Kätilöopiskelijan oppari





Viime keväänä istuimme auditoriossa opinnäytetyön infossa. Ensimmäinen ajatus tietysti oli, että miten aika on kulunut tähän pisteeseen. Vaikka kevääseen 2017 ja valmistumiseen on vielä aikaa, on opparin aloittaminen yksi motivaatio sille, että koulu loppuu vielä joskus. Laitoimme kolme fiksua päätä yhteen ja päätimme tehdä yhdessä opparimme - yhdessä olemme opparimuijat. Uuden koulun säännön mukaan kolmen ryhmiä ei enää kuulemma saanut olla, koska kolme oppilasta riitaantui niin herkästi, mutta päätimme osoittaa hakemuksessamme, että pystyisimme tähän kolmestaan.

Ensin piti tutkia, minkälaisia hankkeita oli tarjolla tulevalle syksylle ja kahteen hankkeeseen tuli laittaa hakemus. Tässä vaiheessa opintoja myös tiesimme, kenen opettajan ohjauksen alaisuuteen emme tahtoneet ja kenen opettajan kanssa yhteistyö pelaisi. Opinnäytetyö kun ei ole mikään pieni juttu. Kuulemma paras hakemus tulisi saamaan sen opinnäytetyön aiheen, johon aikansa ja panostuksensa laittoi. Panimme tietysti siis parastamme viime keväänä ja laitoime mielestämme huikeat hakemukset. Sen jälkeen oppari unohtui ja tuleva puserrus oli vain aavistus.

Kun syksy saapui ja harjoittelu oli saatu pois alta, pääsimme kiinni opinnäytetyöhön. Saimme sen opettajan ohjaajaksi, jonka halusimmekin, joka oli jo puoli voittoa. Kuitenkin ensimmäisessä tapaamisessa ei puhuttu sanaakaan niistä aiheista, joihin olimme hakeneet. Saimme eteemme kolme otsikkoa, joista saimme valita. Meille esitellyt aiheet olivat oikeasti haastavia, mutta tiesimme heti minkä aioimme ottaa.

Saimme mielenkiintoisen ja hieman rankankin oloisen aiheen seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta ja siltä suojelemiselta. Toteutamme opparimme kirjallisuuskatsauksena, joten voisi kuvitella, että työ on helppo toteuttaa. No, niinhän se aluksi tuntuikin. Tutkimuskysymysten, tavoitteiden ja tarkoituksen laatiminen oli vielä aika kivutonta. Aivan ensimmäisenä kävimme etsimään tietoperustaa oppariimme. Luotettavat lähteet löytyi aika mukavasti ja kolmea eri lähdettä kahlattua läpi enää puuttui tiedon kasaaminen yhteen. Omin sanoin kirjoitettuna. Punainen lanka mukana pidettynä. Käsitteitä tuli määritellä, johdantoa koota ja sisältöä puunata ees ja taas, otsikoida ja hioa.

Olemme käyttäneet tähän mennessä oppariin aikaa paljon niin yhdessä kuin erikseenkin. Parasta on ollut oppariyökylät, joihin on kuulunut onneksi myös hieman Siskonpetiä ja Hottiksiakin. Ja todella hyvään vaiheeseen olemme saaneet työn. Pidimme vasta suunnitelmaseminaarin ja kun katson opinnäytetyönpassiani, olemme sen mukaan puolessa välissä. Ohjaajan palaute on ollut hyvää ja kannustavaa. Opparimme on hyvällä pohjalla.

Todellisuudessa se oikea työ vasta alkaa. Sillä nyt tulisi löytää (vitosen arvosanaa toivoen) kymmenisen luotettavaa tutkimusta, kuvata tiedonhaku, analysoida ja pistää oikeasti itsensä hommiin. Mutta kätilöopiskelijoina olemme kunnianhimoisia ja (köh köh) fiksuja tyyppejä. Olemme jo aloittaneet tulevan kevään hommat, jotta tämän kanssa ei tarvitsisi kovin montaa kyyneltä vuodattaa ennen tulevia deadlineja...

Tietenkin tähän syksyyn on mahtunut yksi harjoittelu ja kursseja. Alku on ollut mukavan rauhallista, mutta seuraavat viikot koulussa ennen joululomaa pistää tiukille. Että jos blogin puolella on ollut hiljaista, niin aika on mennyt lapsiin ja kouluun. Mutta oi autuas, kun tulee pieni levähdystauko joulun alla.

Kätilöopinnot ovat muutenkin edenneet jo siihen pisteeseen, että seuraavaksi olen äitiysneuvolassa ja ensi syksynä ensimmäisessä synnäriharjoittelussa. Näihin aikoihin ja hallituksen päätöksiin sopisi muutama sana synnytyssairaaloiden tulevaisuudesta ja elämän merkityksestä, mutta sanon vain tämän: mikään ei ole niin tärkeää, kuin turvallinen syntymä, eikä sen arvoa voi rahalla määrittää!


16 kommenttia

  1. Omg! Tsemppiä oppariin! Me tehtiin myös systemaattinen kirjallisuuskatsaus, aiheena vauvahieronta ja arvosanana puhdas vitonen. Työmäärä oli järkyttävä, mutta aihe mielenkiintoinen. Kirjallisuuskatsaus ei todellakaan ole mikään helpoin vaihtoehto, melkein vieläkin värisyttää kun muutaman vuoden takaisia fiiliksiä muistelee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kevättä odotellessa... sitten voikin siirtyä tekemään innovaatioprojektia. :-D

      Poista
    2. Haha! :D me jatkojalostettiin opparista aihe siihen, toimi!

      Poista
  2. Kaikella kunnioituksella työmääränne hehkutusta kohtaan...Nuo ammattikorkean opparit ei oikeesti paljoa vaadi verrattuna moneen muuhun!
    Nim.ammattikorkeesta valmistunut,nyt yliopistossa gradua pakertava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mustikka ei ole yhtä hyvää kuin mansikka. No ei, vaan hyvää ja antoisaa pakertamista! Toivottavasti olet unelmiesi alalla. :-)

      Poista
    2. Eihän näitä ees voi verrata :D kyllähän ihan eka luokallakin tehtävät tuntuu rankoilta lukiosta nyt puhumattakaan. Jokainen kattoo tilannetta aina siitä omasta näkökulmasta ja varmasti aina löytyy jotain rankempaa - myös gradua haastellisempaa ;)

      Poista
  3. Tsemppiä oppariin! Itsellä olisi ensi viikolla loppuseminaari edessä, ja kyllä tämäkin on jos ei muuta niin aikaa vievä prosessi ollut. Tosin mun aihe on sen verran vähän tutkittu, että sai kyllä kääntää välillä kaikki kivet ja kannot, että sai materiaalin kasaan. No, oma vika kun itseppähän aiheen valitsin :D. Meillä kun tosiaan ihan itse keksitään aihe, koulun sivuilta toki löytyy koulun saamia ehdotuksia eri tahoilta, mutta esimerkiksi minä ihan itse otin yhteyttä järjestöön x ja kyselin tarpeita opinnäytetyölle. Muita sääntöjä kun ei periaatteessa ole, kuin että se pitää tehdä yhteistyössä jonkin työelämän tahon kanssa. Mutta tosin siis itse opiskelen terveydenhoitajaksi.

    Ja noista hallituksen päätöksistä olen ihan samaa mieltä. Pelottaa vaan, että pienissä kunnissa elävät jää helposti ihan huomiotta. Esim. omassa neuvolaharjoittelussa tuli vastaan äiti, jonka ensimmäinen synnytys oli sujunut ihan normaalisti, ja tietty he lähti nytkin omalla autolla synnärille, kun mitään htää ei ollut. No, ei ollut automatkallakaan eikä synnytyksessäkään sinänsä, mutta äiti taisi keretä olemaan synnytyssalissa kaikenkaikkiaan ehkä tunnin. Sit mietttii, että täältä on tällä hetkellä matkaa synnyttämään 45min. Paitsi sit toki pääsee nopeamminkin, jos lanssikyytiä tarvitsee ja mennään ihan pillit päällä. Jos täältä loppuu synnytykset, matkaksi tulee n. 1½h ainakin. Ja jos esim. he olis lähteneet sinne omalla autolla....ja kaikki ei oliskaan mennyt mallikkaasti.... Saatikka sitten jos he olis asunu tuolla jossain peräkylällä (nykyiseen kuntayhtymään kuuluu muutama pienempi kuntakin, joista matkaa tulee jo enemmän vaikka asuis keskustassakin). Jostain kunnasta kun saattais päästä nopeammin jopa sitten ihan toiseen sairaalaan.
    Eikä pelkästeen synnytykset, vaan ihan kaikki hätätilanteet tietty mietityttää. Esim. aivoinfarktien hoito... Synnytyksissä vaan on se, että kyse on kahden ihmisen elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä piti tosiaan hakea aiheita ja niistä nappasi jos ohjaaja tykkäsi sun hakemuksesta. Mutta en tiedä, minne ne aiheet hävisi kun saatiin ihan muu aihe. Meillä on kans aika vähän tutkittu aihe. Pelottaa, kuinka voidaan saada kiitettävä. Mutta toisaalta, niin vain osoitetaan, että aihetta tulee tutkia lisää. Saa nähdä, miten käy kun kypsäri lähenee!

      Näissä päätöksissä ei sitä ihmishenkeä ajatella. Jos meiltäkin supistetaan päivystystoimintaa, niin auta armias, jos tulisi akuutin leikkauksen tarve ja pitäisi lähteä Helsinkiin. Ja vaikka lanssit kulkee, niin voi silti olla taistelu aikaa ja ihmishenkeä vastaan. Ja anteeksi kaikille ensihoitajille, mutta 1 opintopiste synnytysoppia ei tee heistä kätilöitä.

      Ystävältä kuulin, että Kotkassa ensihoitajaopiskelijat käyvät 2 viikon synnäriharjoittelun, koska Kymenlaaksossa on niin paljon ambulanssisynnytyksiä. Siinähän sitten oletkin enskarina, kun vauva ei synny teorian oppikirjojen mukaan tai vaikka syntyisikin, tulisi jommalle kummalle komplikaatioita. Osaakohan ensihoitaja siinä tilanteessa toimia?

      Että raha ratkaisee, ei ihmishenki tässä hyvinvointiyhteiskunnassa!

      Poista
  4. Vähän realismia kehiin kiitos! Suomi on harvaanasuttu maa ja täyden palvelun sairaaloita ei voi rakentaa niin että sellainen olisi jokaisen kotinurkilla! Kyllä ensihoitaja normisynnytyksestä ambulanssissa selviää ja jos ongelmia on niin eipä siinä paljon auta vaikka se kätilökin vieressä istuisi.Esim.kovasti ennenaikaisen lapsen syntymä keskellä korpea on haastava homma vaikka mukana olisi lääkäri ja vastasyntyneiden tehon hoitaja.
    Kaikkeen ei voi varautua eikä ennakoida.Enemmän henkiä saadaan pelastettua palkkaamalla kokeneita terveydenhoitajia- tai mieluimmin kokeneita kätilöitä ( niinkuin ennenvanhaan) sinne äitiysneuvoloihin,että osaavat lähettää riskitapaukset ajoissa eteenpäin.Sitten hyvä päivystysvalmius ( gynekologi,lastenlääkäri,tehohoitovalmius 24/7 ). Ja synnytykset pois pikkusairaaloista joille ei tule riittävää kokemusta vähäisen synnyttäjämäärien takia.
    -30 vuoden kokemuksella vastasyntyneiden tehon hoitaja-
    Ps.mielenkiintoisia opiskelijan näkökulmia kyllä tuot esille.Siksi jäin lukemaan kun sattumalta löysin blogisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on ihan erilainen käsitys tästä asiasta kuin mulla. Mutta oletko ajatellut tätä: pk-seudulla on usein sulkuja parista tunnista päivään. Tällöin muuten isoon sairaalaan menevä synnyttäjä lähtee ajamaan kohti seuraavaa sairaalaa, jolloin tälläinen pikkusairaala on pelastus. Pienemmässä sairaalassa on aivan yhtä hyvät valmiudet hätäsektioon ja lastenlääkäriin. Ja kätilöllä enemmän aikaa synnyttäjälle. Itse en haluaisi olla isossa sairaalassa töissä toimittamassa synnytyksiäsken liukuhihnalla vaan juuri pienemmässä paikassa. Minusta on surullista, että palveluita ajetaan alas. Jotkut haluavat juuri asua harvaan asutuilla seuduilla ja yhtä turvallista pitäisi siellä olla asua ja tarjota palvelut ilman, että täytyy pelätä jopa henkensä puolesta.

      Kiitos kommentistasi kuitenkin. Kiva saada muuta näkökulmaa tähän, vaikka en ole kanssasi samaa mieltä.

      Poista
  5. Itse näin pelkästään äidin / synnyttäjän näkökulmasta toivoisin pieniä synnytyssairaaloita tiheämmin. Varmasti kokenut terveydenhoitaja / kätilö osaa poimia riskitapaukset ajoissa eteenpäin. Mutta ei sitä kaikkea voi etukäteen ennakoida. Mullakin takana yksi keskiverto n. 12 h synnytys ja kakkonen syntyi siitä kolme vuoden päästä pika-toimituksella, onneksi kuitenkin sairaalassa. Onneksi joku pään sisäinen ääni käski lähteä sairaalaan ajoissa, ja vaikka mies valitteli etten ole riittävän kipeä lähtöön ja lasten vahdiksi tulleen anopinkin mielestä olin liian hyvän tuulinen lähdössä.

    Synnyttäjän kannalta uskoisin suurimman merkityksen olevan sillä, että kuinka paljon aikaa kätilöllä on aikaa. Jos kätilöllä on riittävästi aikaa, ja synnyttäjällä mahdollisuus vaikuttaa asioihin, ja synnytys tilanne kaikin puolin rauhallinen ja mahdollisimman miellyttävä, niin se lisää asioiden hyvin sujumista. Enkä toivoisi synnytysten enkä minkään muunkaan sairaanhoidollisen toimenpiteen toteutusta liukuhihna systeemillä. Jotenkin on tullut vain se fiilis nykymaailmassa, että säästetään ihan vääristä paikoista. Tämä ei ole ainoa asia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Eevi! Kun siellä pikkusairaalassa ei nimenomaan ei useinkaan ole niitä valmiuksia ollenkaan! Ei 24/7 paikalla olevaa lastenlääkäriä eikä anestesialääkäriä,ei tehohoitomahdollisuutta jne. Minä kyllä tiedän kehä kolmosen sisäpuolella ja laidoilla olevat sairaalat siellä pitkään työskennelleenä.Eivät ole maan suurin ongelma matkojen eikä muunkaan suhteen.Mutta kun tämä Suomen maa jatkuu vähän muuallekin! Ikinä emme onnistu siinä ettei yksikään pikkukeskonen synny ' väärässä' paikassa tai lapsia synny ennenkuin ehtivät sairaalaan,mutta silti synnytysten keskittäminen suuriin keskussairaaloihin ja keskossynnytysten ( alle 32rv) keskittäminen yliopistollisiin sairaaloihin säästää henkiä ja siinä samalla myös rahaa. Ja äidin siirtäminen vauva vielä sisällään on paljon helpompaa kuin pikkukeskonen kuljettaminen hengityskoneineen,piuhoineen,tippoineen satoja kilometrejä kun on hätä.Kun olen kuljettanut niin tiedän! Sieltä pienimmistä synnytysyksiköistä ei ole aina selvitty edes tien päälle valmiuksien ja riittämättömän henkilökunnan vuoksi. Lapsen kanssahan ne ongelmat alkavat vasta sen hätäsektion jälkeen ( jos siihenkään asti selvitään).
      On kaunis ajatus että kaikki saisivat synnyttää idyllisessä,rauhallisessa sairaalassa omien toiveidensa mukaan ja kiireetön kätilö tukemassa ja kaikki sujuisi hyvin ja lapsi päätyisi äidin rinnalle ja kaikki olisivat onnellisia. Eihän normaalisynnytyksessä tarvittaisi minkäänlaista sairaalaa - kotonaan ennenmuinoinkin synnytettiin! Ainoa vaan että hyväksyttiin sitten ne 'epäonnistumisetkin' välillä. Mutta elämme nyt eri maailmassa ja toiveemme ja vaatimuksemme ovat ristiriidassa. Pitäisi olla sairaala kotinurkilla. Pitäisi saada synnyttää omien toiveiden mukaan MUTTA jos jotain sattuu niin tehotiimin pitäisi olla nurkan takana valmiudessa ja mikään ei saisi mennä pieleen.Pieleen voi mennä jotain siellä maan ykkössairaalassakin,mutta aika paljon pienemmällä todennäköisyydellä.... Nämä eivät ole mielipideasioista,sinun taikka minun,nämä ovat ihan tutkittua,todettua ja koettua faktaa! - se sama vanha tehon hoitsu- :)

      Poista
  6. Kiitos kommentistasi taas, mutta minun mielestäni tässä on kyse vain rahasta ja säästämisestä - ei siitä, että pikkusairaalassa olisi vaarallista synnyttää. Säästetään aivan väärästä paikasta. Mielummin juuri tälläisiin palveluihin pitäisi satsata, jos sinun mielestäsi on niin, ettei 24/7 valmiuksia ole. Itse olen sattunut olemaan juuri sellaisissa ympäristöissä, jossa ne valmiudet ovat. En sitten tiedä, missä paikoissa ei näin olisi. Tässä asiassa ei ajatella yhtään perhettä ja perheelle tulevia kustannuksia ja huolta siitä, että ehtiikö synnyttämään pidemmän matkan päässä olevaan sairaalaan! Eikä kätilöitä, sairaaloissa olevaa tilaa, lapsen hyvää syntymää ja perheen parasta.

    Jos on niin, että nyt lähtee alta monet pienet sairaalat ja Kättäri, niin kerroppa, missä on tilaa synnyttää? Pk-seudulla on sulkuja jo ennestään! Mitäs sitten, kun eteen tulee tilanne, että keskitetään synnytyssairaaloita?

    Harmi, että sinä hoitajana olet sitä mieltä, että kaikki pikkusairaalat tulee ajaa alas, eikä niihin voitaisi panostaa. Juuri noilla sinun näkökulmilla pienempien sairaaloiden hyväksi asiaa voitaisiin ajaa eteenpäin.. Haluaisin saada nähtäville sitä faktaa, että alle 1000-2000 synnytyksen sairaalassa vuodessa ei ole turvallista synnyttää ja miksi keskittäminen on hyvä asia. Minusta se ei ole hyvä asia, ei niin yhtään.

    VastaaPoista
  7. Tylsää sanoa sinulle ikävästi,mutta tulet kyllä aikanaan ymmärtämään mitä ne riskit ovat - sitten kun sinulla on opiskelut ohi ja sitä työkokemusta takana.Älä silti hylkää noita ihanteitasi,niitäkin tarvitaan ettei tulla kyynisiksi työssämme. Jos faktatietoja haluat niin mm.Suomen perinatologiaseura on jo kauan sitten esittänyt kattavia tilastoja ja perustellut ja vaatinut synnytysten keskittämistä isompiin yksiköihin joissa on resurssit ja valmiudet.Jo nyt on ainoastaan hyviä kokemuksia tuosta alle 32 rv synnytyksistä yliopistosairaaloissa.Lapselle tulee voida tehdä kaikki voitava heti ensi minuutteina,se on jatkon kannalta tärkeintä.Jos kaikki sujuu hyvin,niin hyväkuntoisen keskosen jatkohoito tottakai hoidetaan siellä omassa sairaalassa.Minä en nyt puhu tässä kättäristä,jorvista jne.kun puhun Suomen pienistä sairaaloista ja synnytysyksiköistä joita vieläkin on olemassa! Kun niissä oikeasti pienissä synnytysyksiköissä se synnärin lääkärikin päivystää sieltä kotoaan käsin,samoin anestesialääkäri,lastenlääkäri ( jota ei aina edes ole muuta kuin vierailevana jos ei sairaalassa ole yhtään lastenosastoakaan). Toiminta on jo muutenkin usein suunniteltu niin että esim.vain suunnitellut sektiot tehdään ja virka- aikaan.No,kun siellä se synnytysosasto sitten kumminkin on niin sinne tulee muutakin kuin niitä normaaleja ja suunniteltuja synnytyksiä ja sitten 'hommat tehdään miten parhaiten taidetaan'. Ja kun niitä riskisynnytyksiä kertyy vain muutamia- max muutamia kymmeniä vuodessa niin härdelli on valmis! Kokemusta ei kerry sen paremmin kätilöille kuin lääkäreillekään poikkeavan synnytyksen hoidosta.Jos sinulla on ' hyvä tuuri' niin saatat kätilöinä olla tuollaisessa paikassa töissä vaikka kuinka pitkään ennenkuin kohdallesi sattuu todellinen hätätapaus ja sen jatkohoito.Enkä nyt taaskaan tarkoita pientä peruselvytystä josta selvitään muutamalla minuutilla.Onneksi nyt on jo tullut voimaan noita päivystysasetuksia millaisia valmiuksia missäkin vaaditaan ja sitä myötä nuo muutama sata synnytystä/ per vuosi yksiköt häviävät. Tilanne oli täysin toinen muutama vuosikymmen sitten kun vastasyntyneiden tehohoitomahdollisuudet muutenkin olivat huomattavasti vähäisemmät.Nyt kun meillä on olemassa mahdollisuudet pelastaa yhä pienempiä ja sairaampia vauvoja niin tottakai kaikilla perheillä on oltava niin yhdenmukaiset mahdollisuudet saada sitä parasta mahdollista hoitoa ja viivytyksettä.Sinä ajattelet nyt asioita vain ja ainoastaan kätilötyön kannalta ja äitien mukavuuden kannalta,et näe kokonaisuutta. Toivon että opit jatkossa näkemään. Mutta nyt lopetan tämän väittelyn kanssasi kun lomanikin loppuu ja tämä yökukkuminen! Toivotan sinulle antoisaa opiskelua.Sinusta tulee varmasti hyvä ja sydämellinen kätilö - niin topakasti puolustat synnyttämään tulevia äitejä! :) Erilaisista näkemyksistämme huolimatta uskon että meillä on kuitenkin sama päämäärä,perheiden parhaaksi!
    Aiheetta enempään! Varmasti tulen joskus lukemaan blogiasi kunhan ehdin.
















    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!