Halloween 2015

Lapset sanoivat, että heillä on kauhea nälkä... Sitten minullekin tuli nälkä... Ja me käytiin vähän moikkaamassa naapureita... Enää ei oo nälkä...









Luonnollisesti: Weledan hiusvesi





Hiljattain luonnonkosmetiikkaan hurahtaneena päätin kokeilla myös hiuksiini luonnonkosmetiikkaa. Nyt käytössäni on ollut Weledan hiusvesi. Alkuperäinen idea tähän tuli ystävältäni, kun puhuimme salilla käymisestä ja siihen liittyvästä jatkuvasta hiustenpesusta. Hiuslaatuni on se perus: ohut, epämääräisen taipuisa ja hiusvärien koettelema. En pesisi mielelläni usein hiuksiani, mutta koska käyn säännöllisesti salilla ja hiuspohjani rasvoittuu herkästi, niitä vain on pakko pestä. Käytössäni on siksi välillä kuivahampoota, joka kyllä auttaa, mutta hiukset eivät ole enää niin ilmavat ja hiuspohja tuntuu raskaalta.

Ystäväni kertoi lukeneensa Mini Fitness -blogista Weledan hiusvedestä. Minun oli pakko päästä kokeilemaan tätä myös itse, sillä jatkuvaan hiustenpesu ja erilaisten tuotteiden käyttöön olen halunnut vaihtoehtoa - tai ainakin helpotusta. Ensin ajattelin, että tulisin käyttämään tätä vain salipäivinä treenin jälkeen, jonka jälkeen vain vähän föönaisin hiuksiani. Mutta pienen lisätiedon etsimisen jälkeen päädyin Kemikaalicocktailin blogiin, josta luin Nooran kokemuksia samasta hiusvedestä. Onneksi kävin selailemaan netistä enemmän kokemuksia hiusvedestä, sillä vaihtoehtotuotteena kuivashampoolle ja hiuspuuterille Weledan hiusvesi on paljon muutakin.

Kaikkein eniten kyseessä on ravitseva hiusvesi, joka sisältää rosmariiniöljyä, maksaruohoa sekä piparjuurenlehteä. Rosmariiniöljy stimuloi verenkiertoa ja hiustenkasvua. Maksaruoho rauhoittaa ja kosteuttaa. Piparjuurenlehti tasapainottaa. Hiusvesi parantaa hiusjuuren ravintoaineiden saantia, vahvistaa hiuksia ja auttaa säilyttämään terveen hiuspohjan. Hiusvesi auttaa päänahan kuivuuteen, rasvaisuuteen, hilseeseen, hiusten ohentumiseen sekä auttaa hiuspohjan kutinaan ja ärsytykseen. Mutta näiden lisäksi hiukset tuntuvat tuuheammilta ja terveemmiltä. Hiusveden tuoksu on mieto, joten ei tarvitse pelätä tuoksuvansa kaupan yrttipisteelle. Mutta suurin juttu on se, kuinka hyvältä hiukset ja päänahka tuntuvat.

Hiusvettä tulee hieroa päänahkaan aamuin ja illoin, eikä sitä huuhdella pois. Tuote ei ole hinnalla pilattu, vaan opiskelijabudjettiin reilun 20€ hinta sopii passelisti.

Onko muille hiusveden käyttö tuttua?


Mitä on olla melkein 4-vuotias?








Heräät minun hellään silitykseen poskellasi. Olet aina aamu-uninen, kun et ensin millään meinaa iltaisin nukahtaa. Peitto on yleensä missä sattuu, mutta kaksi pupua käärittynä harsoon ovat vierelläsi. Pyydät minut nostamaan vuoteesta ja haluat päästä vielä äidin sänkyyn peiton alle heräilemään. Sisko seuraa perässä ja rauhalliselta tuntuva aamu voi rikkoutua siihen, kun tappelette peiton alla tilasta. Hitaina aamuina haluatte katsoa aina omia ohjelmia, välilä osaat sopia ja välillä olet ehdoton. Lempiohjelmasi ovat Zack ja Quack, Pikku Prinsessa, Smurffit ja Chuck. Elokuvista olet onneksi ottanut lemppariksesi perheen suosikin, Wall-E:n. Siellä sinä siskosi kanssa makoilet, kumpikin niin suloisen näköisenä, mutta ei aina niin sovussa. Sitten tulee jo nälkä.

Olet mahdoton syömään banaania ja jogurttia. Leipääkin aina pyydät, mutta siitä syöt vain juustot päältä ja nuolet levitteen. Välillä saat syötyä koko leivänkin. Viinirypäleitäkin söisit aina. Sinulla ja siskollasi on vakio mukit, Kuinka koulutat lohikäärmeesi -teemalla. Ja mukiin täytyy aina saada "hassu pilli". Äiti ei enää muista, kuinka monta kertaa on saanut siivota jälkesi, kun banaanin rippeitä tai kaatuneita maitoja on pitkin keittiönpöytää. Välillä kiireisinä tarha-aamuina otat banaanin mukaan ja syöt sen matkalla. Se on äidistä aika suloista.

Olet ollut tarharyhmässäsi jo jokusen tovin ja alat olla vakikalustoa. Menet päiväkotiin aina mielelläsi. Halaat ja puussaat minua niin mahdottomasti. Lelupäivät ovat sivulle tärkeitä, jolloin edellisenä päivänä lelua valitaan pitkään ja hartaasti. Lelupäivät on merkittynä sinun omaan kalenteriisi, jotta se ei vaan unohtuisi. Sinulla on omien sanojesi mukaan paljon kavereita, myös tyttöjä. Nyt syntymäpäiviesi lähestyessä olet kertonut äidille monta kertaa, ketä kaikkia haluat pyytää juhliin. Lasket sormin, kuinka monta kaveria sinulle tulee. Osaat jo niin hienosti laskea kymmeneenkin.

Tarhapäivien jälkeen olet aina väsynyt. Äiti pyrkii hakemaan sinut mahdollisimman nopeasti, koska olemme tehneet sopimuksen, että saat näyttää kolme pientä leikkiä ennen kuin lähdemme kotiin. Aiemmin syksyllä matka päiväkodista kotiin oli tuskainen. Olit kauhean itkuinen ja kiukkuinen. Kerran meillä kesti lyhyessä matkassa tunti. Äiti oli ihan pulassa ja sinua harmitti. Olitkin todella reipas, kun teit päiväkodissa kirjallisen sopimuksen, että saat näyttää meille kolme leikkiä, jonka jälkeen lähdetään nätisti kotiin. Olet pitänyt huolen, että tästä sopimuksesta pidetään kiinni. Äiti on sinusta ylpeä, kun olet reipastunut. Siskon lähtö kouluun oli sinulle iso paikka.

Sisko onkin sinulle kauhean tärkeä. Olette maailman suloisimmat ja samalla välillä ärsyttävimmät yhdessä. Välillä tuntuu, että tappelu alkaa aamusta alkaen, eikä ota loppuakseen. Kummatkin osaatte härnätä ja kiusata. Mutta jos sisko on poissa pidemmän aikaa, sinulla tulee ikävä. Kyselet aina, koska sisko oikein tulee ja voisiko sisko leikkiä kanssasi. Aika mahdottomia olette yhdessä, mutta eihän maailmaa ilman teitä voisi edes kuvitella. Kun sinä olet vaalea ja vihreäsilmäinen, on sisko tumma ja ruskeasilmäinen. Samoja piireitä teillä on. Ja samanlainen luonne.

Tarhapäivien jälkeen haluat siskon kanssa köllötellä katsoen piirrettyjä, pelata hetken tabletilla tai leikkiä. Arki-illat meneekin teidän kanssa nopeasti. Siksi vapaapäivät ovatkin parhaita. Silloin leikimme ulkona, käymme välillä elokuvissa, hampparilla tai vain olemme. Olet sylikissa, suloinen halailija, mutta myös villi ja vauhdikas. Saatat hetkessä pinkaista nauraen juoksuun ja tehdä omiasi. Varsinkin, jos äiti on puhelimessa tai keskittyy muuhun. Olet kovin utelias ja haluat tietää mahdollisimman moneen kysymykseen vastauksen. Sinua kiinnostaa paljon miksi asioita tapahtuu. Tykkäätkin katsella äidin koulukirjoja, varsinkin värikästä anatomian kirjaa, vaikka et siitä mitään ymmärrä. Mutta paras kirja ikinä on Puppe-kirjat. Niitä aina luemme iltaisin.

Olet siskosi kanssa äidille mahdottoman rakas ja tärkeä. Olet se äidin vauva. Olet viimeinen, joka täyttää kohta 4 vuotta. Olet minulle aina se pienin, vaikka ihanasti sanot olevasi jo iso poika. Ja olethan sinä. Olet niin iso, mutta vielä niin pieni. Olet ollut elämäsi aikana paljon haastavampi kuin siskosi, lähtien lapsivuodeosastolta. Sinun kanssasi olen saanut olla sydän syrjällään, valvoa öitä, kipuilla allergioiden ja ruokavaliosi kanssa, hoitaa korvatulehduskierrettäsi ja miettiä, mihin sinun kanssasi oikein joudun. Mutta olet niin paljon hyvää. Olet eloisa, huumorintajuinen, lämmin ja hellä, rakastava ja vallaton. Hymysi on kuin aurinko ja halauksesi parasta. Siskosi on esikuvasi. Elämä on leikkikenttäsi. Maailman olisi paljon hiljaisempi ja tylsempi paikka ilman sinua. 


Syksyn värit: Äidin musta mieli




Minun ollessani tyttäreni ikäinen, äitini nukkui päivät ja yöt. Bipolaarihäiriöinen mieli muuttui aina syksyisin mustaksi. Olohuoneessa oli kaihtimet kiinni ja valot pois. Äiti nukkui meidän ruskealla nahkaisella sohvalla tai sängyllä. Tunnelma olohuoneessa oli usein painostava. Televisiota oli outo katsoa, kun äiti nukkui vieressä. Silti se oli jollain tavalla lohdullista, sillä äiti oli ainakin hengissä ja tiesin, missä hän on.

Minulta ei jokaisen koulupäivän päätteeksi kysytty, kuinka koulussa meni tai kenen kanssa leikin. Koulukiusaamiseni ala-asteelta lähtien jatkuen yläasteelle jäi varmasti usealle läheiselle aikuiselleni pimentoon. Silti jotenkin sinnittelin. Peitin ulkopuolelle kotona tapahtuvat asiat. Pahoja asioita ei ollut, kun niistä ei puhuttu. Harrastin aina välillä niin partiota, balettia, jumppaa tai karatea. Hyviäkin jaksoja kotona oli. Minulla oli muutama todella hyvä ystävä, joiden kanssa oli hyvä olla, koska kotia ei tarvinnut ajatella. Keväisinä maniajaksoina äiti oli usein poissa kotoa. Päivien pimetessä masennusjaksoina äiti oli kotona. Mutta ei se silti siltä tuntunut, että äiti olisi ollut koskaan läsnä. Sillä eihän hän ollut, vaikka kotona olikin.

Muistan kerran, kun minulla oli kavereita kylässä. Kävin vessassa ja kuulin, kuinka nämä kaverit sopivat leikkivänsä keskenään, eikä minun kanssani. Menin äidin luo ja olisin halunnut kertoa äidille, mutta äiti nukkui. Äiti ei herännyt, vaikka yritin herättää.

Minun lapsuuttani on värittänyt vahvasti mielenterveydenhäiriöt, runsas päihteiden käyttö ja pelko. Lähtökohdat, kasvuni ja kehitykseni tukeminen ovat olleet huteralla kannalla. Äidin pahoinvoinnin varjossa on vaikea kasvaa. Siksi on monta asiaa, joita haluan tehdä itse äitinä toisin. Jos jotain voin lapsuudestani ottaa mukanani omaan äitiyteen on se, ettei minun lasteni tarvitse kantaa aikuisten painavaa taakkaa ja se, että omasta hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Omaan hyvinvointiin panostaminen on aivan älyttömän tärkeää!

Haluan, että tyttäreni muistaa tätä aikaa eri tavalla. Haluan, että hän muistaa kuinka tulin aina iltapäiväkerhoon vastaan, kuinka kävelimme kahdestaan kotiin ja juteltiin kuluneesta päivästä. Kuinka välillä syötiin jätskiä, käytiin hauskoissa paikoissa ja naurettiin yhdessä. Kuinka me halailtiin ja pussattiin. Kuinka me oltiin sylikkäin. Ja kuinka äiti oli läsnä. Haluan, että kummankin lapsuus lapsuus on värikäs, eloisa, elämänmyönteinen ja täynnä rakkautta. Haluan, että äidin mieli on yhtä värikäs kuin kortin sydän.

Tyttäreni teki minulle kuvissa näkyvän kortin. Hän halasi päälle ja kertoi, että olen maailman paras äiti. Vaikka minussakin omat huonot puoleni on, mm. ajoittain huonot hermoni ja huonot kokkaustaitoni, rakastavat lapset minua silti. Mutta niin minäkin sanoin niin omalle äidilleni lapsena. Äiti on aina äiti lapsen silmissä, oli äidin mieli minkälainen tahansa. Kerran äitienpäivänä ostin äidilleni kahvimukin, jossa luki "Maailman paras äiti!", aivan samalla ajatuksella kuin tyttäreni teki tuon kortin minulle.

Mietin pitkään, mitä kirjoittaisin ja voinko kirjoittaa näin. Mutta sitten taas mietin, että aihe on tärkeä niin monelta kannalta. On tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, olla itselleen ja läheisilleen armollinen sekä uskoa, että elämä kantaa. Ja kuinka tärkeää on pyytää ja antaa anteeksi. Mutta muistaa myös kantaa itse itseään ja pyytää apua, jos ei aina jaksa. Minulla kävi omasta lapsuudestani huolimatta hyvin. Surullinen totuus on, ettei kaikille käy yhtä hyvin. Kaikki ei jaksa. Minua elämä kantoi. Minä kannoin itseni tähän. Nyt pidän lapsistani huolta, mutta myös itsestäni.

Meillä on Lumoblogeissa alkanut #lumohaaste, jossa on joka kuussa vaihtuva teema. Tämän kuun teema on "Syksyn värit", josta me Lumobloggaajat ja te, kirjoitatte. Linkatkaan oma postauksenne aiheesta Lumojen Facebookkiin. Marraskuussa nostamme suosikkimme Lumojen omilla sivuilla sekä somekanavissamme. 


Aloittelijana salilla

Olen aina ollut ruumiinrakenteeltani laiha, eikä syödyt karkit näy kuin naamassa. Mutta vaikka olen ollut aina laiha, olen ollut muodoton. Olen palautunut synnytyksistä hyvin, aina samoihin mittoihin. Eron jälkeisenä kesänä olen tainnut olla laihimmillani pitkään aikaan. Jotain muutosta olen halunnut saada kehooni, hyvää muutosta.

Olen vannoutunut ryhmäliikuntatyyppi. Olen harrastanut balettia pienen hetken, jotain jumppia ja vetänyt omaa tanssiryhmää muutaman vuoden ennen Mimmin syntymää. Muuten liikunnallinen historiani on aika heikko. Mimmin syntymän jälkeen aloin käymään Ladylinella salilla, spinningissä sekä ryhmäliikuntatunneilla. Pyysin personal traineria tekemään minulla oman saliohjeman ja muutaman kerran kävin kokeilemassa salilla. Muuten kävin spinningissä sekä muilla tunneilla. Body pumpia yritin, mutta olin aika rimpula, enkä pahemmin jaksanut. Sitten lopetin jäsenyyteni ennen Tuiskun syntymää. Tuiskun syntymän jälkeen kävin vain kävelyillä.

Muutettuamme ja koulun alkamisen jälkeen otin kuukaudeksi ensimmäisenä kesänä jäsenyyden taas Ladylinelle, koska kesätyön ohella oli helpompi käydä tunneilla. Välillä yritin jotain Jillianin 30 days shrediä, mutta taisin aina jaksaa vain sen ensimmäisen 10 päivää. Juoksukengätkin hankin. Aika turhaan. Toisena kesänä en edes käynyt missään, enkä sen puolesta edes liikkunutkaan. Laihduin vain. Viime talvena otin jonkun kokeilun taas Ladylinelle, mutta koska se on niin kallis,  en jatkanut.

No, viime keväänä taas mietin, että olisi aika varmaan taas liikkua. Mutta kaikki edelliset kokeiluni ja motivaation puute mietitytti. Turhaa maksaa paljoa jostain, jos ei motivaatio kanna pitkälle. Mietin pitkään, minkälaista liikuntaa voisin oikeasti jatkaa pidemmänkin aikaa. Ainoa, mistä olen tähän asti nauttinut, on pyöräily, jota työn ja bussiliikenteen kämäisyyden vuoksi olen harrastanut kesät talvet. Ajattelin antaa salitreenaamiselle vielä mahdollisuuden, sillä opiskelevana ja työssäkäyvänä äitinä ryhmäliikuntatuntien aikataulut ovat liian sitovia.

Kesäkuussa kävin läpi kuntosaleja, joita täältä löytyy ja hinnan sekä sijainnin vuoksi päädyin Fitness24Seveniin. 19,90€ kuukausihinta ei ole todellakaan paha, kun sali on monipuolinen ja tyydyttää tälläisen aloittelijan tarpeet sekä on auki ympäri vuorokauden. Opiskelijalle siis todellakin sopiva hinta. Mutta en voinut lähteä salille niin vain, koska minulla ei ole aiempaa kokemusta, eikä minulla ollut mitään hajua, mitä minun siellä kannattaisi tehdä. Siksi otin yhteyttä Fitness24Sevenin omaan personal traineriin ja pyysin konsultaatioaikaa.

Oman personal trainerin hankkiminen on hieman hintavampaa lystiä, mutta konsultaatiokäynti on ilmainen ja saliohjelman tekeminen maksaa 59€. Saliohjelma käydään läpi yhdessä, joka kuuluu hintaan. Otin lisäksi vielä muutaman kerran henkilökohtaisen pt-ajan, jotta pääsen hyvin alkuun ohjelman kanssa.

Minulle tehtiin aluksi kerralla kaikki lihasryhmät kattava 1-jakoinen kuntosaliohjelma. Huomasin aika nopeasti, että treenaaminen on helppoa ja liikeradat löytyivät nopeasti. Pt antoi myös hyvää palautetta ja treenin aloittaminen olikin oikeasti helpompaa kuin olin aluksi ajatellut. Yhtä ohjelmaa on tarkoitus aina tehdä n. kolme kuukautta, jolloin pitäisi miettiä ohjelmaa uudestaan. Olin elokuussa monta viikkoa kipeä, jolloin treenaamiseen tuli tauko, mutta heti kun paranin, jatkoin treenaamista uudestaan.

Nyt tapasin pt:n kanssa uudestaan ja teimme minulle uuden saliohjelman. Hyppäsimme 2-jakoisen ohjelman yli ja siirryimme suoraan 3-jakoiseen ohjelmaan. Eli nyt on tarkoitus jatkaa säännöllistä salitreeniä kolme kertaa viikossa, jolloin eri lihasryhmät on jaettu seuraavasti: rinta ja selkä, jalat ja vatsa sekä olkapää, ojentajat ja hauis. Olen jäänyt koukkuun salitreenin tuomaan hyvään oloon ja siihen, että olen saanut treenattua itselleni muotoja sekä lihaksia!

Salilla käyminen vaatii vain sen, että sinne menee ensimmäisen kerran. Lupasin itselleni, etten luovuta, enkä ole niin tehnyt! Terveelliset elintavat, monipuolinen syöminen, hyvät yöunet ja pirteämpi fiilis tulee siinä samalla. Tämä on panostus omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Vaikka on päiviä, ettei jaksa salille mennä, niin silti joskus kun vain menee, huomaa jaksavansa. Suunnitelmallisuus on myös valttia. Minulla on kalenterissa ylhäällä, milloin menen salille ja minkä lihasryhmän treeni on kyseessä. Näin homma pysyy hallussa ja salille tulee oikeasti lähdettyä. Aluksi treenasin vain naisten puolella, mutta lopulta uskaltauduin yleiselle puolelle miesten joukkoon. Aika kiva fiilis tulee, kun minulla on ensimmäinen salituttu, seniori mies, joka morjestaa minulle salilla.




Muutama vinkki helpottamaan lapsiperhearkea

Olen kalenterini orja. Minun täytyy kirjoittaa kaikki tärkeät menot, maksupäivät ja koulujutut itselleni ylös. Jos en tarkista kalenteristani, unohdan jonkun tärkeän asian melko varmasti. Kalenteri siis kulkee mukanani aina ja olen täysin riippuvainen siitä. En osaa käyttää puhelimen kalenteria, vaan tarvitsen sen konkreettisesti käteeni, jotta voin helposti sitä selailla ja suunnitella menoja.

Mutta en koskaan ajatellut, että kalenteri olisi tärkeä myös lapsille. Olemme nyt vuoden eläneet samalla kaavalla koskien lasten olemista minun ja isänsä luona. Vasta hiljattain lapset ovat alkaneet enemmän kyselemään, milloin ovat kenenkin luona, varsinkin Tuisku. Mimmille tämä järjestely on ollut aika simppeliä, mutta Tuiskua on syksyn aikana alkanut mietityttämään, ehtiikö tietyn sadun tai leikin leikkiä äidin vai isän luona ja koska. 

Sainkin idean tehdä simppelin kalenterin lapsille, jossa väreillä havainnollistetaan, milloin on aika olla äidillä ja milloin isällä. Onneksi minulla oli erilaisia teippejä tallessa ja entisestä Muumi-seinäkalenterista tuli kalenterin pohja. Magneetit ostin Tigeristä, joita voi sitten liikutella.

Alkuperäinen ajatukseni oli, että pääkallo on Tuiskun ja sydän Mimmin. Niin he olisivat saaneet kumpikin siirtää magneettia päivittäin. Tuisku oli kuitenkin sitä mieltä, että pääkallo tarkoittaa isiä ja sydän äitiä. Aivan sama, kunhan kalenteri toimii. Tuisku hahmotti heti, milloin ollaan pidempää äidillä ja milloin isällä, kun värit olivat selkeyttämässä. Eläin-idean viikonpäiville sain lasten päiväkodista: mato-maanantai, tipu-tiistai, kilpikonna-keskiviikko, turska-torstai, pingviini-perjantai, lammas-lauantai sekä siili-sunnuntai. 

Tätä kalenteriahan voi varioida vaikka miten, esim. harrastuksille tai muuille perheelle tärkeille asioille. Meille kaksi tärkeää asiaa näkyy kalenterissä: lelupäivä ja äiti/isipäivät!

Toinen tärkeä uudistus on on yhdessä suunniteltu viikon ruokalista! Ehkä vähän liian laiskasti olen kysellyt lapsilta, mitä he haluavat syödä. Kaupassa olen oikeastaan lopulta päättänyt, mitä syödään, enkä ole ollut sen kummemmin suunnitelmallinen. Nyt päätin, että tästä lähtien teemme ruokalistan yhdessä. Miksi en tätä ole tajunnut aiemmin? Ihan parastahan se on lapsille, että he saavat sen itse suunnitella - tai ainakin melkein. Ei siis nakkeja ja ranuja joka päivä...







Onko muilla vastaanlaisia kalentereita tai viikon ruokalistoja esille?