Joka toinen joulu













Luin taannoin Hesarin kolumnin: "Ensimmäinen joulu ilman lapsia on raastavin". Luin sitä matkalla koulusta kotiin ja jäin miettimään tulevaa joulua. Meillä on nimittäin myös sama käytäntö: joka toinen joulu. Viime joulu oli isän, tämä joulu on minun. Heitimme kolikkoa asiaa sopiessa ja arpa osoitti, että ensimmäinen joulu tulee isälle. Muistan kuinka itkin. Ensimmäisen joulun odotus eron jälkeen oli se vaikein.

Vuosi sitten omaan asuntoon muutosta oli lyhyt aika, kun joulunaika koitti. Vakavissani mietin hetken, että pitäydymme sovitussa ja vietän lasten kanssa oman joulun ennen aattoa. Päivän viettäminen yhdessä lasten isän kanssa tuntui epämukavalta. Onko pakko ja en halua, ajattelin. Käytyäni yhden keskustelun itseäni viisaamman kanssa luovuin lapsellisesta ajatuksestani olla aatto yksin ja istuimme saman joulupöydän ääreen lasten ja isän kanssa. Ja mukava aatto olikin porukalla, hyvän ruoan ja joulusaunan kera. Tietysti erilainen, hieman outo, mutta vapautunut. Tänä jouluna tulemme olemaan aaton myös yhdessä. Ja varmasti kaikki aatot tämän jälkeenkin, vaikka muut joulun päivät lapset noudattavat sovittua kaavaa.

Tänä jouluna ei jännitä tai tunnu muutenkaan yhtään niin epämukavalta kuin vuosi sitten. Koska lasten takia tätä joulua vietetään. Se on lapsilta ja minulta tai isältä pois, jos emme saa jakaa sitä iloa ja riemua yhdessä. Kaikissa perheissä se ei ole varmaan mahdollista. Ja se on todella harmi. Jouluaatto on syntymäpäivien lisäksi SE päivä vuodessa, joka tuntuu erityiseltä. Ja jos äitinä jäisin siitä paitsi, katuisin sitä aina. Yksinäni viettäisin joulun varmaan sen rosollin, kinkun ja sinapin kanssa katsoen elokuvia, jos lapsia ei olisi. Mutta lasten vuoksi teen mitä vain, että he saavat ihania joulumuistoja. Vaikka omat joulumuistoni ovat ihan ok, ei minulle ole jäänyt mieleen kuitenkaan sitä ison perheen kanssa vietettyä päivää. Yleensä taisimme olla äitini kanssa kahden.

Muistan jouluja, jolloin olin äitini luona puolet päivästä ja toisen puolen isäni äidin luona. Minun vanhempani eivät viettäneet juhlia yhdessä heidän eron jälkeen. En muista, miltä minusta tuntui silloin, mutta voin kuvitella miltä omista lapsistani tuntuisi, jos emme viettäisi joulua yhdessä. Lasten syntymän jälkeen joulun rakentaminen ja sen viettäminen on alkanut tuntua entistä merkityksellisemmältä.

Olemme suunnitelleet joulunpyhät valmiiksi. Mukava joulu varmasti tulossa lapsille ja itsellenikin. Tämän joulun odottaminen on tuntunut sen suhteen todella mukavalta. Yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja lapsille iloisia hetkiä. Ensi joulu on taas vielä helpompi.

ps. Tämän vuoden piparisatsi todistetusti myös blogissa. Lidlin valmistaikina ja kaksi pellillistä pipareita. Yksi kerta leipomista riittää. Joulun yksi perinne siis kunniakkaasti suoritettu, vaikka taikina ei aina totellut, päätyi enimmäkseen suuhun ja tontun pää irtosi aina kriittisellä hetkellä. Onneksi ei tarvitse kuin vasta ensi vuonna uudestaan. 


4 kommenttia

  1. Meillä on eka joulu eron jälkeen ja itkettää koko ajan, vaikka lapsi on minulla. Sain juuri tietää että mies on seurustellut koko syksyn. Hän on salaillut sitä ja kaikki tuntuu ihan hirveältä. Miten toimisitte jos teillä olisi uudet kumppanit, jouluna siis? Onko ex-miehelläsi ollut ketään, tiedätkö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka sinun joulusi sujui? Toivottavasti hyvin kaikesta huolimatta. :-) Minusta tuntuu, ettei tälläisiin ole oikeaa tai väärää vastausta. Jokaisen tulisi toimia lapsen parhaaksi ja antaa jouluna lapselle kaikki huomio, eikä keskittyä myrskyihin taustalla. Varmasti ikävältä tuntuu tällä hetkellä. Mutta sinullakin on helpompi olla, kun aika kuuluu ja pääset elämässä eteenpäin. Keskityt itseesi ja lapseesi. <3

      Poista
  2. Ei tämä helppoa ole. Kolmas erojoulu menossa ja itkin tänäänkin vaikka luulin että pärjäisin. Pitäkää huolta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa joulunaikaa! <3 Vielä saa nauttia ja hiljentyä. Hiljalleen me tästä selvitään!

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!