Saako lapsivapaasta nauttia - NO SAA!

eevi_sydamenasialla_omavapaa eevi_sydamenasialla_omavapaa2 eevi_sydamenasialla_omavapaa3 eevi_sydamenasialla_omavapaa4 eevi_sydamenasialla_omavapaa5

Pyrin tämän kesän pitämään kaikki vapaapäiväni silloin, kun lapset ovat minulla. Varsinkin minun lapsi-viikonloppuina päiväkotipaikan vuoksi minun on oltava silloin vapaalla. Muutenkin haluan antaa tänä kesänä mahdollisimman paljon aikaa olla kotona minun kanssani. Siksi ne vapaapäivät töistä, jolloin minulla ei ole lapsia, ovat harvassa.

Ja eilen minulla oli harvinainen vapaapäivä. Olin vapaalla töistä samaan aikaan, kun lapset olivat isällään.  Eilen oikeasti nautin siitä, että sain ottaa päivän itselleni. Aamulla join pitkään aamukahviani ja söin aamupalani rauhassa. Skypetin ja ikävöin. Hitaan aamun jälkeen hyppäsin bussiin ja matkasin stadiin tapaamaan liudan ystäviä. Kävin varaamassa ajan tatuointiin (on mietitty pitkään ja hartaasti, punnittu ja puntaroitu). Join yhden Snakebiten Aussiebaarissa ja nauroin vatsani kipeäksi leffateatterissa. Vapaapäivä tuli oikeaan saumaan, se oli aika tavallinen, mutta samalla niin virkistävä.

Koulun, töiden ja kodin välillä sitä on hyvä joskus hypätä hetkeksi pois. Ihan vain päiväksi. Sitä kaipaa ja tarvitsee, mutta samalla miettii, että saako niin tehdä. Olen 7 vuoden aikana kasvanut äitinä ja ihmisenä. Olen antanut itselleni löysää ja suonut itselleni omaa aikaa. Joku jännä tunne joskus tulee, että onko luvallista nauttia lapsivapaasta. Olenhan 19-vuotiaana tullut äidiksi. Silloin olen halunnut todistaa kaikille, että olen yhtä hyvä äiti kuin joku minua vanhempikin. Ja olenhan minä ollutkin. Ja juuri nuorena äitinä sitä jotenkin ajatteli, että minulla ei enää saisi olla omaa vapaata, vaan nyt olen orjallisesti 18 vuotta kiinni lapsissa. Aika hassu ajatushan se oli, mutta niin sitä vain ennen ajattelin. Silti joskus kokee piston sydämessä, kun huomaa, ettei päivän aikana ole non-stoppina ajatellut lapsiaan, vaan onkin keskittynyt omaan napaansa.

Kun muutin lasten kanssa omaan asuntoon, olen vasta sen jälkeen ollut enemmän ilman lapsia kuin koskaan. Siihen kesti tottua pitkään. Mutta aina oli joku koulujuttu tai välillä työvuoro, joka toi muuta ajateltavaa ja puuhaa päiviin. Minulla tulee kohta pisin aika erossa lapsista koskaan. Ja se samalla ilahduttaa, koska töitä tulee se suurin osa ajasta tehtyä. Saa ainakin nukkua pitkään. Mutta tänäänkin yhden yön oltuamme erossa ikävöin Vaahteranmäen Eemeliäni ja niin isoa tyttöäni.

Äitiys yksi vaikeimmista asioista elämässä. Sitä jatkuvasti palloilee näiden asioiden kanssa. Tai ainakin hetkittäin. Mutta se mikä pitäisi opettaa jo lapsivuodeosastolla on se, että pitäisi osata olla itselleen armollinen. On ok pitää vapaapäivä joskus vain itselleen. On okei saada syödä ravintolassa rauhassa, eikä keskittyä lapsen toilailuun viereisellä tuolilla. Kahvia tulee saada juoda rauhassa. Ystävien kanssa pitää saada olla ja jutella rauhassa. Mitään pahaa ei ole siinä, että sen kerran kun olet jossain, käväiset baarissa ja juot sen drinkin. Koska sitähän ne lapsettomat tekee - paljon useammin kuin lapselliset. Jotenkin lapsensaanti vaikuttaa omaan ajatteluun, ettei saisi olla enää lapsivapaa ja tehdä asioita, joita teki ennen lapsia.

Tulen aina miettimään valinnoissani ensin lapsia. On se sitten joku ostos, päivän ruoka, suunnitelma viikonlopulle, työt, koulu tai rakastuminen. Aina ensin tulee lapset. Mutta jos unohtaa totaallisesti itsensä, ei siitäkään mitään tule pitkällä juoksulla. Äitinäkin täytyy saada olla oma itsensä, elää ja nauttia. Pitää yksi vapaapäivä silloin tällöin ja rentoutua.

Palasin eilen illalla kotiin hymyssä suin. Minulla oli ollut todella hyvä päivä. Töiden jälkeen polkaisin kaupan kautta kotiin. Iloiset kasvot tulivat vastaan päiväkodin pihalla. Oli ihan parasta ottaa kädestä kiinni ja kysyä, kuinka päivä meni. Sohvalla rutistin kovaa ja kuiskasin korviin: "äiti rakastaa sinua"

Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!