Kun tänään lähden

 

Aloittaisko tämän jollain kliseisellä lauseella: "kaikki päättyy aikanaan", "on aika jatkaa eteenpäin" tai "halataan, kun tavataan"Yritän nyt kuitenkin.

beevi_sydamenasialla_kaksplusuusi (15) OLYMPUS DIGITAL CAMERA beevi_sydamenasialla_perioperatiivinen (29) beevi_sydamenasialla_kätilötuparit (48) beevi_sydamenasialla_kätilötuparit (14) beevi_sydamenasialla_punapää (4) beevi_sydämenasialla_crocs (8) beevi_sydamenasialla_lenkkarit (8) 20140413-231107.jpg beevi_sydamenasialla_leivotaan (35) beevi_sydamenasialla_lapsimessut beevi_sydamenasialla_blogiworkshop (21) eevi_sydamenasialla_kanylointi9 eevi_sydamenasialla_22522 eevi_sydamenasialla_josolisin2 eevi_sydamenasialla_kesanasut eevi_sydamenasialla_paivakuvina2 eevi_sydamenasialla_paivakuvina3 eevi_sydamenasialla_peikkorinne4 eevisydamenasialla_uusitukka4 eevisydamenasialla_synttarit8 eevisydamenasialla_synttarit13 eevi_sydamenasialla_kotka5 eevi_sydamenasialla_kotka7 eevi_sydamenasialla_pyörämummi eevi_sydamenasialla_pyörämummi9 eevi_sydamenasialla_flow eevi_sydamenasialla_helsinkipe13 eevi_sydamenasialla_helsinkipe6

Kulunut talvi ja kevät ovat olleet omalla tavallaa hektiset ja rankat, mutta myös niin rikkaat. Varsinkin tämä kevät on ollut paras aikoihin. Tämä vuosi on opettanut minulle sen, että pystyn - jos en nyt supervoimiin - niin onnelliseen ja tyydyttävään elämään. Mie ihan itse. Ja sekös tuntuu niin hyvältä!

Olen hoitanut kouluni ja saanut hyviä arvosanoja. Olen lukenut tentteihin yövuoroissa, kahvia juoden ja karkkia syöden. Olen aina jännittänyt, pääsenkö edes läpi, mutta silti samanlaisia numeroita olen niistä napannut kuin ennenkin. Keväällä suoritin toisen kätilön harjoittelun lapsivuodeosastolla ja pääsin työskentelemään perheiden ja vastasyntyneiden kanssa. Tulevaa syksyä valoitettiin, kun opinnäytetyön aloittamisesta tuli totta.

Lapset ovat onnellisia, vaikka tahtoa ja itsepäisyyttä riittääkin. Isoin asia tänä keväänä on ollut tyttöni esikoulu sekä kouluun valmistautuminen. Jotenkin tuntuu niin sydäntä riipaisevalta ja oudolta, että minun tulisi kahden kuukauden päästä päästää oma tyttöni yksin kävelemään kouluun. Eikä se ole ainoa iso muutos, sillä koulun aloitus jo muutenkin on niin iso asia. Minulla on kohta 7-vuotias lapsi. Olen ollut 7 vuotta äitinä! Eikä sitä millään meinaa uskoa. Tänä kesänä minun tulisi antaa Mimmille enemmän löysää ja luottaa siihen, että hän osaa itsekseen ulkona liikkua. Napanuoran pidentämisessä on minulla työtä kerrakseen. Samalla Tuisku kasvaa kohisten, niin ihana ja rasittava poika kun tuo onkin. Onneksi olemme olleet terveitä - omaa viiden viikon poskiontelontulehdusputkea lukuunottamatta.

Joulukuusta asti olen tehnyt enemmän tai vähemmän töitä uudessa paikassa, jossa saan nyt tehdä kesätyöni. Olen ollut todella kiitollinen, että olen löytänyt hoitoalalta puolia, jotka kiinnostavat kätilön töiden lisäksi. Haluan tutkia mahdollisuuksiani työelämässä ja nähdä, mihin minusta voisi olla. Kaikesta aikaisemmasta kokemuksesta on hyötyä ja niin on varmasti tästäkin. En ole vielä edes varma, mitä haluan valmistumisen jälkeen tehdä. Sehän parasta tässä onkin, koska mahdollisuuksia on monia. Ammatillista kriisiä on ilmassa, kun olen löytänyt muutakin, joka kiinnostaa tulevaisuudessa.

Kalenteri on kuluneen talven ajoilta todella täynnä. Muistan, kun minulla oli yksi päivä, jolloin en ollut sopinut mitään menoa - ja kuinka oudolta se tuntuikin vain olla. On ollut oikeastaan aika ihanaa, kun on ollut niin paljon kaikkea. Mutta samalla viimeisiä viikkoja opiskelijana ollessa toivoin vain, että saan taukoa koulusta. Nyt pelkästään töihin keskittyneenä sitä ihan tuntee olevansa lomalla. Kaikki vapaapäivät vietän lasten kanssa ja yritän fiksailla työvuoroja, ettei lastenhoito mene aivan mahdottomaksi. Kohta tulen viettämään 2,5 viikkoa ihan vain itsekseni, kun lapset lähtevät isänsä luokse. Suurin osa ajasta menee minulla töissä, mutta onneksi sinne mahtuu omaa aikaa sekä ystäviä.

Ei siis mikään ihme, että bloggaaminen on jäänyt kaiken alle. Olen kirjoittanut tätä blogia jo vuodesta 2011. Elokuussa tulee neljä vuotta. Ihan käsittämättömän pitkä aika pitää julkista päiväkirjaa. Blogi on muuttunut - THANK GOD! - kuluneiden vuosien varrella. Aluksi yritin olla kovin martta: "katsokaa, kuinka ompelin tämän tyynyliinan", "nyt tein pullaa", "tässä tuunasin vähän nukkekotia" ja mahtuihan siihen väliin Tuiskun raskausajan kuulumisia. Olen muuttunut ja blogin on muuttunut. Neljän vuoden aikana on tullut se linja, että haluan olla rehellinen. Siksi ne alun marttahommat saikin jäädä, koska en oikeasti sellainen ole. Ne oli ne raskaushormonit. Joten blogiin on päätynyt, pienellä sensuurilla tottakai, pieni pala minun elämääni ja ajatuksia.

Neljän vuoden aikana olen myös huomannut, että vaikka lapsia minulla onkin, niin pelkkä perheblogi tämä ei ole. Blogin lokerointi johonkin tiettyyn muottiin tuntuu tylsältä ja epämukavalta ajatukselta, sillä olenhan minäkin ihmisenä niin paljon samassa paketissa. Blogi muuttuu sen mukaan, mitä kirjoittajakin. Olen halunnut tuoda lisääntyvissä määrin blogiin jotain kätilöopinnoista. Enemmänkin tietty voisi, sillä opinnoista on kiva kirjoittaa ja te niistä niin paljon tykkäätte. Muuten tämä on ollut paikka, joka on minun päiväkirjani.

Blogi on pala elämästäni - ja niin tulee jatkossa olemaankin.

eevi_sydamenasialla_suomenlinna10 IMG_4514 eevi_sydamenasialla_kaksplusjuttu eevi_sydamenasialla_kaksplusjuttu2 eevi_sydamenasialla_uusikoti4 eevi_sydamenasialla_uusikoti3 eevi_sydamenasialla_keittiö6 eevi_sydamenasialla_papa9 eevi_sydamenasialla_papa10 eevi_sydamenasialla_matkasynnytyspaiva4 eevi_sydamenasialla_matkasynnytyspaiva10 eevi_sydamenasialla_tarhanjalkeen4 eevi_sydamenasialla_tarhanjalkeen5 eevi_sydamenasialla_onnellinen6 tinder5 eevi_sydamenasialla_tervevastasyntynyt5 eevi_sydamenasialla_elvytys3 eevi_sydamenasialla_oikeanainen lapsettoukokuu eevi_sydamenasialla_äitienpäivä10 eevi_sydamenasialla_äitienpäivä15 eevi_sydamenasialla_touko eevi_sydamenasialla_touko4 eevi_sydamenasialla_koira

Dramaattisesta alusta huolimatta voitte huokaista - tai vaihtoehtoisesti pettyä. En ole lopettamassa. Vielä. Neljän vuoden jälkeenkin bloggaaminen oman elämän ja aikataulujen mukaan tuntuu niin omalta, että ilman olisi aika orpo olla. Siksi olenkin halunnut tehdä blogin suhteen muutoksen. Lähden omalle alustalle takaisin. Kaksplussan portaalissa ehdin olla reilun vuoden. Tämä vuosi ison mediatalon alla on ollut opettavainen. Olen kiitollinen, että pääsin mukaan kokeilemaan, minkälaista on blogata portaalissa. Sain täällä näkyvyyttä, pienen palkkion ja uusia tuttavuuksia. Tämä oli kokemus, jota ilman en olisi halunnut olla. Ja myös siksi, jotta huomaan, että omalla alustalla on oikeasti ihan hyvä olla. Haluan kiittää koko Kaksplussaa, että sain tämän mahdollisuuden. Kiitos, että uskoitte minuun ja halusitte antaa minulle mahdollisuuden. Nyt on kuitenkin aika jatkaa eteenpäin, takaisin sinne, mistä tulinkin.

Isoin kiitos kuuluu lukijoille, jotka ovat olleet mukana. Toivon koko sydämestäni, että tulette jatkossakin mukana olemaan. Sydämen asialla tulee jatkamaan 1.7 alkaen osoitteessa:

www.sydamenasiallablogi.com


Tietynlainen motivaation ja ajan puute on kevään aikana ollut, sillä olen tehnyt lähtöä kohta kolme kuukautta. Jotenkin olen halunnut säästellä itseäni ja blogin juttuja siirron jälkeen. Pistäkää siis osoite muistiin ja seuratkaa blogiani Sydämen asialla omien Facebook-sivujen ja Instagramin @eevisydamenasialla kautta. Blogini tulee poistumaan Kaksplussalta 1.7, joten sen jälkeen minua ei täältä enää löydä.


Kiitos ja nähdään uudessa osoitteessa 1.7 alkaen!


Sometimes shit turns into Diamonds!



14 kommenttia

  1. Hui, mikä aloitus! Kiva kun jatkat kuitenkin bloggaamista:) Tulen seuraamaan jatkossakin. Hyvää kesää!

    VastaaPoista
  2. Huhhuh, pelästyin myös että blogi hiljenee kokonaan! Seurataan varmasti uudessa osoitteessa!

    VastaaPoista
  3. Huh, onneks et lopeta. Pelästyin jo. Oon saanu sun blogista niin paljon vertaistukea. :)

    VastaaPoista
  4. Mäkin ehdin säikähtää, että lopetat kokonaan. Sinussa on sitä jotakin. Vaikka en tunne sinua, blogista on välittynyt kuva viisaasta ja vahvasta nuoresta naisesta, joka menee tarvittaessä läpi harmaan kiven! :)

    VastaaPoista
  5. Kiva kun jatkat kirjoittelua vielä :) Aloin lukea blogiasi varmaan juuri ennen muuttoa Kaksplussalle, ja seuraan ehdottomasti seuraavaankin osoitteeseen.

    VastaaPoista
  6. Joo, hieman piti dramatisoida. :-D Ihanaa, kun pysyt mukana. Hyvää kesää myös sinne!

    VastaaPoista
  7. Kiva kuulla! Hieman pidin tarkoituksella jännityksessä. ;-)

    VastaaPoista
  8. Ihana kuulla! <3 Vertaistuki on juuri se, jota haluankin antaa blogin kautta. Ja tottakai on ihana saada sitä teidän lukijoiden kautta itselleen.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, Neito! <3 Johan tässä ihan herkistyy. :'-)

    VastaaPoista
  10. Mahtavaa, Marjo! Tervetuloa myös uuteen osoitteeseen. :-)

    VastaaPoista
  11. Tiekkö, mulla on kätilöopiskelijakammo ollut aina. Kun tulin raskaaksi, pelkäsin synnytystä henkeni edestä, ja pahin siihen liittyvä pelko oli se, että sinne saattaa tulla kätilöopiskelija.
    Osastolla ennen synnytystä kiehuin pelon ja vihansekaisin tuntein kun opiskeliat tulivat ottamaan käyriä. Kävin pelkopolilla ja puhuin siellä opiskelijapelostani ja kaikkiin papereihin kirjoitettiin ettei synnytykseeni saa tulla opiskelijoita. Kerran neuvolassa viimesillä viikoilla mut otti vastaan opiskelija. Aloin käynnin jälkeen itkemään. En tiedä mistä tämä opiskelijakammo on tullut, olenhan itsekkin ollut hoitoalan opiskelija. Jotenkin se ajatus siitä että joku ei-pätevä koskee muhun tai tekee mulle toimenpiteitä oli kamala. Ei niillä ole oikeutta, olen niille vain väline jne..

    Aloin lukemaan tätä sun blogia reippaasti synnytyksen jälkeen. Mun opiskelijakammoni on leivittynyt. En olis ikinä uskonut. Mutta jotenkin tuli tunne että kätilöopiskelijathan ovat vain ihmisiä jotka rakastaa tuota työtä. Ei ne tule sinne vain tirkistelemään ja vaatimaan että saavat tehdä tutkimuksia. Kyllä mä vieläkin kammoan hiukan kätilöopiskelijan tuloa synnytykseen, ajatuksena. Mutta seuraavaan synnytykseen saattaisin jopa päästää mukaani sellaisen enkä ainakaan aio pelkopolille sen vuoksi suunnata.

    Olet antanut kätilöopiskelijoille kasvot. Minun absurdiin opiskelijapelkoon se helpotti. Kiitos <3

    Jasmine/Munakoisoni

    VastaaPoista
  12. Lievittynyt, ei leivittynyt ;)

    VastaaPoista
  13. Töttöröö! En olekkaan hetkeen kommentoinut, mutta nyt ois hyvät neuvot kalliit, kesäreissu Porvooseen tiedossa ja tarttis vinkkejä missä kannattais vierailla, syödä jne..? Kohteita "aikuiseen makuun" :D PS. Muiden tavoin ehdin jo pelästyä että oot lopettamassa bloggaamisen, mutta onneks niin ei ollutkaan, tsemppiä jatkossakin kirjottamiseen :)!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!