Onnellisuuskasvatus

 

Varmasti jokainen vanhempi haluaa, että omat lapset ovat onnellisia. Minäkään en halua mitään muuta, kuin että omat lapseni tuntisivat olonsa onnelliseksi, turvalliseksi ja rakastetuksi. Näitä asioita haluan itse korostaa omassa tavassani kasvattaa lapsia, perustella asioita sekä ohjata tekemään itse päätöksiä ja valintoja. Elämässä on toki muutkin asiat tärkeitä, kuten ystävät, läheiset, terveys, itsensä toteuttaminen, harrastukset, mielekäs vapaa-aika, oma koti, hyvä koulutus, työ, jne.. Niillä asioilla tässä yhteiskunnassa pysytään mukana. Mutta mikään ei ole niin tärkeää kuin onni, olla onnellinen. Sen olen omassa elämässäni saanut huomata monta kertaa, että onni ei aina tule, jos vaan jää odottamaan. Oman onnen eteen on tehtävä töitä, valintoja sekä rohkeutta tehdä asioita oman onnellisuuden eteen. Joskus täytyy tehdä radikaaleja asioita, jotta olisi onnellinen. Kuten erota.

Mimmi, eskaria käyvä esikoiseni, on muutamia kertoja kysynyt minulta:


"Äiti, miksi te erositte isin kanssa?" 


Jokaisella kerralla olen vastannut:


"Koska joskus vanhemmat ovat onnellisempia, kun he eivät asu yhdessä. Se ei silti tarkoita, etteikö äiti ja isi rakastaisi teitä." 


Ja jokaisella kerralla tytön kysymys on aiheuttanut pienen piston sydämessäni. Lapsen kanssa erosta puhuminen on muutenkin vakava aihe, sitä ei saa sivuuttaa noin vain. Jokaisella kerralla Mimmi on ottanut vastaukseni vastaan, eikä hän ole kyseenalaistanut sitä. Kerran Mimmi jatkoi tähän: "Niin, kun sinä silloin vain itkit koko ajan", ja minä olen vastannut olevani paljon onnellisempi nyt. Olen perustellut eromme sillä, että se on ollut ratkaisu, joka on tehnyt ainakin minut onnellisemmaksi. Muutosta on puoli vuotta ja silti vasta tällä viikolla Mimmi kysyi taas samaa asiaa. Ja taas vastasin samalla tavalla.


Tällä vastauksellani haluan näyttää lapselleni, että elämässä on tärkeää saada olla onnellinen. Voi olla, että myöhemmällä iällä lapset sanovat, ettei muutto erilleen tehnyt heitä onnelliseksi. Voihan olla, että lapset tulevat vielä haastamaan minut tässä asiassa, voivat pitää minua itsekkäänä ja sanovat minun rikkoneen perheemme. Tai sitten voi olla, että joskus lapset sanovat minun tehneeni oikean ratkaisun. Tai he eivät sano mitään. Mutta minä seison nyt ja tulevaisuudessa saman vastauksen takana. Vaikka erossa onkin ollut kyse pääasiassa omasta hyvinvoinnista ja minun päätöksestäni, niin tarkoitus on ollut tehdä lapsetkin onnelliseksi.


Tulen aina tekemään päätöksiä sekä ratkaisuja, jotta lapset eivät joutuisi kärsimään, vaan että he saisivat olla onnellisia. Ja minä haluan olla onnellinen. Käyn esimerkiksi töissä koulun ohella, jotta minulla olisi enemmän rahaa ostaa lapsille silloin tällöin jotain kivaa ja koska se tykkään tekemästäni työstä. Tietenkään en halua kasvattaa lapsia ajatukseen, että raha toisi onnea, mutta joskus on mukava hemmotella. Annan joskus lasten mennä käymään yökylässä mummiloissa, koska se tekee heidät onnelliseksi - niin mummit kuin lapsetkin. Annan lasten tulla aamuyöstä viereeni, vaikka tiedän nukkuvani sen jälkeen aina huonosti, mutta koska se tuo lapsille turvaa.


Tässä kodissa saa näyttää tunteita, niin hyviä kuin huonoja, niistä aina jutellaan ja joskus täytyy pyytää anteeksi omaa käyttäytymistä - niin äiti kuin lapset. Mutta se luo turvaa, että saa olla oma itsensä aina. Perustunne, jonka haluan lasteni tuntevan, on olla rakastettu, tuntea olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi. Vaikka arki on joskus hektistä, on kiire, väsynyt tai on paljon tekemistä, niin haluan lasten tietävän, että heillä on kaikki hyvin. Erosta ja sen aiheuttamista tunteista huolimatta haluan osoittaa, että on mahdollista olla onnellinen ja saada elämästä kaiken irti.


Kävin herättämässä tällä viikolla lapset tarhaan. Ensimmäinen asia, jonka 3-vuotias Tuisku sanoi herätessään oli, että hän halusi halin. Eikä mikään muu tässä elämässä tee minua onnellisemmaksi kuin kuulla tämä oman lapsen suusta. Parasta oli, kun Tuisku otti minut tiukkaan halaukseen ja hymyili sen jälkeen leveästi. Lapseni, olkaa onnellisia. Maailma on teille avoinna. Tehkää asioita, jotka tekevät teidät onnelliseksi. Äiti tekee kaikkensa, että te olisitte onnellisia.


eevi_sydamenasialla_oleonnellinen

ps. Tämä vanha kuva löytyi viime kesän kansiosta. Minulla ei ole mitään muistikuvaa kuvan ottamisesta. Siitä silti välittyi fiilis, että lapsilla on hyvä olla, sen hetken tilanteesta huolimatta. 

9 kommenttia

  1. Eroa käsittelevä vastauksesi lapselle voi olla tosi ristiriitaista kuultavaa. Lapselle ero mahdollisesti näyttäytyy ihan toisin.
    Äiti erosi ollakseen onnellinen.
    Erossa onnettomaksi tulivat isä ja lapset.
    Epistä, eikä lainkaan loogista?

    VastaaPoista
  2. Sitähän ei ulkopuolinen tiedä, että mitkä asiat ovat taustalla ja mitkä ovat johtaneet eroon. Jokaisella on syynsä ja jokainen tekee niin, kuten oikeaksi näkee.

    VastaaPoista
  3. <3 kaikkea hyvää ja enemmänkin, kiitos koskettavasta kirjoituksestasi <3 Onnea, mitä muuta voi äiti lapselleen toivoa?

    VastaaPoista
  4. Olen tehnyt saman valinnan, enkä kadu päivääkään. Exäni käytös, raivokohtaukset, huutaminen, nimittely ja uhkaava käytös minua kohtaan menivät niin pitkälle, että oli pakko pelastaa itsensä ja 5-vuotiaan lapsen elämä. Lapseni on aina vain sanonut, miten hyvä on olla omassa kodissa, rauhassa ja onnellisena. Hän ymmärtää ja muistaa asioita paljon paljon enemmän kuin kuvittelinkaan, vaikka olen varonut mustamaalaamasta isäänsä. Toki olen puhunut, miksi ero tuli eli että iskä huusi liikaa ja oli usein niin vihainen, eikä äiti halunnut elää sellaisessa kodissa enää. Lapseni joutui näitä raivokohtauksia näkemään ja kuulemaan aika usein, joten en ala valehdellakaan, mutten myöskään enää vatvo niitä. Nyt olen vain onnellinen omasta rauhastamme ja siitä, miten voi aamuisin herätä ja illalla mennä nukkumaan rauhallisin mielin. Elämä on kuin samettia parin vuoden vaikean jakson jälkeen. Ero on joskus ainoa mahdollinen valinta.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa rankalta. Onneksi olet päässyt sieltä pois ja teillä on alkanut uusi elämä! <3 Olet ollut rohkea, kun olet uskaltanut lähteä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, rohkeutta ja vahvuutta se tosiaan vaati, mutta uskon kaikella olevan tarkoituksensa, ja erityisesti tällä vaikealla kokemuksella. Sen myötä käsitykseni ja suhtautumiseni elämään muuttui täysin, syveni ja avartui.
    Onnea sinulle uuteen elämään ja luota omaan intuitioosi jatkossakin, se ohjaa sinua oikeaan suuntaan

    VastaaPoista
  7. Vaikka itse en olekaan eronnut, niin voisin kuvitella, että tilanne kotona ennen eroa on ollut (useimmiten) sellainen että lapsi / lapset ovat tilanteen vaistonneet / ymmärtäneen (riippuu paljon lapsen iästä). Kun ero sitten konkretisoituu ja aikuisten olo sitä myötä alkaa helpottaa, niin varmasti myös lasten olo paranee. Lapset myös vaistoavat aikuisten pahan olon. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että lapsen paras paikka on hyvinvoivan aikuisen luona. Kun aikuinen voi hyvin, on paljon helpompaa pitää myös toisista huolta. Aikuisen vointi välittyy niin hyvässä kuin pahassa eteenpäin lapselle.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!