"Äiti, miksi me ei voida saada koiraa?"

Mimmi haluaisi koiran tai kissan lemmikiksi. Toisena päivänä haluttua kamaa on kultakala tai kani. Joskus marsu tai papukaija. Mutta koiran tyttö haluaisi kaikkein eniten. Ja ymmärrän kyllä, olihan minulla lapsuudenkodissani kissoja. Olen saanut kokea sen, jota tyttöni niin kovasti haluaisi kokea myös. Oman kissani nimi oli Rosita - aluksi. Sitten äitini täräytti, että tytöksi luultu kissani omistaa karvojen seassa kulkuset ja pallien leikkaamisen jälkeen kissani nimi muuttui Rusinaksi.

Minusta olisi ihana tarjota lapsilleni elämys omasta lemmikistä. Varmasti monella, kuten itsellänikin, on ihania muistoja omasta lemmikistä. Tunneside lemmikkiin on vahva ja aivan omaa luokkaansa. Oli ihana mennä kotiin, kun tiesi, että joku odottaa siellä minua. Parasta oli, kun oma kissa kiipesi syliin kehräämään ja nukahti siihen. On ollut ilo pitää omaa kissaa, jutella sille ja leikittää. Oma lemmikki on osa perhettä. Yksi arpikin on vielä muistuttamassa Rusinasta, kun hän kerrän juoksi täysillä rintalastani yli.

Mutta, meille ei vaan ole tulossa koiraa, kissaa, kalaa, marsua tai pihamaalta tongittua leppäkerttua. Siihen hommaan en ryhdy, en suostu, enkä kykene. Aivan ensimmäinen ajatus lemmikistä on siihen sitoutuminen. Aina täytyy miettiä sitä, että kotona täytyy käydä säännöllisin väliajoin, syöttää ja ulkoiluttaa. Täytyy pitää seuraa, kouluttaa ja rokottaa. Enää ei voi tehdä extempore reissuja, olla pitkään poissa kotoa tai lähteä noin vain jonnekin kylään. Ja saahan lemmikkiin kulutettua sitä rahaakin.

Vaikka olen itse saanut kokea oman lemmikin ja sen tuoman ilon, niin tähän elämäntilanteeseen sekä aikatauluun lemmikki ei mahdu. Ja onhan se ikävää, kun joutuu lapselta sen kieltämään. Ei kauheasti lämmitä, kun heitän takaisin: "Otat sitten, kun olet tarpeeksi vanha huolehtimaan siitä itse". Totuushan se kuitenkin on, että niin kauan, kun lemmikki tulisi olemaan suurimmaksi osaksi minun vastuullani, sellaista ei hankita. Selitän Mimmille, ettei tähän meidän asuntoon edes saa ottaa lemmikkiä ja kuinka se vaatisi paljon järjestelyjä. Mimmihän lupaa hoitaa itse koirastaan, johon ei voi kuin vastata halauksella ja pahoittelemalla.

Enkä nyt tietenkään voi sanoa "ei ikinä", mutta tiedän itsestäni, että lemmikki toisi vain enemmän stressiä kuin sitä iloa ja elämää perheeseen. Isoin sitoumus elämässäni omien lasten lisäksi on se, että pyrin käymään suht säännöllisesti kampaajalla, katsomaan sähköpostini ja syömään jotain muutakin, kuin pelkkää Ben&Jerry'sin Peanut butter -jäätelöä.

eevi_sydamenasialla_koira2 eevi_sydamenasialla_koira4 eevi_sydamenasialla_koira eevi_sydamenasialla_koira3

Kuvissa komeilee ystäväpariskuntani uusin perheenjäsen, Lilah. Aikamoinen sydäntenmurskaaja, sillä tämä kissaihminen lässytti kuin viimeistä päivää! Kohta täytyy taas päästä rapsuttamaan tätä pienokaista. Lapset mukaan, niin saavat lieventää koirakuumettaan.

Kesän kynnyksellä

eevi_sydamenasialla_touko eevi_sydamenasialla_touko2 eevi_sydamenasialla_touko3 eevi_sydamenasialla_touko4 eevi_sydamenasialla_touko5

Melko uniset ja pöllämystyneet terveiset yövuorojen jälkeen. Kesätyöt ovat alkaneet, joka tarkoittaa väistämättä sitä, että ihan kohta täällä on kesä! Opintopisteitä on ropissut ja viimeiset kouluhommat taputeltu tältä erää. On aika mahtava tunne vain olla, eikä murehtia yhdestäkään tulevasta tentistä, ryhmätyöstä tai pakollisista tunneista. Aikamoinen rutistus tämä viimeinen kuukausi harjoitteluineen ja koulujuttuineen on ollut. Ehdin myös kaiken keskellä syödä kolme antibioottikuuria, kun tiukasti istunut poskiontelontulehdus ei vaan näyttänyt merkkejä laantuakseen. Nyt ollaan elävien kirjoissa sen suhteen. Kävin kirjastossa varaamassa kirjan ihan vain siksi, että nyt pitäisi olla aikaa lukea muutakin kuin pelkkää opiskelumateriaalia. Ajattelin kirjoittaa näistä kesän kuvioista, lasten kevätjuhlasta ja siitä, kuinka ihanaa nyt vain on olla ja nauttia auringosta. Jos seuraatte minua Instagramin kautta @eevisydamenasialla, niin tiedätte minun viettäneen viikonlopun vampyyrina yövuorojen takia. Instagram on muutenkin aika helppo tapa seurata meidän arkea, sillä se päivittyy päivittäin.

Ei mulla muuta tässä ollut, sillä pää ei toimi tähän kellonaikaan ja näiden unien jälkeen mitenkään kummoisesti. On vain niin ihanaa, kun kesä on ihan kohta täällä! Fiilis on aika mahtava! <3

Mitä teille kuuluu?

Mitä kuuluu?

 

 

lapsettoukokuu eevi_sydamenasialla_mitakuuluu eevi_sydamenasialla_mitakuuluu2lapsettoukokuu3

Heippa!

Täällä siis ollaan, elossa ja hengittäen. Kevät on ollut hyvässä mielessä melko kiireinen ja stressaava. Jotenkin nämä viimeiset viikot ovat menneet ohi pikanopeudella ja nyt huomaankin olevan jo toukokuu. Edes seinällä olevaan kalenteriin en ole uutta kuukautta ehtinyt vaihtamaan. Tosiassa huomasin asian vasta äsken katsoessani yläpuolelleni.

Viimeiset viisi viikkoa päiväni ovat alkaneet klo 5.30 arkisin ja iltaisin oma tyyny on kutsunut samaan aikaan lasten kanssa. Viikonloput ovat vilistäneet silmissä, lasten kanssa ja ilman. Harjoittelusta jäi lämpöiset ja ihanat muistot. Välillä piti nieleskellä kyyneleitä yhdessä perheiden kanssa. Varsinkin ihana palaute perheiltä, isejä myöten, on saanut minut uskomaan, että olen oikealla alalla. Harmi vaan, että kaksi viimeistä harjoittelupäivää jäivät minulta kokematta viisaudenhampaan vuoksi. Hammaskalustossa on nyt siis yksi viisaudenhammas vähemmän ja jäljelle jäi vain tykyttävä paikka. Mutta olen taas askeleen lähempänä kätilönä olemista.

Kevään viimeisistä koulupäivistä olisi vielä selvittävä. Koulusta on mukava saada taas ansaittu tauko ja on oikeasti todella kiva keskittyä pelkkään työntekoon. Kaikilla työkavereilla on varmasti kesästä vähän muut odotukset, mutta minusta on mukava päästä tekemään töitä. Mielenkiinnolla odotan ensi syksynä alkavan opinnäytetyön alkamista, joka on aika iso merkkipaalu omissa opinnoissa. On aika hieno tunne, kun koulu on enää alle puolet jäljellä! Samalla tosin jännittää se, miten kaikki viimeiset harjoittelut ja teoriat tullaan saamaan mahtumaan viimeisille lukukausille. Mutta, ensin on kesä.

Teatteriharrastuskin sai loisteliaan päätöksensä, kun kummassakin esityksessä sali oli oikeasti tupaten täynnä. Teatteria ja sitä porukkaa tulee iso ikävä! Miten jaksankaan odottaa ensi syksyyn ja uutta ryhmää. Laitan taas käsikirjoituksen itselleni talteen ja odotan dvd:lle poltettua esitystämme. Mahtava tunne, että olen löytänyt itselleni harrastuksen, jota tuntuu jaksavan jatkaa uudestaan ja uudestaan.

Blogi jäi siis aivan syystä paitsioon ja yllättäen menikin pitkä aika siitä, kun on viimeksi tullut kirjoitettua. Paljonhan taas pienessä elämässä on tapahtunut, mutta pelkästään positiivista. Jos ei oteta huomioon sitä, että tulen tekemään ensi kesän kolmivuorotyötä ja kunta ei tule tarjoamaan minulle hoitopaikkaa niille päiville, kun olisi tarve. Muuten on aivan mieletön fiilis ympärillä tapahtuvista asioista ja omasta elämäntilanteesta. Odotan nyt vain kesää ja alkavia töitä.

Kaiken keskellä olen vihdoin selättämässä viikkoja piinanneen poskiontelontulehduksen ja oma olo alkaa lähennellä taas terveiden kirjoissa olemista. Vaikka yritän olla sitkeä ja valittaa mahdollisimman vähän, niin kun oma olo on pitkään puolikuntoinen, niin helposti väsyy - jatkuvaan huonovointisuuteen ja itseensä. :D  Ja tiettyinä päivinä ei edes 10 tunnin yöunet riittäneet. Nyt on ihanaa, kun se pahin on takanapäin. Ja ei, antibioottikuurit tai nenäkannut eivät kantaneet pitkälle.

Mutta, täällä siis ollaan, edelleen. Haluaisinkin kysyä, onko teillä jotain toiveita mistä haluaisitte lukea?

Minulle

eevi_sydamenasialla_äitienpäivä eevi_sydamenasialla_äitienpäivä2 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä3 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä4 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä5 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä6 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä7 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä8 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä9 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä10 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä11 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä12 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä13 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä14 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä15

Hei, minä.

Muistatko viime vuoden äitienpäivän? Muistatko, mitä lupasit itsellesi? Huomaatko, missä nyt olet? Olen sinusta kovin ylpeä.

Melkoisen matkan olet kulkenut. Vastoinkäymisiä täytyy kohdata, jotta osaa olla onnellinen. Omasta onnestaan on pidettävä huolta, jotta pystyy elämään täysillä. Ja tänään, äitienpäivänä, huomaa kuinka hyvä on olla tässä ja nyt. Se, kun katsot peiliin ja hymyilet. Kuinka päivien edetessä pidemmälle kohti kesää ja lämpöä askel on entistä kevyempi. Kahden lapsen kädet kietoutuvat ympärillesi, sanovat rakastavansa sinua ja tuovat säpinää elämään. Huomaat joskus huutavasi samalla tavalla kuin uhmaikäisesi, olevasi kädet puuskassa kuin eskarilaisellasi tai nauravasi hassuille vitseille kahden lapsesi säestämänä. Olet mahtava äiti juuri sellaisena kuin olet.

Tämä äitienpäivä ja kaikki tulevat äitienpäivät tästä eteenpäin ovat aina jotenkin merkityksellisiä. Oli se viime vuodenkin, sillä se oli askel kohti uutta elämää. Ja tässä sinä nyt olet: onnellisena, omana itsenäsi ja juuri sellaisena äitinä, kun haluatkin olla. Muista siis tämä päivä ja tämä tunne. Muista, että kaikki on mahdollista. Pystyt mihin vain.

Äitinä oleminen on sinulle parasta, vaikka joskus tuntuukin, että iltaisin on aivan piipussa. Uhmakkaista päivistä ja riitelyistä huolimatta iloiset hetket, halaukset ja suukot ovat isommassa roolissa kolmen pippurin perheessä. Muista siis tämä päivä. Muista se, että sinulla on tarjota lapsillesi kaikki mitä vain ikinä haluat.

Muista se, kuinka äitienpäiväkorteissa luki: "Äitin kanssa on kiva mennä saunaan ja leikkiä" sekä "Äiti on kiva"

Olet paras äiti lapsillesi. Olet tehnyt oikeat ratkaisut. Nyt olet onnellinen - yhdessä lastesi kanssa.