Loman hajatelmia









Joulun pyhät, neljä eri joulupöytää, sukulaisia ja yksi ystävä. Paljon ruokaa, ihmisiä ympärillä ja iloiset sekä suklaa-addiktoituneet lapset. Näin lomalla sitä on oikeasti ehtinyt pysähtymään ja huomaamaan, että minulla on ikävä (ei ikäviä, kuten vahingossa aluksi kirjoitin....) ihmisiä ympärilläni. Minulla on ollut viimeisen vuoden kova tahti koulun ja töiden kanssa. Välillä arkea on varjostanut oma sairastelu, varsinkin tänä syksynä. Pahempaakin voisi olla, ei siitä saisi valittaa. Silti homekoulu on vienyt syksyn aikana koulupäivinä viimeisetkin voimat olla sosiaalinen ja toimelias.

Minulla on ollut siitä huono omatunto. Kaipaan ystäviäni ja sukulaisiani. Kaipaan sitä, että minulla on tunne, että minusta välitetään. Se tunne juontaa jo lapsuudesta ja minun ja äitini suhteesta. Pienestä pitäen olen tottunut pitämään itsestäni huolta, koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Oli pakko hoitaa asiat itse, sillä niitä ei usein tehty puolestani. Olen kasvanut itsenäiseksi ja vahvaksi. Olen tottunut selviytymään yksin, olemaan yksin. Mutta olen silti aina välillä tuntenut itseni yksinäiseksi, aikuisenakin. Tänä syksynä on ollut vähän yksinäinen olo. Mutta kun ei ole jaksanut. Oman arjen pyörittäminen on nielaissut kaiken muun mahdollisen.

Nyt lomalla on ollut ihanaa, kun se normaali arki ja tahti on poissa. Ei tarvitse miettiä monelta täytyy laittaa kello soimaan. Ei tarvitse mennä kouluun, olla väsynyt ja päänsäryssä loppupäivää. Ei tarvitse juosta kaupan läpi bussille, soittaa tyttö iltapäiväkerhosta kotiin, hakea poika. Ei tarvitse laittaa kiireessä ruokaa, viettää lasten kanssa ilta ja lopulta lysähtää väsyneenä sohvalle. Ei yhtäkään koulutyötä, tenttiä tai opparia. Nyt on vain aikaa. Aikaa huomata, että on tuntee itsensä yksinäiseksi.

Haluaisin muistaa ystäviäni joka päivä jotenkin. Aikuisena oleminen on välillä oikeastaan aika syvältä. Ennen ei ollut muuta kuin koulu ja ystävät. Nyt on koulu, lapset, koti, välillä työ ja rajoitetusti aikaa. Mutta lomalla olen taas muistanut ihmisiä ympärilläni. Olen nähnyt sukulaisiani ja kymmenen vuotta vanhaa ystävääni. Olen käynyt katsomassa ystäväni alle viikon ikäistä nyyttiä, pitänyt Nälkäpeli- ja avokadopastaillan, käynyt salilla tuttavan kanssa, suunnitellut tulevaa kuukautta ja kysellyt ystävieni kuulumisia. On ollut todella ihanaa, kun huomaa, ettei väsytä samalla tavalla kuin koulupäivinä. Jaksaa ihan eri tavalla.

Odotan tulevaa vuotta innolla. Minulla on hyvä tunne vuodesta 2016. Vuosi sitten oli ihan erilainen olo. Olin väsyneempi ja murheellisempi. Nyt tunnen oloni taas paljon energisemmäksi ulkoa- ja sisältäpäin. Olen yrittänyt suunnitella ensi vuotta, miettinyt tulevaa kesää sekä töitä, ja tulevia harjoitteluita. Olen päättänyt olla stressaamatta koulun kanssa. Olen hoitanut vuoden vaihteeseen kuuluvia asioita ja soitellut virastoihin. Hyvä ja energinen draivi päällä. Vuosi vaihtuu tähtisädetikkujen sekä herkutellen lasten kanssa. Kohta on minun synttärit ja harjoittelu alkaa. Vielä saa onneksi vain olla, tuijottaa Netflixiä ja olla huoleton. Mieletön fiilis!


2 kommenttia

  1. Ihana kirjoitus, jost löytyi pieni ja todella hämmentävä kirotushärö: "minulla on ikäviä ihmisiä ympärilläni." Lienee yksi i liikaa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, just mun ystävä huomautti tosta! :-D IKÄVÄ, ei ikäviä... Lukihäiriö, se tuo ihan oman tvistinsä tähän bloggaamiseen! :-D

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!