Kevättä rinnassa

 

Kevät. Se on nyt alkanut. En hyväksy yhtäkään takatalvea tai talvitakkia, en lumihiutaletta tai kylmiä varpaita. En ole tippaakaan talvi-ihmisiä. Talviin tuntuu muutenkin sijoittuvan elämässäni asioita, joiden läpi on joskus sitkeä tarpoa. Inhoan kylmää, märkää, synkkää ja palelemista. En tunnu saavan itseäni lämpöiseksi sitten millään pilkkihaalarin tapaisella talvivarusteella. AIna on kylmä jostain, yleensä nenänpäästä ja sormista. Kylmällä ilmalla myös valitan - paljon. Olen syntynyt tammikuun pakkasten aikaan, mutta sieluni lepää keväisin ja kesällä lämpöisen auringon alla.

Istuin tässä yksi päivä junassa. Aurinko paistoi kasvoille ja musiikki soi. Matka asemalta bussille meni kuin liitäen. Minua hymyilytti ja mieli oli todella kevyt. Olin sellaisessa flow-tilassa, jossa unohtuu ne tekemättömät asiat, kiukuttelusta täyttyvät tarha-aamut tai pesukoneeseen unohtuneet pyykit. Pää taisi olla täynnä endorfiineja, niitä, jotka saavat vatsanpohjan kutiamaan ja askeleen kevyeksi. Mieli tuntui olevan yhtä kirkas kuin tämän kevään uudet keltaiset Conssit. Tunnistin sen tunteen.

Juttelin tänään lounaalla luokkakaverini kanssa. Minulla on tällä hetkellä elämässäni kaikki, mitä tarvitsen. Menestyn mukavasti koulussa, käyn välillä töissä, harrastan ja tapaan ystäviäni. Lapset kasvavat ja Mimmi valmistautuu syksyllä alkavaan kouluun. Tuiskun kanssa kasvukipuillaan uhmaiän kanssa, mutta sydän sulaa, kun pieni poika tulee ja kuiskaa: "äiti, rakastan sinua."  Aamuisin peiliin katsoessani hymyilyttää.

Sitä jotenkin havahtuu joskus reflektoimaan tapahtuneita asioita ja yllättäen huomaa, että niin ne asiat vaan järjestyvät. Pitkällä kaavalla katsottuna minullakin on pitkä historia paskojen asioiden (anteeksi sanavalintani) ja ikävien tapahtumien kanssa. Mutta minulla on myös niin paljon hyvää. Tänään sitä vaan huomasin sanovani ääneen, että minulla on kaikki mitä tarvitsen. Oma, itsenäinen ja hyvä elämäntilanne. Ja se tunne, joka saa minut kikattamaan siinä ruokapöydässä kuin 15-vuotias. Se, että onko se ohimenevää vai joskus vielä syvenevää, niin sitä ei voi tietää. Sen tiedän, että nyt siitä täytyy nauttia ilman sen isompaa stressiä. Nyt tulee nauttia siitä tunteesta, että on kevättä rinnassa ja kaduilla on todella kevyt kävellä.

IMG_7386 IMG_7395

Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!