Mitä kuuluu?

 

 

lapsettoukokuu eevi_sydamenasialla_mitakuuluu eevi_sydamenasialla_mitakuuluu2lapsettoukokuu3

Heippa!

Täällä siis ollaan, elossa ja hengittäen. Kevät on ollut hyvässä mielessä melko kiireinen ja stressaava. Jotenkin nämä viimeiset viikot ovat menneet ohi pikanopeudella ja nyt huomaankin olevan jo toukokuu. Edes seinällä olevaan kalenteriin en ole uutta kuukautta ehtinyt vaihtamaan. Tosiassa huomasin asian vasta äsken katsoessani yläpuolelleni.

Viimeiset viisi viikkoa päiväni ovat alkaneet klo 5.30 arkisin ja iltaisin oma tyyny on kutsunut samaan aikaan lasten kanssa. Viikonloput ovat vilistäneet silmissä, lasten kanssa ja ilman. Harjoittelusta jäi lämpöiset ja ihanat muistot. Välillä piti nieleskellä kyyneleitä yhdessä perheiden kanssa. Varsinkin ihana palaute perheiltä, isejä myöten, on saanut minut uskomaan, että olen oikealla alalla. Harmi vaan, että kaksi viimeistä harjoittelupäivää jäivät minulta kokematta viisaudenhampaan vuoksi. Hammaskalustossa on nyt siis yksi viisaudenhammas vähemmän ja jäljelle jäi vain tykyttävä paikka. Mutta olen taas askeleen lähempänä kätilönä olemista.

Kevään viimeisistä koulupäivistä olisi vielä selvittävä. Koulusta on mukava saada taas ansaittu tauko ja on oikeasti todella kiva keskittyä pelkkään työntekoon. Kaikilla työkavereilla on varmasti kesästä vähän muut odotukset, mutta minusta on mukava päästä tekemään töitä. Mielenkiinnolla odotan ensi syksynä alkavan opinnäytetyön alkamista, joka on aika iso merkkipaalu omissa opinnoissa. On aika hieno tunne, kun koulu on enää alle puolet jäljellä! Samalla tosin jännittää se, miten kaikki viimeiset harjoittelut ja teoriat tullaan saamaan mahtumaan viimeisille lukukausille. Mutta, ensin on kesä.

Teatteriharrastuskin sai loisteliaan päätöksensä, kun kummassakin esityksessä sali oli oikeasti tupaten täynnä. Teatteria ja sitä porukkaa tulee iso ikävä! Miten jaksankaan odottaa ensi syksyyn ja uutta ryhmää. Laitan taas käsikirjoituksen itselleni talteen ja odotan dvd:lle poltettua esitystämme. Mahtava tunne, että olen löytänyt itselleni harrastuksen, jota tuntuu jaksavan jatkaa uudestaan ja uudestaan.

Blogi jäi siis aivan syystä paitsioon ja yllättäen menikin pitkä aika siitä, kun on viimeksi tullut kirjoitettua. Paljonhan taas pienessä elämässä on tapahtunut, mutta pelkästään positiivista. Jos ei oteta huomioon sitä, että tulen tekemään ensi kesän kolmivuorotyötä ja kunta ei tule tarjoamaan minulle hoitopaikkaa niille päiville, kun olisi tarve. Muuten on aivan mieletön fiilis ympärillä tapahtuvista asioista ja omasta elämäntilanteesta. Odotan nyt vain kesää ja alkavia töitä.

Kaiken keskellä olen vihdoin selättämässä viikkoja piinanneen poskiontelontulehduksen ja oma olo alkaa lähennellä taas terveiden kirjoissa olemista. Vaikka yritän olla sitkeä ja valittaa mahdollisimman vähän, niin kun oma olo on pitkään puolikuntoinen, niin helposti väsyy - jatkuvaan huonovointisuuteen ja itseensä. :D  Ja tiettyinä päivinä ei edes 10 tunnin yöunet riittäneet. Nyt on ihanaa, kun se pahin on takanapäin. Ja ei, antibioottikuurit tai nenäkannut eivät kantaneet pitkälle.

Mutta, täällä siis ollaan, edelleen. Haluaisinkin kysyä, onko teillä jotain toiveita mistä haluaisitte lukea?

8 kommenttia

  1. Mua kiinnostais kuulla kätilöopinnoista ja ihan sun perusarjesta, mitä kaikkea se vaatii että saat käytännössä yksin arjen pyörimään ja koulut käytyä :)

    VastaaPoista
  2. Kerro lisää teidän kesäsuunnitelmista, sulla ei siis oo yhtään lomaa? Miten nuo päivät sitten luontuvat kun lapsilla ei oo hoitopaikkaa?

    VastaaPoista
  3. Miten voi olla mahdollista ettei teille tarjota kesäksi hoitopaikkaa? Ei voi siis olla totta, että mikäli pyrkii elättämään itse itsensä, niin ei anneta hoitopaikkaa? Voi apua...

    Miten itse jaksat kesän ilman lomaa? Opinnotkin ovat iso homma hoitaa? Tsemppiä sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  4. Korjaa toki jos oon väärässä mutta väittäisin että kunnan on lain mukaan järjestettävä vuorohoitopaikka tarpeen mukaan. Eri asia toki jos yhteishuoltajuus ja isä lomalla tai jos pitää vaihtaa hoitopaikkaa ettekä itse sitä tahdo...

    VastaaPoista
  5. Hyviä ideoita! Tulen ehdottomasti toteuttamaan siirron jälkeen. ;)

    VastaaPoista
  6. Joo, tästäkin kirjoitan siirron jälkeen!

    VastaaPoista
  7. Nooo, nyt mennään ko (joka on paikkakunnan ainoa) vuoropäiväkodissa ylipaikoilla. Tässä kuussa ei enää tarvitse tätä asiaa murehtia, mutta saan soitella, kun tulee tarve. Yrittävät järjestää jotenkin....

    VastaaPoista
  8. Joo, näinhän sen pitäisi mennä. Tämä kuu on nyt onneksi selvä sen suhteen, ettei tullut ongelmaa töiden ja lastenhoidon kanssa.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!