Arjesta



Arki.

Se on nyt täällä ja pysyy. Aikamoisella rysäyksellä hyppäsin kesätöistä monen viikon sairauskierteeseen, yhden viikon kesälomalle ja siitä uuteen paikkaan harjoitteluun. Esikoiseni aloitti samaan syssyyn koulutiensä, poika jatkoi päikkärissä ja me perheenä aloitimme uuden arjen.

Kesä meni liian nopeasti, kuten joka vuosi. Ilmojen suhteen oli huonoin kesä sitten ties milloin. Kun helteet vihdoin tulivat, podin itse jatkuvaa poskiontelon- sekä keuhkoputkentulehdusta, astmani paheni ja sain sanoa kunnolleni hyvästi. Joku kirous minulla on harjoittelujeni suhteen, sillä olen aina sairaana. Kun aluksi kuvittelen, että olen laatinut työaikasuunnitelmani todella fiksusti, niin tulee saikkupäivä sekä toinen, ja huomaan tekeväni pitkiä päiviä seuraavilla viikoilla. Onneksi minulla on todella mukava paikka, työntekijät ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja huomaan taas toteavani, että harjoittelua on kaksi viikkoa jäljellä!

Samalla kun itse olin sairaana sekä aloitin harjoittelun, aloitti tyttäreni koulun. Keväästä asti maalailin mielessäni piruja seinälle, pelkäsin aikataulujen olevan aivan kauheita ja lapseni jäävän auton alle koulumatkalla ensimmäisenä päivänä. Nyt olemme eläneet ekaluokkalaisen arkea viimeiset kolme viikkoa ja voin todeta, että hyvinhän tämä on sujunut. Olen harjoittelupaikkani sijainnin puolesta päässyt aina hakemaan tytön iltapäiväkerhosta. Olen aina saattanut koululle, kun mahdollista, mutta onneksi olemme saaneet järkättyä tytön kaverin kanssa samaa matkaa aamuisin.

Poika on hieman kipuillut uuden arjen kanssa. Olen onneksi voinut viedä hieman myöhemmin tarhaan, mutta olen päässyt hakemaan normaalia myöhemmin. Muutamat raivarit olen saanut tuntea nahoissani kotimatkalla, joka on todellisuudessa naurettavan lyhyt. Viimeiset raivarit kestivät melkein tunnin, koska kaksi itsepäistä.. Mutta onneksi meillä on pojalla maailman ihanimmat ohjaajat tarhassa. Seuraavana päivänä yksi heistä tsemppasi minua ja kertoi, että vaikka tilanne näytti rankalta, niin olin tehnyt oikein. Yhdessä poika ja ohjaaja kertoivat, että sinä päivänä poika oli itse ehdottanut, että hän tekee ihan kirjallisen sopimuksen. Sopimuksessa poika saa näyttää kolme pientä leikkiä, kun tulen hakemaan, jonka jälkeen käsi kädessä kävellään kotiin (ilman temppuja). Olin aika liikuttunut. Ja niin on sopimus pitänyt.

Kesän loppumisessa "harmittaa" myös se, että koulu jatkuu. Sillä seuraavana alkaa opparin tekeminen. Meillä on tulossa ensimmäinen tapaaminen opparin ohjaajan kanssa. Saamme aiheen ja sitten täytyy aloittaa kova työn sen kanssa. Kalenterissa näyttää vielä suloisen tyhjältä, mutta ei varmaan kauaa. Töitäkin olisi kiva pystyä tekemään syksyn ja talven aikana, mutta saa nähdä, minkälaiseen pyöritykseen opparin kanssa vielä joutuu. Kätilöopintoja on vielä kaksi vuotta jäljellä, kaksi ja puoli vuotta takana. Olen ollut tämän vuoden pienessä ammatillisessa kriisissä ja pohtinut vahvaa vaihtoehtoa itselleni erikoissairaanhoidon puolelta, aivan erilaista kuin mitä kätilönä tekisin. Saa nähdä, kuinka kaikki tulee menemään.

Kaiken sairastamisen, harjoittelun, koulujen ja arjen sekaan on mahtunut kivoja hetkiä niin lasten kanssa hiekkalaatikolla ja omalla vapaa-ajallakin. Olen päässyt käymään kaksilla festareilla, nauttinut  kesäilloista, sen tähtitaivaasta, ollut onnellinen sekä nauttinut elämästä. Vaikka olenkin painanut koko kesän töitä ja ollut aika antisosiaalinen, niin kiitollinen olen silti ihmisistäni ympärillä. Syksyn saapuessa olen yrittänyt aktivoitua niin ihmissuhteissa kuin täällä blogissakin. Olen kirjoittanut jo niin monta vuotta, etten pääse varmaan koskaan kirjoittamisesta eroon, mutta kun tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa, niin olen hiljakseen. Täällä kyllä ollaan, eletään elämää täysillä, koska niitä on annettu meille vain yksi.

Oletko jo huomannut, että etsimme uusia blogeja yhteisöömme? Huomenna on muuten vielä aikaa laittaa hakemuksesi Lumoblogeihin, jos tunnet, että oma blogisi sopisi joukkoon! Rohkeasti postia osoitteeseen lumoblogit@gmail.com

Vaikka blogini ei aina päivity, niin olen ollut aika ahketa Instagramin puolella. Postauksen kuvat ovat juuri sieltä. Hetkiä arjesta. Minut löytää sieltä nimimerkillä @eevisydamenasialla

Tulen päivittämään ensi viikolla myös Lumoblogien Instagramia, joten voitte seurata minua sitäkin kautta. Lumojen insta löytyy @lumoblogit


Tiesitkö nämä minusta?

Lumoblogien Paula, Pisara-blogista, haastoi minut vastaamaan 11 kysymykseen. Näitä on ollut pitkin blogiuraani aina kiva tehdä. Hauskaa, ettei nämä ole vielä jääneet kokonaan pois blogimaailmasta. Lapsena varsinkin tykkäsin täyttää ystäväkirjaa, joten tälläisiin haasteisiin on hauska vastata. Ala-asteen ystäväkirjoissa kysymykset olivat luokkaa: "mikä on lempivärisi", "kenestä tykkäät" tai "mitä harrastat". Minulla taitaa olla jossain kätköissä vielä vanha slämy. Slämy on samanlainen kuin ystäväkirja. Minulla se on puna-valkoraidallinen vihko, jossa jokaisella sivulla oli kysymys. Jokainen valitsi oman merkin (tähti, sydän ympyrä), jonka takaa vastasi kysymyksiin.

1. Mikä on tärkein aamurutiinisi?
Aamupala ja aamukahvi. Päivä ei lähde käyntiin ilman. Jos jompi kumpi jää jostain syystä väliin, niin tulen helposti huonolle tuulelle. Nyt varsinkin kun olen aloittanut käymään säännöllisesti salilla, on säännöllisestä sekä terveellisestä syömisestä tullut minulle tärkeää. Sunnuntaiaamut ovat parhaita, koska silloin nautin lasten kanssa pitkistä aamuista yökkärit päällä hyvinkin pitkälle päivään. Ja aamupalalla viivytään normaalia pidempää.

2. Paras kirja, jonka olet lukenut. Miksi?
Myönnettävä on, että fantasiakirjat. Harry Potterit, Taru Sormusten Herrasta, Silmarillion, Narnian tarinat.. En ole aikoihin lukenut yhtäkään kirjaa koulukirjojen lisäksi. Aloitin kesällä lukemaan Game of Thronesin ensimmäistä osaa. Valitettavasti kirjasto myönsi laina-ajaksi kaksi viikkoa, joten täytyy ostaa kirja itselleen, jotta on oikeasti aikaa lukea. Kirja jäi luonnollisesti kesken.


3. Mihin olet aina halunnut matkustaa? Oletko toteuttanut haaveesi?
Uusi-Seelanti on paikka, joka jostain kumman syystä viehättää. Ehkä iso osa johtuu siellä sijatsevasta Hobitti-kylästä, mutta jotenkin ajatus niissä maisemissa olemisesta kiehtoo todella paljon. Taloudellisesti ei ole ollut mahdollisuutta toteuttaa tätä haavetta, mutta ehkä vielä joskus.

4. Haluaisitko asua ulkomailla? Missä?
En ainakaan tällä hetkellä. En edes tietäisi, minne lähtisin muuttamaan. Täällä on sen verran hyvä olla, etten kaipaa muualle.
5. Jos saisit täyttää vaatekaappisi vain yhdellä merkillä, mikä se olisi? Lasten/oma?
Minulla se on Vila, aivan ehdottomasti. Jos minut haluttaisiin yllättää ja ilahduttaa, niin lahjakortti kyseiseen liikkeeseen olisi kultaakin kalliimpaa. Muissa liikkeissä en oikeastaan edes käy, paitsi Stadiumissa. Lapsille ostaisin varmasti vain Noshia.

6. Lempikukkasi?
Pioni on todella kaunis kukka. Olen saanut todella vähän kukkia elämässäni. Kuitenkin on yksi kukka, jonka kerran sain, ja jonka saamista en koskaan unohda. Ja sekin vain siksi, että siinä se ajatus oli tärkein. Kukka oli vaalean violetti, pieni ja paras lahja koskaan. Parvekeelle keväällä hankkimani kukkani onnistuin jostain kumman syystä tappamaan. Muutama kukka siellä vielä sinnittelee. Mutta paraati paikalle päässyt auringonkukka ei selvinnyt hengissä, vaikka kaikkeni yritin.

7. Tärkein periaatteesi äitinä?
Kasvattaa lapseni turvallisessa ympäristössä ja että he aina tietävät, että heitä rakastetaan. Kaikki muut asiat tulevat vasta näiden jälkeen. Turvallisessa ja rakastetussa ympäristössä pystyy kasvattamaan lapsia. Epävakaassa ja turvattomassa kodissa taas ei.


8. Oma juttusi, josta et luovu?
Oma aika. Se, että välillä saan aivan rauhassa katsoa jotain ohjelmaa, levätä, siivota tai käydä kaupassa. Oma aika ja oma rauha. Olen todella sosiaalinen ihminen, mutta kaipaan yllättävän paljon omaa tilaa. Joskus huomaan, että sosiaalisen kanssakäymisen kiintiö on täynnä ja haluan vain olla aivan rauhassa. Salilla pääsen toteuttamaan tätä tarvettani. Yleensä olenkin laput korvilla ja keskityn pelkkään treenaamiseen. Salilla ei todellakaan tarvitse olla sosiaalinen. Kerran joku mies tuli tarjoamaan apua, kun taistelin tangon lukon kanssa. Taisin ärähtää vähän liian tuimasti. Mitäs tuli häiritsemään mun antisosiaalista aikaani.

9. Hetki, joka on jäänyt mieleesi? Miksi?
Niitä on paljon, lapsen syntymät sekä muutama henkilökohtainen (iloinen) hetki, jotka saavat jäädä yksityisiksi. Parhaimmat hetket ovat niitä, jolloin tuntee itsensä niin hyväksi, ettei siitä ajasta ja paikasta haluaisi lähteä mihinkään. Tahtoisi vain olla ja nauttia jokaisesta sekunnista. Näin äkkiseltään muistan lapsivuodeharjoittelusta pariskunnan, jonka kotiuttamisessa olin mukana. Sain heiltä todella hyvää palautetta, he kiittelivät avusta ja neuvoista, joita annoin. Ja parasta oli heitä hyvästellessä heidän iloiset ja onnelliset kasvot, jotka ovat jääneet mieleeni.

10. Oletko kenkä- vai laukkuihmisiä?
Ennen olin ehdottomasti laukkuihmisiä. Nykyään minulla on yksi iso musta laukku, 10 vuotta vanha ruskea Marimekon olkalaukku sekä keltainen Fjällräven Kånkenin reppu. Siinä ne laukut taitavat olla. Kenkiä sen sijaan on kerääntynyt melkoinen kokoelma. Varsinkin Converseja minulle on yhtäkkiä tullut melkoinen määrä. Crocsin kesäkenkiä on ehtinyt tulla pienen kokoelman verran.

11. Lempipuuhasi kesällä?
Auringossa ja ulkona oleskelu. Mieluiten rannalla koko päivä, paljon eväitä, iloiset lapset ja rento meininki. Tämä kesä on mennyt töissä ja laiskoissa vapaapäivissä lasten kanssa. En ottanut yhtäkään tavoitetta tälle kesälle, pidempää kesälomareissua ja "pakko tehdä" -juttua. Tämän kesän parhaimmat jutut ovat olleet lasten kanssa puiston penkillä istuminen ja jäätelön syöminen.