Vuoden vanha koti























Aluksi hypistelin vain avaimia. Sitä ennen olin vain katsellut kuvia uudesta kodista sekä tarkistanut vuokrasopimuksesta, että tapahtuuhan tämä nyt oikeasti.

"Minun kotini, aivan oma!" 

Kun lupa tuli muuttaa, vein patjan, astiat, pieniä tavaroita Ikean sinisissä kasseissa. Muutin kaikki tavarani yksin viikon ajan. Pakkauspaperia oli siellä täällä. Väsytti, mutta samalla sain virtaa jännityksestä huolimatta. Uuden kodin tuoksu, tyhjät seinät ja kaikuvat huoneet. Ensimmäisen yöni olin jo ehtinyt kodissa viettää ennen virallista muuttopäivää. Muuttopäivänä veimme vain huonekaluja. Ikean halvin keittiönpöytä saatiin kasaan kolmen naisen ja lopulta kahden miehen avustuksella. Ystäväni kasasivat lasten kerrossängyn, Annan mies porasi reikiä seinään ja kasasi seinähyllyä, työkaveri asensi lamput ja ystäväni lohdutti, kun itkin ikävääni hakiessani entisestä kodista lasten tavaroita.

Kaikesta tästä on jo vuosi. Olen vuoden asunut yksin kaksiossani lasten kanssa. Olen viettänyt täällä aikaa niin lasten kanssa kuin ensimmäisiä kertoja lasten syntymän jälkeen pitkiä aikoja yksin. Olen polttanut uunissa pitsan jos toisenkin, kaatanut maidot pöydälle, pyyhkinyt tussin jälkiä kirjoituspöydältä, viettänyt iltoja ystävien kanssa, kuunnellut kovaa musiikkia ja tanssinut sen tahtiin, iloinnut, surrut, rakastanut ja elänyt elämäni uutta aikaa. Olen ollut onnellinen.

Minun kotini, pieni ja värikäs. 49 neliötä ja parhaalla paikalla. Paikka, jossa saan olla aivan oma itseni, suihkia lakritsintuoksuisella suihkepullolla, levittää tavarani ja kerätä taas ne kaappeihin. Siivota ja olla siivoamatta. Pöyhiä miljoonaa koristetyynyäni sekä vaihtaa tavaroiden paikkaa mielivaltaisesti. Täällä saan rentoutua ja olla juuri sellainen kuin olen. Olla hupsu, nauravainen, tarjota ystäville brunssia yökylän jälkeen, välillä olla antisosiaalinenkin ja vain olla kääriytyneenä peittoon. Arkisin teemme lasten kanssa ruokaa ja köllöttelemme sängylläni, joka päivisin toimittaa sohvan virkaa. Saunomme ja katselemme elokuvia. Leikimme pitkin asuntoa autoilla tai nykyisin annamme Tuiskun kanssa Mimmin vallata lastenhuone hänen kavereidensa kanssa. Viikonloppuisin nautimme pitkiä aamupaloja ja teemme mitä juuri silloin tekee mieli. Kotona ei tarvitse ottaa paineita.

Minun koti, niin rakas ja aivan paras paikka!


10 kommenttia

  1. Niin ihanan näköinen koti teillä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Mie tykkään kans tästä tosi paljon. On kyllä ihan mun näköinen paikka.

      Poista
  2. Onko tuo keittiön matto Askosta? Näyttää samalta mitä itse katselin juuri Askosta ja mietin ostanko :)

    VastaaPoista
  3. Häkeltyneenä kuvistasi nimesin sinut Liebster Awardin saajaksi! :)
    http://uuteenminaan.blogspot.fi/2015/09/liebster-award.html

    VastaaPoista
  4. Onko ollut hyvä matto? Itse ajattelin lastenhuoneeseen sitä vähän isompaa kokoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon tykännyt! Meillä on toinenkin Askon matto ja oon tykännyt laadusta!

      Poista
  5. Moikka Eevi! Mielenkiintoinen blogi sinulla ja kaunis koti. Oletko osallistumassa Porvoon blogi-iltaan? Listalta blogisi löysin ja hyvä niin. Jään ilolla seurailemaan. Ja olen muuten itsekin koulutukseltani kätilö ;) Onnea uuteen kotiin! Ja tervetuloa vastavierailulle! T. Kaisa

    VastaaPoista
  6. Heippa, Kaisa! Kiitos paljon, kiva, että löysit tänne! :-) Sain kutsun ja olisin niin mielelläni tullut. Sinne on aivan loistava ruokapaikka! Ja muutenkin olisi ollut todella kiva päästä tutustumaan Porvoolaisiin bloggaajiin. Ehdin jo aikoja sitten sopia itselleni työvuoron, niin menee nyt tämä kerta ohi. Toivottavasti niitä järjestetään vielä lisää! Oi, kätilö! Ollaankohan nähty jossain? ;-) Ja kivan tuntuinen blogi sinullakin!

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!