Arjesta



Arki.

Se on nyt täällä ja pysyy. Aikamoisella rysäyksellä hyppäsin kesätöistä monen viikon sairauskierteeseen, yhden viikon kesälomalle ja siitä uuteen paikkaan harjoitteluun. Esikoiseni aloitti samaan syssyyn koulutiensä, poika jatkoi päikkärissä ja me perheenä aloitimme uuden arjen.

Kesä meni liian nopeasti, kuten joka vuosi. Ilmojen suhteen oli huonoin kesä sitten ties milloin. Kun helteet vihdoin tulivat, podin itse jatkuvaa poskiontelon- sekä keuhkoputkentulehdusta, astmani paheni ja sain sanoa kunnolleni hyvästi. Joku kirous minulla on harjoittelujeni suhteen, sillä olen aina sairaana. Kun aluksi kuvittelen, että olen laatinut työaikasuunnitelmani todella fiksusti, niin tulee saikkupäivä sekä toinen, ja huomaan tekeväni pitkiä päiviä seuraavilla viikoilla. Onneksi minulla on todella mukava paikka, työntekijät ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja huomaan taas toteavani, että harjoittelua on kaksi viikkoa jäljellä!

Samalla kun itse olin sairaana sekä aloitin harjoittelun, aloitti tyttäreni koulun. Keväästä asti maalailin mielessäni piruja seinälle, pelkäsin aikataulujen olevan aivan kauheita ja lapseni jäävän auton alle koulumatkalla ensimmäisenä päivänä. Nyt olemme eläneet ekaluokkalaisen arkea viimeiset kolme viikkoa ja voin todeta, että hyvinhän tämä on sujunut. Olen harjoittelupaikkani sijainnin puolesta päässyt aina hakemaan tytön iltapäiväkerhosta. Olen aina saattanut koululle, kun mahdollista, mutta onneksi olemme saaneet järkättyä tytön kaverin kanssa samaa matkaa aamuisin.

Poika on hieman kipuillut uuden arjen kanssa. Olen onneksi voinut viedä hieman myöhemmin tarhaan, mutta olen päässyt hakemaan normaalia myöhemmin. Muutamat raivarit olen saanut tuntea nahoissani kotimatkalla, joka on todellisuudessa naurettavan lyhyt. Viimeiset raivarit kestivät melkein tunnin, koska kaksi itsepäistä.. Mutta onneksi meillä on pojalla maailman ihanimmat ohjaajat tarhassa. Seuraavana päivänä yksi heistä tsemppasi minua ja kertoi, että vaikka tilanne näytti rankalta, niin olin tehnyt oikein. Yhdessä poika ja ohjaaja kertoivat, että sinä päivänä poika oli itse ehdottanut, että hän tekee ihan kirjallisen sopimuksen. Sopimuksessa poika saa näyttää kolme pientä leikkiä, kun tulen hakemaan, jonka jälkeen käsi kädessä kävellään kotiin (ilman temppuja). Olin aika liikuttunut. Ja niin on sopimus pitänyt.

Kesän loppumisessa "harmittaa" myös se, että koulu jatkuu. Sillä seuraavana alkaa opparin tekeminen. Meillä on tulossa ensimmäinen tapaaminen opparin ohjaajan kanssa. Saamme aiheen ja sitten täytyy aloittaa kova työn sen kanssa. Kalenterissa näyttää vielä suloisen tyhjältä, mutta ei varmaan kauaa. Töitäkin olisi kiva pystyä tekemään syksyn ja talven aikana, mutta saa nähdä, minkälaiseen pyöritykseen opparin kanssa vielä joutuu. Kätilöopintoja on vielä kaksi vuotta jäljellä, kaksi ja puoli vuotta takana. Olen ollut tämän vuoden pienessä ammatillisessa kriisissä ja pohtinut vahvaa vaihtoehtoa itselleni erikoissairaanhoidon puolelta, aivan erilaista kuin mitä kätilönä tekisin. Saa nähdä, kuinka kaikki tulee menemään.

Kaiken sairastamisen, harjoittelun, koulujen ja arjen sekaan on mahtunut kivoja hetkiä niin lasten kanssa hiekkalaatikolla ja omalla vapaa-ajallakin. Olen päässyt käymään kaksilla festareilla, nauttinut  kesäilloista, sen tähtitaivaasta, ollut onnellinen sekä nauttinut elämästä. Vaikka olenkin painanut koko kesän töitä ja ollut aika antisosiaalinen, niin kiitollinen olen silti ihmisistäni ympärillä. Syksyn saapuessa olen yrittänyt aktivoitua niin ihmissuhteissa kuin täällä blogissakin. Olen kirjoittanut jo niin monta vuotta, etten pääse varmaan koskaan kirjoittamisesta eroon, mutta kun tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa, niin olen hiljakseen. Täällä kyllä ollaan, eletään elämää täysillä, koska niitä on annettu meille vain yksi.

Oletko jo huomannut, että etsimme uusia blogeja yhteisöömme? Huomenna on muuten vielä aikaa laittaa hakemuksesi Lumoblogeihin, jos tunnet, että oma blogisi sopisi joukkoon! Rohkeasti postia osoitteeseen lumoblogit@gmail.com

Vaikka blogini ei aina päivity, niin olen ollut aika ahketa Instagramin puolella. Postauksen kuvat ovat juuri sieltä. Hetkiä arjesta. Minut löytää sieltä nimimerkillä @eevisydamenasialla

Tulen päivittämään ensi viikolla myös Lumoblogien Instagramia, joten voitte seurata minua sitäkin kautta. Lumojen insta löytyy @lumoblogit


Ei kommentteja

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!