Kätilötyö, vastasyntyneen elvytys

eevi_sydamenasialla_elvytys3 IMG_4959 kopio eevi_sydamenasialla_elvytys IMG_4964 kopio eevi_sydamenasialla_elvytys2IMG_4987 kopio IMG_4963 kopio IMG_4991 kopio eevi_sydamenasialla_elvytys4
eevi_sydamenasialla_elvytys6 eevi_sydamenasialla_elvytys7

Blogin luonnoksista löytyi ennen viime kevään lapsivuodeosastolla tapahtunutta harjoittelua kuvia vastasyntyneen elvytys -laboraatiosta. Haluan jakaa nämä kuvat teidän kanssa, varsinkin, kun tosi moni on kätilöaiheisisia postauksia toivonut.

Vielä ei ole kohdalleni oikeassa elämässä elvytystilantta tullut, mutta olen "päässyt" näkemään. Ajatus elvytystilanteessa olemisesta jännittää jo muutenkin, mutta kun on kyse vastasyntyneestä, lisää se jännityksen potenssiin kymmenen. Nukeilla simulaatiotilanteissa on turvallista harjoitella, mutta kun joskus tulee se ensimmäinen elvytystilanne vastaan, niin siinähän sitten ollaan. Elvytystilanne vaatii niin tietoa kuin taitoakin, mutta rautaisia hermoja sekä yhteistyökykyä.

Aika usea luokkalaiseni on kertonut, että jotkut kuvittelevat kätilön työn olevan vain suloista hattaraa sekä onnellisia tapahtumia. Harjoittelussani lapsivuodeosastolla sain tuntea yhden päivän aikana nahoissani tämän ammatin ilot ja surut. Veti sanattomaksi, kun uusi elämä sekä kuolema oli läsnä. Mutta sitä tämä ammatti on. Sen varjopuolen usein unohtaa.

Yksi syy, miksi hain opiskelemaan kätilöksi oli se, että koen pystyväni kohtaamaan ne ikävät asiat ja olemaan tukena niille, jotka sitä eniten tarvitsee. Kätilön ammatti vaatii todella paljon opiskelua myös valmistumisen jälkeenkin. Kokemus tuo varmuutta sekä lisää taitoja. Kun täältä joskus valmistun, niin nöyränä olen kentällä pitkään. Varsinkin, kun tulee joskus se ensimmäinen elvytys eteen, jossa oma paikka täytyy osata ottaa nopeasti ja TIETÄÄ, mitä tekee.


6 kommenttia

  1. varmasti pelottaa! vauvalla, kohta 7vkoa, on refluksi, ja paristi on jo maito noussut niin pahasti henkeen että olen luullut vauvan tukehtuvan mun viereen. haukkominen ja siitä seurannut kakominen/yskiminen kuuluu rivarin alakertaan saakka ylhäältä, 9v isoveli on kamalan peloissaan kun kuuli sen.
    mutta kyllä pelottaa muakin, en uskalla edes ajatella vauvan laittamista omaan sänkyyn-saati mitä sitä tekee ensimmäisenä jossei olo joku kerta helpotakaan ennekuin apu tulee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou, kuulostaa pelottavalta. Omaan lapseen liittyvät pelot ja huolenaiheet lisäävät aina sen potenssiin sata. Meisän pojalla oli myös refluksia, ei koskaan todettu, mutta ei mitenkään normaalia touhua ollut. Kyllä pelotti välillä, kun sitä maitoa vaan lensi kaaressa.

      Poista
  2. Vaikutat mahtavalle ihmiselle ja huomaa, että kätilön työ todellaki sopii sulle❤! Ite oon 16.v ja opiskelemassa kymppiluokalla ja ens vuonna haen sosiaali- ja terveysalalle ja sitte sen kolmen vuoden jälkeen lähden opiskelemaan myös kätilöksi ☺❤ teet hienoo työtä tai tuut tekemään✌❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon tsemppiä ja jaksamista opiskeluun! Ehdottomasti kannattaa seurata omia unelmiaan ja hakea opiskelemaan unelmiensa ammattia. Ihanaa, että olet sen jo nyt löytänyt! <3

      Poista
  3. Kuinka koet koulukiusaamisen? Meidän yläasteella se on ollut suuri ongelma. Oletko itse joutunut kiusaamisen uhriksi tai ollut kiusaajan roolissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, rankka aihe. Minua on kiusattu ja minä olen kiusannut. Tästä voisi varmaan kirjoittaa kuinka paljon. Itse nyt ekaluokkalaisen äitinä koen, että minun asenteellani ja varhainen puuttumisellani oman lapsen toimintaan on erityisen tärkeää. Ja se, että asiasta puhutaan avoimesti! Kiusaajaa ei saa pelätä niin paljoa, että jää asian kanssa yksin. Se täytyy nostaa tapetille!

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!