Saako lapsivapaasta nauttia - NO SAA!

eevi_sydamenasialla_omavapaa eevi_sydamenasialla_omavapaa2 eevi_sydamenasialla_omavapaa3 eevi_sydamenasialla_omavapaa4 eevi_sydamenasialla_omavapaa5

Pyrin tämän kesän pitämään kaikki vapaapäiväni silloin, kun lapset ovat minulla. Varsinkin minun lapsi-viikonloppuina päiväkotipaikan vuoksi minun on oltava silloin vapaalla. Muutenkin haluan antaa tänä kesänä mahdollisimman paljon aikaa olla kotona minun kanssani. Siksi ne vapaapäivät töistä, jolloin minulla ei ole lapsia, ovat harvassa.

Ja eilen minulla oli harvinainen vapaapäivä. Olin vapaalla töistä samaan aikaan, kun lapset olivat isällään.  Eilen oikeasti nautin siitä, että sain ottaa päivän itselleni. Aamulla join pitkään aamukahviani ja söin aamupalani rauhassa. Skypetin ja ikävöin. Hitaan aamun jälkeen hyppäsin bussiin ja matkasin stadiin tapaamaan liudan ystäviä. Kävin varaamassa ajan tatuointiin (on mietitty pitkään ja hartaasti, punnittu ja puntaroitu). Join yhden Snakebiten Aussiebaarissa ja nauroin vatsani kipeäksi leffateatterissa. Vapaapäivä tuli oikeaan saumaan, se oli aika tavallinen, mutta samalla niin virkistävä.

Koulun, töiden ja kodin välillä sitä on hyvä joskus hypätä hetkeksi pois. Ihan vain päiväksi. Sitä kaipaa ja tarvitsee, mutta samalla miettii, että saako niin tehdä. Olen 7 vuoden aikana kasvanut äitinä ja ihmisenä. Olen antanut itselleni löysää ja suonut itselleni omaa aikaa. Joku jännä tunne joskus tulee, että onko luvallista nauttia lapsivapaasta. Olenhan 19-vuotiaana tullut äidiksi. Silloin olen halunnut todistaa kaikille, että olen yhtä hyvä äiti kuin joku minua vanhempikin. Ja olenhan minä ollutkin. Ja juuri nuorena äitinä sitä jotenkin ajatteli, että minulla ei enää saisi olla omaa vapaata, vaan nyt olen orjallisesti 18 vuotta kiinni lapsissa. Aika hassu ajatushan se oli, mutta niin sitä vain ennen ajattelin. Silti joskus kokee piston sydämessä, kun huomaa, ettei päivän aikana ole non-stoppina ajatellut lapsiaan, vaan onkin keskittynyt omaan napaansa.

Kun muutin lasten kanssa omaan asuntoon, olen vasta sen jälkeen ollut enemmän ilman lapsia kuin koskaan. Siihen kesti tottua pitkään. Mutta aina oli joku koulujuttu tai välillä työvuoro, joka toi muuta ajateltavaa ja puuhaa päiviin. Minulla tulee kohta pisin aika erossa lapsista koskaan. Ja se samalla ilahduttaa, koska töitä tulee se suurin osa ajasta tehtyä. Saa ainakin nukkua pitkään. Mutta tänäänkin yhden yön oltuamme erossa ikävöin Vaahteranmäen Eemeliäni ja niin isoa tyttöäni.

Äitiys yksi vaikeimmista asioista elämässä. Sitä jatkuvasti palloilee näiden asioiden kanssa. Tai ainakin hetkittäin. Mutta se mikä pitäisi opettaa jo lapsivuodeosastolla on se, että pitäisi osata olla itselleen armollinen. On ok pitää vapaapäivä joskus vain itselleen. On okei saada syödä ravintolassa rauhassa, eikä keskittyä lapsen toilailuun viereisellä tuolilla. Kahvia tulee saada juoda rauhassa. Ystävien kanssa pitää saada olla ja jutella rauhassa. Mitään pahaa ei ole siinä, että sen kerran kun olet jossain, käväiset baarissa ja juot sen drinkin. Koska sitähän ne lapsettomat tekee - paljon useammin kuin lapselliset. Jotenkin lapsensaanti vaikuttaa omaan ajatteluun, ettei saisi olla enää lapsivapaa ja tehdä asioita, joita teki ennen lapsia.

Tulen aina miettimään valinnoissani ensin lapsia. On se sitten joku ostos, päivän ruoka, suunnitelma viikonlopulle, työt, koulu tai rakastuminen. Aina ensin tulee lapset. Mutta jos unohtaa totaallisesti itsensä, ei siitäkään mitään tule pitkällä juoksulla. Äitinäkin täytyy saada olla oma itsensä, elää ja nauttia. Pitää yksi vapaapäivä silloin tällöin ja rentoutua.

Palasin eilen illalla kotiin hymyssä suin. Minulla oli ollut todella hyvä päivä. Töiden jälkeen polkaisin kaupan kautta kotiin. Iloiset kasvot tulivat vastaan päiväkodin pihalla. Oli ihan parasta ottaa kädestä kiinni ja kysyä, kuinka päivä meni. Sohvalla rutistin kovaa ja kuiskasin korviin: "äiti rakastaa sinua"

Kun tänään lähden

 

Aloittaisko tämän jollain kliseisellä lauseella: "kaikki päättyy aikanaan", "on aika jatkaa eteenpäin" tai "halataan, kun tavataan"Yritän nyt kuitenkin.

beevi_sydamenasialla_kaksplusuusi (15) OLYMPUS DIGITAL CAMERA beevi_sydamenasialla_perioperatiivinen (29) beevi_sydamenasialla_kätilötuparit (48) beevi_sydamenasialla_kätilötuparit (14) beevi_sydamenasialla_punapää (4) beevi_sydämenasialla_crocs (8) beevi_sydamenasialla_lenkkarit (8) 20140413-231107.jpg beevi_sydamenasialla_leivotaan (35) beevi_sydamenasialla_lapsimessut beevi_sydamenasialla_blogiworkshop (21) eevi_sydamenasialla_kanylointi9 eevi_sydamenasialla_22522 eevi_sydamenasialla_josolisin2 eevi_sydamenasialla_kesanasut eevi_sydamenasialla_paivakuvina2 eevi_sydamenasialla_paivakuvina3 eevi_sydamenasialla_peikkorinne4 eevisydamenasialla_uusitukka4 eevisydamenasialla_synttarit8 eevisydamenasialla_synttarit13 eevi_sydamenasialla_kotka5 eevi_sydamenasialla_kotka7 eevi_sydamenasialla_pyörämummi eevi_sydamenasialla_pyörämummi9 eevi_sydamenasialla_flow eevi_sydamenasialla_helsinkipe13 eevi_sydamenasialla_helsinkipe6

Kulunut talvi ja kevät ovat olleet omalla tavallaa hektiset ja rankat, mutta myös niin rikkaat. Varsinkin tämä kevät on ollut paras aikoihin. Tämä vuosi on opettanut minulle sen, että pystyn - jos en nyt supervoimiin - niin onnelliseen ja tyydyttävään elämään. Mie ihan itse. Ja sekös tuntuu niin hyvältä!

Olen hoitanut kouluni ja saanut hyviä arvosanoja. Olen lukenut tentteihin yövuoroissa, kahvia juoden ja karkkia syöden. Olen aina jännittänyt, pääsenkö edes läpi, mutta silti samanlaisia numeroita olen niistä napannut kuin ennenkin. Keväällä suoritin toisen kätilön harjoittelun lapsivuodeosastolla ja pääsin työskentelemään perheiden ja vastasyntyneiden kanssa. Tulevaa syksyä valoitettiin, kun opinnäytetyön aloittamisesta tuli totta.

Lapset ovat onnellisia, vaikka tahtoa ja itsepäisyyttä riittääkin. Isoin asia tänä keväänä on ollut tyttöni esikoulu sekä kouluun valmistautuminen. Jotenkin tuntuu niin sydäntä riipaisevalta ja oudolta, että minun tulisi kahden kuukauden päästä päästää oma tyttöni yksin kävelemään kouluun. Eikä se ole ainoa iso muutos, sillä koulun aloitus jo muutenkin on niin iso asia. Minulla on kohta 7-vuotias lapsi. Olen ollut 7 vuotta äitinä! Eikä sitä millään meinaa uskoa. Tänä kesänä minun tulisi antaa Mimmille enemmän löysää ja luottaa siihen, että hän osaa itsekseen ulkona liikkua. Napanuoran pidentämisessä on minulla työtä kerrakseen. Samalla Tuisku kasvaa kohisten, niin ihana ja rasittava poika kun tuo onkin. Onneksi olemme olleet terveitä - omaa viiden viikon poskiontelontulehdusputkea lukuunottamatta.

Joulukuusta asti olen tehnyt enemmän tai vähemmän töitä uudessa paikassa, jossa saan nyt tehdä kesätyöni. Olen ollut todella kiitollinen, että olen löytänyt hoitoalalta puolia, jotka kiinnostavat kätilön töiden lisäksi. Haluan tutkia mahdollisuuksiani työelämässä ja nähdä, mihin minusta voisi olla. Kaikesta aikaisemmasta kokemuksesta on hyötyä ja niin on varmasti tästäkin. En ole vielä edes varma, mitä haluan valmistumisen jälkeen tehdä. Sehän parasta tässä onkin, koska mahdollisuuksia on monia. Ammatillista kriisiä on ilmassa, kun olen löytänyt muutakin, joka kiinnostaa tulevaisuudessa.

Kalenteri on kuluneen talven ajoilta todella täynnä. Muistan, kun minulla oli yksi päivä, jolloin en ollut sopinut mitään menoa - ja kuinka oudolta se tuntuikin vain olla. On ollut oikeastaan aika ihanaa, kun on ollut niin paljon kaikkea. Mutta samalla viimeisiä viikkoja opiskelijana ollessa toivoin vain, että saan taukoa koulusta. Nyt pelkästään töihin keskittyneenä sitä ihan tuntee olevansa lomalla. Kaikki vapaapäivät vietän lasten kanssa ja yritän fiksailla työvuoroja, ettei lastenhoito mene aivan mahdottomaksi. Kohta tulen viettämään 2,5 viikkoa ihan vain itsekseni, kun lapset lähtevät isänsä luokse. Suurin osa ajasta menee minulla töissä, mutta onneksi sinne mahtuu omaa aikaa sekä ystäviä.

Ei siis mikään ihme, että bloggaaminen on jäänyt kaiken alle. Olen kirjoittanut tätä blogia jo vuodesta 2011. Elokuussa tulee neljä vuotta. Ihan käsittämättömän pitkä aika pitää julkista päiväkirjaa. Blogi on muuttunut - THANK GOD! - kuluneiden vuosien varrella. Aluksi yritin olla kovin martta: "katsokaa, kuinka ompelin tämän tyynyliinan", "nyt tein pullaa", "tässä tuunasin vähän nukkekotia" ja mahtuihan siihen väliin Tuiskun raskausajan kuulumisia. Olen muuttunut ja blogin on muuttunut. Neljän vuoden aikana on tullut se linja, että haluan olla rehellinen. Siksi ne alun marttahommat saikin jäädä, koska en oikeasti sellainen ole. Ne oli ne raskaushormonit. Joten blogiin on päätynyt, pienellä sensuurilla tottakai, pieni pala minun elämääni ja ajatuksia.

Neljän vuoden aikana olen myös huomannut, että vaikka lapsia minulla onkin, niin pelkkä perheblogi tämä ei ole. Blogin lokerointi johonkin tiettyyn muottiin tuntuu tylsältä ja epämukavalta ajatukselta, sillä olenhan minäkin ihmisenä niin paljon samassa paketissa. Blogi muuttuu sen mukaan, mitä kirjoittajakin. Olen halunnut tuoda lisääntyvissä määrin blogiin jotain kätilöopinnoista. Enemmänkin tietty voisi, sillä opinnoista on kiva kirjoittaa ja te niistä niin paljon tykkäätte. Muuten tämä on ollut paikka, joka on minun päiväkirjani.

Blogi on pala elämästäni - ja niin tulee jatkossa olemaankin.

eevi_sydamenasialla_suomenlinna10 IMG_4514 eevi_sydamenasialla_kaksplusjuttu eevi_sydamenasialla_kaksplusjuttu2 eevi_sydamenasialla_uusikoti4 eevi_sydamenasialla_uusikoti3 eevi_sydamenasialla_keittiö6 eevi_sydamenasialla_papa9 eevi_sydamenasialla_papa10 eevi_sydamenasialla_matkasynnytyspaiva4 eevi_sydamenasialla_matkasynnytyspaiva10 eevi_sydamenasialla_tarhanjalkeen4 eevi_sydamenasialla_tarhanjalkeen5 eevi_sydamenasialla_onnellinen6 tinder5 eevi_sydamenasialla_tervevastasyntynyt5 eevi_sydamenasialla_elvytys3 eevi_sydamenasialla_oikeanainen lapsettoukokuu eevi_sydamenasialla_äitienpäivä10 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä15 eevi_sydamenasialla_touko eevi_sydamenasialla_touko4 eevi_sydamenasialla_koira

Dramaattisesta alusta huolimatta voitte huokaista - tai vaihtoehtoisesti pettyä. En ole lopettamassa. Vielä. Neljän vuoden jälkeenkin bloggaaminen oman elämän ja aikataulujen mukaan tuntuu niin omalta, että ilman olisi aika orpo olla. Siksi olenkin halunnut tehdä blogin suhteen muutoksen. Lähden omalle alustalle takaisin. Kaksplussan portaalissa ehdin olla reilun vuoden. Tämä vuosi ison mediatalon alla on ollut opettavainen. Olen kiitollinen, että pääsin mukaan kokeilemaan, minkälaista on blogata portaalissa. Sain täällä näkyvyyttä, pienen palkkion ja uusia tuttavuuksia. Tämä oli kokemus, jota ilman en olisi halunnut olla. Ja myös siksi, jotta huomaan, että omalla alustalla on oikeasti ihan hyvä olla. Haluan kiittää koko Kaksplussaa, että sain tämän mahdollisuuden. Kiitos, että uskoitte minuun ja halusitte antaa minulle mahdollisuuden. Nyt on kuitenkin aika jatkaa eteenpäin, takaisin sinne, mistä tulinkin.

Isoin kiitos kuuluu lukijoille, jotka ovat olleet mukana. Toivon koko sydämestäni, että tulette jatkossakin mukana olemaan. Sydämen asialla tulee jatkamaan 1.7 alkaen osoitteessa:

www.sydamenasiallablogi.com


Tietynlainen motivaation ja ajan puute on kevään aikana ollut, sillä olen tehnyt lähtöä kohta kolme kuukautta. Jotenkin olen halunnut säästellä itseäni ja blogin juttuja siirron jälkeen. Pistäkää siis osoite muistiin ja seuratkaa blogiani Sydämen asialla omien Facebook-sivujen ja Instagramin @eevisydamenasialla kautta. Blogini tulee poistumaan Kaksplussalta 1.7, joten sen jälkeen minua ei täältä enää löydä.


Kiitos ja nähdään uudessa osoitteessa 1.7 alkaen!


Sometimes shit turns into Diamonds!