Sisarrakkaudesta




Mikä viikonloppu taas. Toivon, etteivät lapset traumatisoidu syvästi tästä ajasta, kun käyvät toistensa hermoille ja lapset minun hermoilleni. En ymmärrä, mikä siinä on, että aamulla riita alkaa peitosta, piirretystä, toisen kylmistä varpaista, hengityksestä ja olemassaolosta. Yhteiset leikit ovat yhtä vuoristorataa. Aina pitäisi tehdä niin kuin itse sanoo ja pienempi itkee, kun isompi dominoi ja isompi huutaa ettei leiki, jos pienempi leikkii väärin. Jumalauta!

Välillä tämä kaksioni käy liian pieneksi. Olisi ihana tarjota omat huoneet lapsille, jonne mennä hetkeksi omiin oloihinsa. Vaikka kuinka yritän pistää riitaa poikki ja ehdottaa omia leikkejä, eivoi, kun täytyy olla kylki kyljessä kiinni, murista toiselle ja leikkiä yhdessä. Siinähän huutavat, kun eivät osaa lopettaakkaan.Ehkä se ylimääräinen huono olisi juuri minulle, kun aina ennen aamukahvia hermot ovat menneet kerran tai kaksi. Lapsiviikonloppuna sitä kaipaa omien viikonloppujen hiljaisuutta ja rauhaa, mutta ikävöi lasten ääntä ja niitä kaikkia asioita, joita tullaan toimittamaan.

Mutta tälläkin on se toinen puolensa. Pikkuveli on ihan siskon pauloissa. Jos Mimmi lähtee kaverin luokse leikkimään arki-iltana, Tuisku ikävöi jo puolen tunnin jälkeen. Sunnuntainakin meillä venyi nukkumaanmeno, kun oli niin hyvät leikit kesken. Jotain taisivat supatella huoneessaan, naureskelivat ja leikkivät kivasti yhdessä. Välillä he laulavat yhdessä unilauluja, katsovat spesiaali-iltoina Tuiskun sängyssä tabletilta Sankareita ja yrittävät minulta salaa puhaltaa maitolasiin kuplia.

Minulla ei ole omia sisaruksia, joten en osaa samaistua siihen, että läsnä olisi aina joku, johon tukeutua tai joka kävisi hermoilleni. Joskus kaipasin sisarusta, isoveljen olisin halunnut. En osaa sanoa miksi. Lasten syntymän jälkeen kaipasin siskoa, joka tulisi käymään omien lastensa kanssa ja antaisi neuvoja lastenkasvatukseen. Mutta oman taustani vuoksi olen onnellinen, ettei minulla ole sisaruksia. Lapsena se olisi vain tuonut lisästressiä jo stressaavaan ja vaikeaan elämäntilanteeseen. Mutta joskus kaipaan sisarusta, jolle soittaa, ja jonka tietäisi olevan aina sinua varten.

Kyllä minunkin lapset vielä osaavat arvostaa toisiaan enemmän. On ollut ihana tarjota heille toisensa. Minusta on ihanaa, että minulla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Sydän sulaa ja huolet kaikkoaa, kun nämä kaksi tulevat ja halaavat, ovat toistensa vierellä ja huolehtivat, että saiko Mimmi nyt varmasti kaakaota ja oliko Tuiskulla hyvä päivä tarhassa.

Joskus vaan sisrusten riitoja on vaikea kuunnella. Aina ei jaksa olla erotuomari ja hermot menee, kun kaksi huutaa toistaan kovemmin ja yrityksistä huolimatta sopua ei tule. Joskus vituttaa kuunnella sitä, ja tuntuu, että olisi helpompi kun olisi lapsia vain yksi kappale. Yritän välillä huumorin keinoin saada tilanteet raukeamaan, kerron soittavani eläintarhaan, että apinoita on karannut tai sitten vaan huudan, että suut kiinni. Varmasti nämäkin asiat olisivat helpompia, kun kumpikin saisi vuorollansa olla yksin kotona äidin kanssa. Kyllä minuakin sosiaalisena ihmisenä käy läheisyys ja muiden olemassaolo ärsyttämään ja haluan vain olla yksin, juoda kahvini ja katsoa Gleetä. Tietysti lapsikin kaipaa sitä omaa tilaa, nyt kun toinen on koulussa ja toinen kasvaa kohisten pienestä pojasta isommaksi.

Mutta päivän päätteeksi olen aina sitä mieltä, että kahta en vaihda, ja ne on nämä kaksi. Parhaani yritän äidin ja sovittelijan roolissa toimia. Ehkä tämäkin joskus helpottaa ja kun ikää ja omia kavereita tulee lisää, ei kotona kohta kupeksi kaksi leikkivää lasta. Kunhan pitävät toistensa puoli isompinakin, huolehtivat ja pitävät yhtä. Ja muistaisivat tämän ajan, vaikka myrskyinen se onkin. Muistaisivat, että kuinka tärkeä se toinen on ollut pienestä saakka. Ja arvostaisivat sitä läpi elämän. 


Kirjaston ABC





























Olin varmaan ensimmäisellä luokalla, kun sain oman kirjastokorttini. Sama kortti oli minulla vuosia. Se oli sini-valkoinen, joka sai olla ensimmäinen kortti lompakossani. Harakanvarpailla kirjoitettu nimeni pysyi vahvana kortin kääntöpuolella, vaikka käytinkin korttia usein. Muutaman kerran vahvistin nimeäni, mutten koskaan halunnut uutta korttia. Sillä kortilla lainasin nuorena paljon kirjoja, mm. Goosebumpseja ja ensimmäiset Potterit. Meillä ei ollut omaa tietokonetta, joten olimme kavereiden kanssa paljon kirjastossa. Kortilla sai varattua tunnin aikaa, jolloin pelattiin bilistä, hengailtiin Habbo Hotellissa ja Kiss fm:n chathuoneissa.

Aloitettuani kätilökoulun, olen lainannut kaikki kurssikirjani kirjastosta. Olen kolmen vuoden aikana ostanut kaksi kirjaa. Muut kirjat olen aina lainannut kirjastosta. Vaikka olenkin käyttänyt Porvoon kirjastoa viimeiset kolme vuotta, olen ollut tietämätän, mitä palveluita kirjastosta löytyy. Olen ennen vain rynnännyt suoraan omille hyllyilleni, lukenut tentteihin lukusalissa tai lainannut lapsille kirjoja. Sitten sain mahdollisuuden tutustua tarkemmin Porvoon kirjastoon.

Porvoon kirjasto on ihanan valoisa ja moderni kaksikerroksinen rakennus. Suuret ikkunat tuovat sisälle valoa ja pitkin kirjastoa sijoitettuihin penkkeihin on helppo pujahtaa lukemaan niin uusinta kirjaa kuin tekemään koulutehtäviä. Tykkään kirjaston valoisuudesta ja tilavuudesta. Mikään ei pistä sisustuksessa liikaa silmään, mutta tunnelma ei ole myöskään liian kolkko tai tylsä.

Ensimmäinen kerros pitää sisällään lasten- ja aikuisten puolen, lehtisalin sekä kahvilan. Kirjat on helppo palauttaa tuulikaapissa olevan palautusautomaatin kautta. Lainaaminen onnistuu yhtä helposti itse kirjaston puolella olevan lainausautomaatin kautta. Alakerrassa on myös asiakaskäyttöön tarkoitettuja tietokoneita sekä tulostin.

Lehtisali ja kahvila ovat yhdistettyinä, joten päivän lehteä on mukava lukea kahvin ja tuoreen pullan kera. Lehtisali onkin kuulemma paljon käytössä, sillä kirjastoon ilmestyy niin päivän lehdet ympäri Suomea sekä kuukausittain ilmestyviä aikakauslehtiä. Aivan uusi juttu minulle oli lehtisalissa sijaitseva tietokone, jossa pääsee kätevästi PressDisplay -sivujen kautta lukemaan lehtiä pitkin maailmaa. Sama palvelu toimii myös kotikoneella, jos on yhdistänyt kirjastokortin ja kirjojen varaus- ja lainojen uusintapalvelun.

Alakerrassa aikuisten puolella kirjat on jaettu aihealueittain. Itse olen kuluttanut paljon aikaa tällä puolella tenttikirjoja etsiessäni. Oman alan kirjoja on löytynyt hyvin hyllystä tai niitä on voinut lainata muista kirjastoista. Porvoon kirjasto tarjoaa kirjoja pääasiassa suomen-, ruotsin- ja englanninkielellä. Mutta jos haluamallaan kielellä ei löydy kirjoja, niitä voi pyytää tilattavaksi. Joskus kirjastoon lähetetään ihan kirjapaketteja tietyllä kielellä. Monikulttuurisuus on siis hienosti huomioitu. Kirjoja löytyy laidasta laitaan. Uutta minulle teatteri-ihmisenä oli, että kirjastossa on näytelmiäkin. Ehkä siellä pitäisi joskus ihan vain kierrellä..

Aivan uusi paikka koko kirjastossa minulle oli kellarikerroksessa sijaitseva varasto. Jos jotain kirjaa ei löydy normaalisti hyllystä, niin se voi löytyä varastosta. Yritimme etsiä minua opastaneen Toven kanssa kirjaston vanhinta kirjaa varastosta. Löysimme yhden kirjan vuodelta 1909. Vanhojen kirjojen tuoksu on muuten todella hyvä! Minua kuitenkin kiehtovin löytö oli vanha 1. painoksen Muumi-sarjakuvakirja. Varastossa olevat kirjat ovat myös asiakkaiden lainattavissa.

Lasten puoli sijaitsee omana puolenaan kirjaston toisessa päässä. Suurten ikkunoiden puolella on monta istumapaikkaa, joissa voi lukea, pelata lautapelejä tai leikkiä. Lasten puolella on oma henkilökunta, joten apua saa pyydettäessä kätevästi. Keskiviikkoaamuisin kirjastossa on myös satuhetkiä MLL:n pitämänä. Lapsille on myös omat tietokoneet, joissa voi pelata. Lasten puolella ei tarvitse hiipiä ja kuiskia. Lasten kanssa voi siis rennosti viettää päivää tutkiessa uutta luettavaa, pelaten ja vaikka lopuksia nauttien mehut kahvilassa. Teemoittain lajitellut kirjat helpottavat suosikkikirjojen- ja hahmojen etsimistä.

Kirjaston yläkerrassa on kaksi puolta: kotiseutukokoelma ja käsikirjasto sekä lukusali ja musiikki- ja taidepuoli. Kotiseutukokoelma pitää sisällään Porvoota käsittelevää kotiseutuaineistoa, Porvoolaisten kirjailijoiden teoksia sekä Porvoota ja lähiympäristöä käsitteleviä lehtiä. Kotiseutukokoelman tarkoituksena on paikallisen kulttuuri- ja tietoperinnön säilyttäminen. Jos vanhemmat uutiset Porvoosta kiinnostaa, niin niitä löytyy mikrofilmeissä. Myös sukututkijoita kiinnostaa vanhat rippikirjat, joita kirjasto tarjoaa mikrofilmien muodossa. Kotiseutukokoelman yhteydessä löytyy myös suuri pienoismalli Hamarin telakasta, joka varmasti kiinnostaa pienempiäkin kävijöitä.

Yläkerrassa on myös taidesilta, jonka saa varattua 2-4 viikoksi ja tuoda omat taideteoksensa näytille. Porvoon kirjasto pitää välillä myös omiakin näyttelyitä. Ihasteltavaa ja katseltavaa löytyy myös muutenkin kuin pelkkiä kirjoja etsiessä.

Maakuntakirjaston vieressä on taide- ja musiikkipuoli, jossa en ollut itse ainakaan ennen käynyt. Iloisia yllätyksiä löytyi kaksi: vanha lp-soitin ja nojatuoli, jossa voi käydä kuuntelemassa niin cd:tä kuin vanhoja lp-levyjä. Nurkkauksen vieressä on myös laite, jossa voi käydä muuttamassa vanhat VHS-kasetit DVD:ksi. Itse ainakin tunnustan, että minulla on edelleen muutama VHS-kasetti lapsuudestani.

Musiikkiosastolta löytyy musiikki vauvasta vaariin -ajatuksella. Oli mukava huomata, että musiikkia on lajiteltu teemoittain. Jos esimerkiksi etsit tietyn maan musiikkia, häämusiikkia, nuotteja tai haluat tietää, ketä artisteja on tulossa keikalle Porvooseen, löytyvät ne kaikki musiikkiosastolta.

Erikoismaininnan haluan antaa Porvoon kirjaston seuraaville palveluille. Korkean iän, sairauden tai liikuntaesteen takia kirjasto palvelee maksutta kotiin saakka. Kirjaston tiloissa on kokoushuone, jonka ulkopuolinen voi maksua vastaan vuokrata. Ja jos haluaa saada yhtä kattavan kierroksen ja palvelua kuin minä sain, tarjoaa Porvoon kirjasto "lainaa kirjastonhoitaja" -palvelua, jossa voi varata tunnin ajaksi henkilökohtaiseen asiointiin kirjastonhoitajan. Porvoon kirjasto järjestää välillä myös mielenkiintoisia ja hyödyllisiä kursseja, esimerkiksi tabletin käyttöön. Tämä on aika hyödyllinen, sillä maaliskuusta saakka Porvoon kirjastolla on ollut oma E-kirjakokoelma.

Postaus on toteutettu yhteistyössä Haaga-Helian ja Porvoon kirjaston kanssa.



Luonnollisesti: Kristallisuolasaippua




Olen aina kipuillut ihoni kanssa. Varsinkin poskipäiden alue on pahin, joka ottaa osumaa näppylöistä. Näin 26-vuotiaana alan hyväksyä asian, ettei ihoni varmaan koskaan tule olemaan kovin hyvä. Silti tämä aknetyyppinen iho käy toisinaan omantunnon päälle, koska tässä vaiheessa elämää sitä jo toivoisi, että iho voisi hyvin. Ei ole varmaan vaikea uskoa, että olen kokeillut ihooni kaikkea. Kaupasta etsin aina ne ihonhoitotuotteet, jotka on tarkoitettu ongelmalliselle iholle. Yritän vaihtaa merkkiä, sillä mikään ei tunnu antavan tajunnanräjäyttäviä tuloksia. Ihotyyppini on pintakuiva-rasvainen, johon vaikuttaa herkästi oma hormonitoiminta. Siksi pesen kasvoni aamuin ja illoin, käytän hellävaraisia puhdistustuotteita ja kuorintatuotteita, kasvovettä sekä kosteutustuotteita.

Olen vähän myöhäisherännyt luonnonkosmetiikkaan ja aivan sattumalta Ruohonjuuren myyjä suositteli minulle Himalajan kristallisuolasaippuaa, kun etsin toista tuotetta. Hintaa suolasaippualle tuli 4,75€, että olin valmis kokeilemaan mitä vain ihoni hyväksi. Minulle ei tarvinnut montaa kertaa suositella tätä.

Suolasaippua on pelkkää suolaa. Kristallisuolan luvataan puhdistavan, desinfioivan sekä ravitsevan ihoa luonnollisesti. Suolasaippua sitoo ihoon kosteutta ja parantaa ihon yleistä hyvinvointia. Suolasaippua ei puhdista ihoa meikistä, joten tämä käsittely tulee tehdä meikinpoiston jälkeen. Koska suolsaippua on kova möhkäle pelkkää suolaa, kädet kastellaan ja suolasaippua hierontaan ensin käteen ja vasta sitten kasvoille. Minusta ainakin tuntui aluksi, ettei tästä irtoa mitään, mutta kyllä se suola vain irtoaa.

Suolasaippuan pitää antaa vaikuttaa iholla muutaman minuutin, jonka aikana aloin tuntea suolan vaikutuksen iholla. Ruohonjuuren myyjä kehoitti poistamaan suola kasvoilta kasvoveden avulla, mutta vesipesu sopii myös. Suolasaippuakäsittelyn jälkeen kasvoille levitetään kosteusvoide. Minulla tämä on tullut omiin iltarutiineihini, joten levitän kasvoille tämän jälkeen manteliöljyä. (Manteliöljystä lisää myöhemmin blogissa.)

Iho tuntui heti ensimmäisen käsittelyn jälkeen ihana pehmeältä ja sileältä. Koska tuloksia ei synny ilman säännöllistä käyttöä, otin suolasaippuakäsittelyn iltatoimiini. Pidemmän käytön jälkeen ihoni on hieman parantunut. Olen lisännyt iltaisiin kasvojenpesurutiineihin myös suoraan näppylöihin jätettävää Acon Spotless Overnight -tuotteen. Olen huomannut näiden yhdistelmän helpottavan alkavia tai jo alkaneita näppylöitä rauhoittamaan.

Mutta ihoni ja hormonitoimintani pitää huolen, että jos en tee näin joka ilta, näppylät lisääntyvät ja pahenevat heti. Myös ilman kylmetessä ihoni kuivuu helpommin. Siksi yöksi levitettävä manteliöljy on must tuote. Muuten aamulla meikin alle levitettävä perusvoide ei kosteuta ihoani tarpeeksi ja iho kuivuu välittömästi meikin alla. Kova luotto on, että iho-ongelmat tästä helpottaisivat. 


Kätilöopiskelijan oppari





Viime keväänä istuimme auditoriossa opinnäytetyön infossa. Ensimmäinen ajatus tietysti oli, että miten aika on kulunut tähän pisteeseen. Vaikka kevääseen 2017 ja valmistumiseen on vielä aikaa, on opparin aloittaminen yksi motivaatio sille, että koulu loppuu vielä joskus. Laitoimme kolme fiksua päätä yhteen ja päätimme tehdä yhdessä opparimme - yhdessä olemme opparimuijat. Uuden koulun säännön mukaan kolmen ryhmiä ei enää kuulemma saanut olla, koska kolme oppilasta riitaantui niin herkästi, mutta päätimme osoittaa hakemuksessamme, että pystyisimme tähän kolmestaan.

Ensin piti tutkia, minkälaisia hankkeita oli tarjolla tulevalle syksylle ja kahteen hankkeeseen tuli laittaa hakemus. Tässä vaiheessa opintoja myös tiesimme, kenen opettajan ohjauksen alaisuuteen emme tahtoneet ja kenen opettajan kanssa yhteistyö pelaisi. Opinnäytetyö kun ei ole mikään pieni juttu. Kuulemma paras hakemus tulisi saamaan sen opinnäytetyön aiheen, johon aikansa ja panostuksensa laittoi. Panimme tietysti siis parastamme viime keväänä ja laitoime mielestämme huikeat hakemukset. Sen jälkeen oppari unohtui ja tuleva puserrus oli vain aavistus.

Kun syksy saapui ja harjoittelu oli saatu pois alta, pääsimme kiinni opinnäytetyöhön. Saimme sen opettajan ohjaajaksi, jonka halusimmekin, joka oli jo puoli voittoa. Kuitenkin ensimmäisessä tapaamisessa ei puhuttu sanaakaan niistä aiheista, joihin olimme hakeneet. Saimme eteemme kolme otsikkoa, joista saimme valita. Meille esitellyt aiheet olivat oikeasti haastavia, mutta tiesimme heti minkä aioimme ottaa.

Saimme mielenkiintoisen ja hieman rankankin oloisen aiheen seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta ja siltä suojelemiselta. Toteutamme opparimme kirjallisuuskatsauksena, joten voisi kuvitella, että työ on helppo toteuttaa. No, niinhän se aluksi tuntuikin. Tutkimuskysymysten, tavoitteiden ja tarkoituksen laatiminen oli vielä aika kivutonta. Aivan ensimmäisenä kävimme etsimään tietoperustaa oppariimme. Luotettavat lähteet löytyi aika mukavasti ja kolmea eri lähdettä kahlattua läpi enää puuttui tiedon kasaaminen yhteen. Omin sanoin kirjoitettuna. Punainen lanka mukana pidettynä. Käsitteitä tuli määritellä, johdantoa koota ja sisältöä puunata ees ja taas, otsikoida ja hioa.

Olemme käyttäneet tähän mennessä oppariin aikaa paljon niin yhdessä kuin erikseenkin. Parasta on ollut oppariyökylät, joihin on kuulunut onneksi myös hieman Siskonpetiä ja Hottiksiakin. Ja todella hyvään vaiheeseen olemme saaneet työn. Pidimme vasta suunnitelmaseminaarin ja kun katson opinnäytetyönpassiani, olemme sen mukaan puolessa välissä. Ohjaajan palaute on ollut hyvää ja kannustavaa. Opparimme on hyvällä pohjalla.

Todellisuudessa se oikea työ vasta alkaa. Sillä nyt tulisi löytää (vitosen arvosanaa toivoen) kymmenisen luotettavaa tutkimusta, kuvata tiedonhaku, analysoida ja pistää oikeasti itsensä hommiin. Mutta kätilöopiskelijoina olemme kunnianhimoisia ja (köh köh) fiksuja tyyppejä. Olemme jo aloittaneet tulevan kevään hommat, jotta tämän kanssa ei tarvitsisi kovin montaa kyyneltä vuodattaa ennen tulevia deadlineja...

Tietenkin tähän syksyyn on mahtunut yksi harjoittelu ja kursseja. Alku on ollut mukavan rauhallista, mutta seuraavat viikot koulussa ennen joululomaa pistää tiukille. Että jos blogin puolella on ollut hiljaista, niin aika on mennyt lapsiin ja kouluun. Mutta oi autuas, kun tulee pieni levähdystauko joulun alla.

Kätilöopinnot ovat muutenkin edenneet jo siihen pisteeseen, että seuraavaksi olen äitiysneuvolassa ja ensi syksynä ensimmäisessä synnäriharjoittelussa. Näihin aikoihin ja hallituksen päätöksiin sopisi muutama sana synnytyssairaaloiden tulevaisuudesta ja elämän merkityksestä, mutta sanon vain tämän: mikään ei ole niin tärkeää, kuin turvallinen syntymä, eikä sen arvoa voi rahalla määrittää!