Entä jos en olekaan hyvä kätilö?

 

eevi_sydamenasialla_katilo3 eevi_sydamenasialla_katilo eevi_sydamenasialla_katilo2

Lapsivuodeharjoittelu alkaa ensi viikolla. Olen todellakin jo siinä vaiheessa opintojani, että pääsen hoitamaan tuoreita äitejä perheineen sekä heidän vastasyntyneitä. Menen oikeasti tulevana kätilönä osastolle, jossa pieniä nyyttejä tuhisee äitien vieressä. Minua jännittää. Ihan todella paljon vielä. Huomenna on viimeinen tentti ja sitten alkaa pieni hengähdystauko ennen viiden viikon harjoittelua. Olo on jännityksen lisäksi aika epätodellinen. Pääsen onneksi paikkaan, joka on edes jokseekin tuttu. Silti vatsapohjassa lentelee perhosia. Eniten pelottaa, että kaiken tämän opiskelun jälkeen en osaa mitään, en tiedä vastauksia kysymyksiin tai olen muuten vain aivan pihalla.

Niin, mitä jos en olekaan hyvä kätilö? Mitä jos astuessani lapsivuodeosastolle päästäni karkaa kaikki tieto imetysohjauksesta, vastasyntyneen ja äidin tarkkailusta, kohdun painamisesta ja kotihoito-ohjeista. Entäs jos en olekaan hyvä missään? En ensinnäkään halua olla pettymys itselleni, mutta en myöskään osastolle sekä harjoittelun ohjaajilleni. Entä jos tyrin niin pahasti, että voin sanoa hyvästi mahdolliselle keikkapaikalle - tai työpaikalle? Mutta miksi minä niin jännitän?

Kätilön työ vaatii hyvän teoriatiedon lisäksi kokemusta. Valmistumiseni jälkeen olen aivan vihreä. Minulla on vain kokemukseni harjoitteluista sekä koulusta saamani teoriatieto. Ei yhtään mitään muuta. Ja siinä sitten pitäisi olla jo valmis kentälle. Kätilön työ on jatkuvaa oppimista, itsensä kehittämistä sekä oman työnsä kriittistä tarkastelua. Olen puolessa välissä opintojani, joten aikaa on vielä paljon ja samalla niin vähän.

Minulla tulee olemaan vastuu vastasyntyneen sekä synnyttäneen äidin hoitotyöstä! Koulussa käydyt asiat niin säännöllisestä lapsivuodeajasta kuin vastasyntyneen elvytyksestä vilisevät päässäni. On niin paljon hyvää ja ihanaa lapsivuodeajassa, mutta on myös niin paljon, mikä voi mennä vikaa. Niiden asioiden tunnistaminen tulee vielä olemaan minun vastuullani. Onneksi on kokeneita kollegoita ja työyhteisö lähellä, mutta minulla täytyy soida hälytyskellot tietyissä tilanteissa ja minun tulee osata toimia sen mukaisesti. Ja se minua jännittää.

Ennen jokaista harjoittelua minua on jännittänyt. Ja jokainen harjoitteluni on mennyt hyvin. Nyt on kuitenkin kyse niin isoista asioista, jossa minun täytyy oikeasti jo osata asioita. Enää ei olla ensimmäisissä sairaanhoitajaopintojen harjoitteluissa, jossa saakin olla tietämätön ja nostaa kädet pystyyn. Tottakai nytkin tulen olemaan opiskelija, mutta nyt on kyse alasta, jota opiskelen ja josta tulee tuleva ammattini. Kaiken tämän keskellä olen ollut lasten kanssa sekä tehnyt töitä. Tuleva lapsivapaaviikonloppu tulee aivan tarpeeseen, sillä viimeinen yö ennen harjoittelun aamua tulee olemaan varmasti todella kuumottava. Sinnekö minun pitäisi todella mennä, pukea hoitajan vaatteet päälle, työkengät pistää jalkaan ja kätilöopiskelijan-nimikyltti näkyville.

Halun niin kovasti olla tässä hyvä. Haluan olla hyvä kätilö.

25 kommenttia

  1. Kaikki menee varmasti hyvin! En epäile hetkeäkään. :)

    VastaaPoista
  2. vau kuinka söpö ujo ja rakkaudellinen hymy :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Iina! Jännittää kyllä niin paljon! :-))

    VastaaPoista
  4. No kiitos! Sisältä päin kyllä ilme on ihan erilainen, kun jännittää niin paljon..

    VastaaPoista
  5. Hyvin menee! :) tuo on ihana harjoittelu, lapsivuodeosastossa on sitä jotain. Ja mun mielestä tuo sun epäröinti on just tervettä, sitä pitääkin vähän funtsia että apua eikä sokeesti pelkästään luottaa omiin taitoihin. Kyseenalaistamalla ei mee mettään :)

    VastaaPoista
  6. Todella opettavainen, ihana ja mieletön harjoittelu on varmasti tulossa! Joo, terve epäröinti on hyvästä. Muuten sitä luulisi olevansa ihan voittamaton. :-)

    VastaaPoista
  7. Hyvin se menee, mutta muistan kyllä elävästi omat harjoittelut.Tai siis sen jännityksen ennen niitä. Lapsivuodeosastolla joulun alla harjoittelu jäi kyllä mukavana kokemuksena mieleen. Ihan omanlaisensa tunnelma. Valitettavasti omissa synnytyksissä mukana olleet kätilöt eivät ihan onnistuneet, siis muussa kuin siinä tärkeimmässä että sain ihanat elävät lapset. Oli kummallista kommentointia, tahditonta naureskelua ja toisaalta sellaista selvää pelkoa, eikä taitoa olla rinnallakulkija synnytyksessä ollut. Toiveitani ei kuunneltu lainkaan. Vihasin myös yhden kätilön hokemaa "En voi vetää tukasta, itse on työ tehtävä". Ehti hokea useaan kertaan tätä vaikka koin että mulla on homma hallussa. (Ponnistusaika oli yht. 4 min.) Nyt kolmannella kerralla toivoisin lempeän jämäkkää kätilöä, joka ensi sijaisesti luottaisi muhun ja osaisi tarvittaessa kaivaa mun ovat voimavarat esiin. Sen kuitenkin tiedän, että synnytyksen jälkeen haluan mahdollisimman pian kotiin. Minimiajassa. Jos kaikki menee hyvin, toimin parhaiten kotona vastasynnyttäneenäkin.

    Sylvia

    VastaaPoista
  8. hei, tsemppiä! Ihan varmasti se menee sinulta hyvin! Olet vain oma itsesi <3

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä harjoitteluun! Itselläni oli toisessa synnytyksessä mukana kätilöopiskelija, jolle synnytykseni oli ensimmäinen, jossa hän oli mukana ja sai kokea sen kokonaisuudessaan syntymään asti. Kaikki meni oikein hyvin ja opiskelijasta jäi hyvät muistot. Erityisesti muistan, kuinka opiskelija ihasteli syntynyttä suloista tyttöämme. Hiveli äidin korvaa.

    VastaaPoista
  10. Hyvin se menee! Joo mä muistan ja kuinka (TYKS) opetussairaalassa" oli harjoittelijoita ja heiltä sai kivoja kehuja mm."Voi kuinka ihana tukka" jne <3 Kaikki kunnia myös harjoittelijoille, ei me muuten saada koskaan päteviä kätilöitä, hoitajia ym. Kiva postaus myös. :) Terkuin:MarjoKoo

    VastaaPoista
  11. Kovasti tsemppiä ja onnenpotkuja! Uskon, että sinusta tulee loistava kätilö!

    VastaaPoista
  12. Oot varmasti ihan huippu kätilö! Mitä sun teksteistä huokuu (ja mitä Helena on kertonu :D) oot ihan mahtava varmasti :) Ja btw ihana tuo profiilikuva!

    VastaaPoista
  13. Harjoittelusi sujuu mainiosti, olethan itse synnyttänyt ja kokenut sairaalassa olon vauvan kanssa. Sinulla on paljon sellaista tietoa ja kokemusta mitä ei kirjoista lukemalla voi oppia. Luota itseesi ja sydämmeesi, tiedät kyllä mitä tehdä ☺Kaikkea hyvää harjoitteluusi ja Kiitokset ihanasta blogista

    VastaaPoista
  14. Uskon kanssa sinuun! Olet niin lämmin ja taitava ihminen että onnistut varmasti. Ja sitäpaitsi pieni jännitys tuo vaan ryhtiä hommaan. :) Paljon onnea ja kaikkea hyvää! x

    VastaaPoista
  15. Onhan tää jännitys osaltaan ainakin virkeänä pitävä asia, vaikka pelottaakin, että jäädyn. :-D Kiitos tsempeistä, Krista! <3

    VastaaPoista
  16. Ihana kommentti! Kiitos paljon. Tuli hyvä mieli. :-)

    VastaaPoista
  17. Kiitos, Tintti! Helena on käynyt juoruamassa. <3 :-D Täytyy vaan luottaa itseensä, että hyvin kaikki tulee menemään!

    VastaaPoista
  18. Kiitos, Selina! Pari onnenpotkua tarvitsisin tiistaiaamuna, kun astun lapsivuodeosaston ovista sisään. Iiik!

    VastaaPoista
  19. Kiitos, Landemutsi! Ootte ihania, kun jätätte näin mahtavia sekä rohkaisevia kommentteja. Lämmittää sydäntä. :)

    VastaaPoista
  20. Oooh! Ihana kuulla, että sinulla on jäänyt hyvät muistot kätilöopiskelijasta. Tuo ensimmäinen kerta synnytyksessä on varmasti todella jännittävä! <3

    VastaaPoista
  21. Kiitos, Jonna! <3 Täytyy tulla kertomaan sitten, kuinka harjoittelu on lähtenyt käyntiin.

    VastaaPoista
  22. Nuo ajatukset kätilöstä, jonka haluat tulevaan synnytykseesi, kuulostaa juuri siltä kätilöltä, joka haluan vielä itse olla tulevaisuudessa. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat ihanat muistot myös kätilöstä! Itselläni oli esikoisen synnytyksessä sellainen rokkitäti, joka oli samalla huumorintajuinen ja jämäkkä. Tuiskun kanssa kätilöstä ei jäänyt niin hyviä muistoja. Kätilö oli ehkä vähän valju, mutta vuoro vaihtui melkein heti ponnistusvaiheen jälkeen ja saimme ihanan nuoren kätilön hoitamaan meitä saliin. <3

    VastaaPoista
  23. Silloin on jo hyvillä poluilla, kun tietää omat rajoitteensa ja myöntää tosiasiat kun omat tiedot ja taidot eivät riitä ja pyytää silloin apua. Jokainen on ollut joskus aloittelija, kysymällä ja apua pyytämällä pääsee eteenpäin. Sinä olet vielä aloittelija, mutta sinusta tulee varmasti ajan kanssa loistava, kun selkeästi pohdit asioita huolella ja haluat asioihin perehtyä! Kaikkia asioita ei vaan pysty heti omaksumaan, vaan tiedot ja taidot kehittyvät ajan kanssa. Kätilön tutkinto (kuten kaikki muutkin tutkinnot) antavat pohjatiedot alalle, jolta sitten voi ponnistaa eteenpäin. Kyllä sinä pärjäät! Sinulla on kuitenkin kaksi lasta, joten sinulla on hyvä käsitys synnytyksestä ja lapsivuode-osastosta myös äidin kannalta + tiedot, jotka olet saanut suorittamistasi opinnoista. :)

    VastaaPoista
  24. Kiitos ihanasta kommentista. Nyt olen toisen päivän jälkeen aivan raatona täällä, joten vastauskin jää lyhyeksi. Kiitos kuitenkin, kun jaksoit kommentoida! <3

    VastaaPoista
  25. Vastaus otsikon kysymykseen: jos jossain vaiheessa tulee käymään ilmi, että et ole hyvä kätilö, ole hyvä ja vaihda ammattia tai työnkuvaa. Huonoista kätilöistä on enemmän haittaa kuin hyötyä missään vaiheessa synnytyksen hoitoa.

    Kätilön työ on siinäkin mielessä erittäin merkityksellistä, että synnytyksen ja lapsivuoteen yhteydessä tapaamansa kätilöt valtaosa äideistä muistaa koko loppuelämänsä. Erityisen hyvin he jäävät mieleen, jos joku on mennyt pieleen.

    Uskon kuitenkin, että sinusta tulee hyvä kätilö. Olet selkeän empaattinen ihminen. Vaarana lähinnä on, että palat alalla loppuun ja sitä kautta kyynistyt.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!