin puolelle. Pitkään aikaan ei kätilöaiheisia postauksia ole ollutkaan, joten tässä niitä olisi taas tulossa. Seuraava harjoitteluni tulee olemaan lapsivuodeosastolla, joten tämä postaussarja saikin nimen sen mukaan.

Ensimmäisellä tunnilla kävimme läpi lapsivuodeaikaa, puerperiumia, yleisellä tasolla. Lapsivuodeaika on välitön syntymän jälkeinen aika, joka alkaa kun synnytys päättyy ja loppuu jälkitarkastuksen paikkeille. Naisen elimistöä palautuu sen kuluessa lähes raskautta edeltävään tilaan. Äidin palautumiselle tulisi siksi antaa aikaa. Naisen keho ei ole todellakaan valmis fyysisesti mihinkään hurjiin urheilusuorituksiin. Keholle tulee siksi antaa aikaa palautua. Eikä tämä todellakaan ole ainoa asia, joka synnytyksen jälkeen tulee lapsivuodeaikana ottaa huomioon.

Aika lapsivuodeosastolla on lyhentynyt, ensisynnyttäjät viipyvät siellä pidempään kuin jo aikaisemmin synnyttäneet. Silti näihin päiviin tulisi saada paljon asiaa ja monta seikkaa kuntoon ennen kotiutumista. Itse kätilönä minun tulee asennoitua ja ohjata tuoretta perhettä yksilöllisesti, perhekeskeisesti sekä antaa kaikkeen aikaa. Lapsen syntymä on aina mullistus entiseen perheasetelmaan. Perhe tarvitsee yksilöllisesti ohjausta, tietoa sekä rohkaisua uuden perheenjäsenen kanssa toimimseen. Lapsivuodeosastolla tärkeää on perhekeskeisyys sekä vierihoito. Jäin myös pohtimaan sitä, kuinka lyhyt aika nykyään lapsivuodeosastolla ollaan ja minkälaisilla tiedoilla ja taidoilla vanhemmat sieltä kotiutuvat. Aikaa on siis vähän ja jokaisella perheellä yksilöllinen tarve tiedolle ja ohjaukselle. Oma asemani kätilönä on varmistaa niinkin iso asia, että annan tarpeeksi tietoa ja annan aikaa käydä läpi keskustelua ennen perheen kotiutumista.

Tunnilta jäi mieleen keskustelu ensimmäisestä yhdynnästä synnytyksen jälkeen. Tunnilla otettiin esille se kuinka herkullinen paikka lapsivuodeosasto on ottaa puheeksi äidin sekä isän kanssa yhdyntä, ehkäisy sekä muut ajatukset seksuaalisuudesta synnytyksen jälkeen. Jäin pohtimaan tapoja ottaa asia puheeksi ja kätilön asemassa oleminen, kuinka minulla on velvollisuus kertoa perheelle seksuaalisuuteen synnytyksen jälkeen liittyvistä asioista. Ohjaus ja puheeksi ottaminen on tässä asiassa erityisen merkittävää. Äidillä ja isällä voi olla hyvinkin erilaiset käsitykset ja odotukset asiasta. Myös aiemmat tiedot, uskomukset ja käsitykset eroavat aina jokaisen perheen kohdalla. Siksi en saa tehdä oletuksia enkä sivuuttaa ehkäisyasiaa lapsivuodeosastolla. Kätilönä minun tulee osoittaa tässä asiassa perhettä kohtaan kunnioitusta sekä välttää torjutuksi tulemisen tunnetta. Luottamuksellisuus ja kuunteleminen ovat myös tärkeitä elementtejä perheen kanssa työskentelyssä ja näistä asioista keskustellessa.

Kaikki ei aina kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Äiti tai isä voi kokea synnytyksen jälkeen pettymyksen tunnetta. Toiset ovat suunnitelleet synnytystä enemmän kuin toiset. Jotain voi kuohuttaa se, ettei ehtinyt saada vahvaa kivunlievitystä. Joku voi taas olla aivan rikki sektion jälkeen, kun taas joku toinen ei ole koskaan voinut paremmin (näin karkeasti sanottuna). Erilaisten tunteiden, varsinkin pettymyksen tunteiden vastaanottaminen ja perheen tukeminen oli asia, jota jäin miettimään ja otin asiakseni havainnoida itsessäni tulevassa harjoittelussa.

Tunnilta jäi mieleen myös isän tai puolison mukaan ottaminen ja sen tärkeys. Jos kohdistan sanani ja ohjaukseni vain äitiin, voi isä jäädä helposti kaiken ulkopuolelle. Kyseessä on kuitenkin perhetapahtuma, jossa isä on yhtä isossa roolissa. Tunnilla käyty keskustelu siitä, kuinka esimerkiksi imetysohjausta tulisi antaa myös isälle, jäi mieleeni. Sitä tulen aivan varmasti toteuttamaan. Olkoot perhe täysimetyksen tai pulloruokinnan kannalla, niin isän on mahdollisuus saada samanlainen vuorovaikutus ja kokemus vastasyntyneen kanssa. Vaikka maidon nousun kannalta vierihoito äidin ja vastasyntyneen kanssa on tärkeää, niin yhtälailla isä voi ottaa vauvan paidan alle ja saada oma kokemus ja yhteys vauvaan. Minusta on muutenkin hyvä ottaa isä mukaan kaikkeen ja ohjata häntä yhtälailla, joissain asioissa vaikka jopa äitiä enemmän.

Tälläisiä ajatuksia ja mietteitä minulla on tulevana kätilönä lähestyvästä lapsivuodeharjoittelusta. Janoatteko lisää?

8 kommenttia

  1. Neljä lasta synnyttäneenä ja lapsirakkaana edelleen kätilön ammatista haaveilevana kyllä janoan- juttuja opinnoista ja teorian ja käytännön eroista. ★ Anna tulla vaan! Hyvä juttu. Hyvää kevättä sinulle.

    VastaaPoista
  2. Odotan innolla lisää! Huvittavaa, että vuosi sitten esikoiseni syntymän jälkeen luin juuri julkaisemaasi juttua kätilöopinnoista. Nyt, jokunen tunti sitten synnyttäneenä, klikkauduin blogiisi ja huomasin mitä sopivamman aiheen: lapsivuodeajan. :)

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti lisää! oma harjoittelu lapsivuodeosastolla oli mahtava, tykkäsin kovasti :)

    VastaaPoista
  4. No näitä on lisää tiedossa ja myöhemmin ihan kuvien kanssa meidän laboraatioista. ;-)

    VastaaPoista
  5. Ja lisää on ehdottomasti tulossa! :-) Paljon onnea pienestä nyytistä! Aikamoinen sattuma, että sinulle on löytynyt blogistani juuri aiheeseen sopivia postauksia omaan elämäntilanteeseen. Ihanaa vauva-aikaa! <3

    VastaaPoista
  6. Kivaa kevättä myös sulle, Landemutsi. Nyt, kun nää opinnot alkaa olla tässä vaiheessa, että harjoittelu on nurkan takana, niin näitä postauksia tulee lisää aivan varmasti!

    VastaaPoista
  7. Asun Ruotsissa ja sain tyttären jouluaattona. Täällä on nousevana trendinä, että jos synnytys menee hyvin ja äiti ja vauva voivat hyvin, kotiin pääsee 6 tuntia synnytyksen jälkeen, tietenkin vähän synnytyksen ajankohdasta riippuen. Niinpä mekin kotiuduttiin joulun viettoon jo jouluaaton iltapäivällä. Neuvoja sai soittamalla ja sairaalassa vierailemalla. Olin ihan tyytyväinen menettelyyn ja olisin tietenkin voinut valita osastolle jäämisenkin ja jälkeenpäin ajateltuna se olisi varmasti ollut esim. Imetyksen alkuvaikeuksien kannalta hyväkin, mutta mukava oli päästä jouluksi kotiin.

    Mitenkäs Suomessa nopeat kotiutumiset? Vai onko niin kuin kirjoittamasi valossa vaikuttaa, että lapsivuodeosastoajan tärkeyttä painotetaan?

    VastaaPoista
  8. Kyllä nuo polikliiniset synnytykset ovat lisääntymässä. Eri sairaaloissa on erilaiset käytännöt tämän suhteen. Totuushan on, että esim jotkut sydänviat tulevat vasta esiin yhden-kahden päivän ikäisillä, jolloin nopeat kotiutujat ovat jo kotona. Se on toisaalta todella ihana kotiutua nopeasti ja toisaalta olisi hyvä olla sairaalassa sen pari päivää. Siinä on se vastuu sillä, joka kotiuttaa, jos jotain meneekin pieleen. Mutta jos asuu lähellä, eikä 200 kilometrin päässä, on myös apu lähellä. Itse en tiedä, haluaisinko kotiutua 6 tuntia synnytyksestä. Tästä täytyy saada lisää kokemusta, jotta tietää paremmin.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!