Maailman tärkeimmistä ihmisistä

ystävät3

Ystävänpäivä. Minulle se ei tänä vuonna merkitse romanttista illallista, toisen kainaloon käpertymistä tai ruusuja. Tänä vuonna, kuten jokaisena vuonna se merkitsee sitä, että olen kiitollinen jokaisesta ihmisestä, joka vierelläni seisoo. Tänään, kun aamulla heräsin kahden lapsen ryömiessä sänkyyni, keittäessäni vahvaa kahvia ja katsoessani tiskipöydällä olevia likaisia lautaisia olin onnellinen. Olin onnellinen siitä, että puhelimen ja viestin päässä on joukko ihmisiä, joille voi soittaa. Langan toisessa päässä on niitä, jotka ovat jaksaneet katsoa minua kaksikymmentä vuotta. Ja kaikki he, joihin olen tutustunut sen jälkeen.

ystävät2

Olen aina ollut sosiaalinen ihminen. Ennen ehkä hieman kipakkaluonteinen, mutta nyt enemmän leppoisa ja huumorintajuisempi. Olen myöskin ollut nuorempana epävarma, varsinkin ihmissuhteissa. Sain kuitenkin kavereita, toisista on tullut sydänystäviä ja toiset ovat jääneet. Olen päättänyt ystäväsuhteita ja minut on "jätetty". Olen ajoittain elänyt mullistavia, rankkoja ja kiireisiä elämänvaiheita. Olen vuodattanut omaa pahaa oloani ja seurannut sivusta ystävien surua. Olen jakanut iloisia hetkiä, nauranut paljon ja vaalinut jokaista yhdessä vietettyä hetkeä ystävien kanssa. Joskus on pidetty vähemmän yhteyttä, joskus enemmän. Tosiystävän tuntee siitä, että mikään ei ole edellisestä tapaamisesta väleissä muuttunut. Olen löytänyt ystäviä alkaen lapsuuden kotitalon kerhohuoneesta, päiväkodista, kouluista, blogin kautta ja äiti-lapsikerhosta. Tänään olen heistä kaikista onnellinen.

ystävät

Tiedän, että tässä vaiheessa oma elämäntilanne on aika hektinen. Koulu on taas alkanut ja joulusta asti olen tehnyt säännöllisen epäsäännöllisesti töitä. Ensimmäinen tenttikin on jo tehty, teatteriharjoitukset alkaneet ja päivät venyvät välillä pitkiksi. Muutto toiselle paikkakunnalle on ollut aikamoinen testi ystävyyssuhteissani. Muistan edelleen, kuinka itkin läksiäislahjaksi saamani leipälaatikko sylissäni sitä, että minun piti muuttaa. Muistan, kuinka itkin Tuiskun huoneessa olevassa leikkiteltassa ikävääni ensimmäiset kaksi viikkoa. Ystävien jättäminen toiselle paikkakunnalle oli raskasta. Aluksi kävimme usein Kotkassa, yritin tekstailla ja soitella. Sitten alkoi koulu. Yhteydenpito oli ajoittain enemmän työn takana. Koulun edetessä alkoi työt sen ohella, raskaat ajat kotona ja lopulta avioero. Silloin jos koskaan olin kiitollinen jokaisesta, joka tuki minua. Mutta silloin jos koskaan olin vähiten kehenkään yhteydessä.

ystävät4

Ystäväni tietävät minusta paljon. He tietävät tekemäni virheet, vaikeat asiat elämässäni, lapsuuteni, ylä- ja alamäkeni. He tuntevat minut kaikkein parhaiten. Silti, he ovat lähelläni. He tietävät, mistä tykkään, minkälainen huumorintaju minulla on, minkälainen luonne olen. He tietävät ihmissuhteeni, rakastumiset ja ihastumiset. He ovat kuunnelleet minua ja he ovat luottaneet minuun. Heidän kanssaan voi nauraa, olla oma itsensä, avautua ja joskus olla ihan vaan hiljaa. He komppaavat minua, vaikka eivät ehkä aina olisikaan samaa mieltä. He seisovat päätöksieni takana, tukevat ja neuvovat. He sanovat suoraan mielipiteensä ja arvostavat minun mielipidettäni. Heiltä saa niin paljon ja samaa yritän antaa takaisin. Joskus ystävyys ottaa enemmän kuin antaa. Silti, tosiystävät ovat pysyneet rinnalla kaikesta huolimatta. Ja minä olen pysynyt heidän rinnalla. Luottamus, rehellisyys ja avoimuus on asioita, joita jokaisen ystäväni kanssa vallitsee. Ystävyys on kahden kauppa. Kahden ihmisen kiintymys, jossa täydennetään toisten lauseita, vaistotaan, koska on hyvä antaa tilaa ja koska täytyy olla tukena. Ystävyys on minulle asia, jonka koen olevan yksi tärkeimmistä asioista koko elämässä.

ystävät6

Tiedostan, että oma ongelmani ystävyyssuhteiden ylläpitämisessä on se, että olen (uskokaa tai älkää) välillä huono kirjoittamaan viestiä. Unohdan saamani viestin nopeasti. Olen aikeissa vastata, mutta huomaan joskus unohtaneeni alta aikayksikön. Yritän laittaa itsekin viestiä, mutta joskus huomaan iltakymmeneltä havahtuvani taas asiaan. Olen siis ajoittain laiska ystävä. Ja se aiheuttaa piston sydämessä. Joskus tuntuu, etten ole ollut läsnä tai tavoitettavissa, kysynyt tarpeeksi kuulumisia tai järjestänyt tapaamisia. Haluaisin välillä jakautua moneen paikkaan yhtä aikaa ja välillä olla oikeasti vain yksin, ilman kontakteja. Yhteisen ajan löytäminen on tottakai vaikeampaa nyt, kuin nuorena, jolloin ei ollut lapsia, töitä tai vastuuta. Oma kalenteri on melkoisen täynnä arkipäivät. Viikonloput taas vilistävät silmissä.

ystävät5

Sain eilen ystävänpäiväkortin. Se tuntui todella hyvältä. Itse en ajanpuutteen vuoksi saanut tehtyä kortteja, mutta tänään laitoin monelle viestiä. Haluan, että jokainen ystäväni tietää, kuinka tärkeitä he minulle ovat - ihan jokainen. Jokaisella on paikkansa sydämessäni. Jokainen heistä on omanlaisensa ja juuri siksi tykkään heistä niin valtavasti. Toivon, että olen ollut ja tulen aina olemaan hyvä ystävä. Toivon, että minuun voidaan aina luottaa. Toivon, että olen pystynyt ja pystyn aina olemaan toisten tukena. Haluan olla hyvä ystävä, koska minulla on niin monta hyvää ystävää. Ei mene päivääkään, etteikö ystävät olisi ajatuksissani. Olen voinut avata sydämeni heille, olla ihan oma itseni ja luottaa siihen, että saan olla juuri tämä Eevi, joka olen.

2 kommenttia

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!