Vuodelle 2016













































Vuoden ensimmäinen. Tästä vuodesta on hyvä tunne, eikä vuodessa 2015 ollut mitään vikaa. Hyvin opiskeluorientoitunut, työn täyteinen ja muutosten aikaa. Yllätyksiä ja vaikeita päätöksiä. Mutta kaikkein eniten elämisen iloa.

Aloitin kolmannen vuoteni kätilöopiskelijana. Olin harjoittelussa lapsivuodeosastolla sekä nuorten parissa. Aloitin opinnäytetyön ja keräsin opintopisteitä. Nyt alkaa tuntumaan, että vielä joskus tulen valmistumaan tästä koulusta. Olen kätilöyden lisäksi löytänyt mielenkiintoisia erikoissairaanhoidonalueita, joissa voisin nähdä itseni työskentelemässä. Tänä vuonna tulen olemaan harjoittelussa äitiysneuvolassa sekä ensimmäisessä synnäriharjoittelussa. Tulen saattamaan opinnäytetyöni päätökseen ja vuoden päästä minulla on koulua jäljellä enää puoli vuotta!

Myös Mimmin elämä muuttui, sillä syksyllä likka aloitti ensimmäisen kouluvuotensa. Ehdin pelätä, stressata ja murehtia alkavaa syksyä jo keväästä alkaen, mutta nyt joulun alla voin todeta, että paremmin ei olisi voinut koulu alkaa. Kiitettävän todistuksen saanut tyttö, ylpeä äiti ja paljon vähemmän stressaten lukukauden aloittava perhe. Vuoden päästä Mimmi on jo toisella luokalla, eli todella iso tyttö jo!

Tuisku täytti syksyllä neljä vuotta. Poika on kasvanut pienestä kirpusta ja taaperosta eläväiseksi, huumorintajuiseksi ja sähikäisen tapaiseksi leikki-ikäiseksi. Pojan kanssa tarvitaan pitkää pinnaa, kekseliäisyyttä ja isoa syliä. Vuoden päästä toivottavasti mietin tätä ikää naureskellen. Aina ei nimittäin 4-vuotiaan pojan kanssa naurata.

Vuonna 2015 kaiken koulun, työn ja lasten ohella ehdin ja en ehtinyt nähdä ystäviäni. Harrastuksina jatkoin teatteria sekä juhannuksen tienoilla aloin käymään säännöllisesti salilla. Olen edelliseen vuoteen verrattuna kerännyt itselleni yli viisi kiloa lisää painoa, mutta tällä hetkellä vedänkin tuplaten niitä painoja kuin ensimmäisillä salikerroilla. Kesällä pääsin myös parille festareille, Meripäiville (joo, wohoo!), taisin olla rannallakin ehkä kerran-pari ja pyrin nauttimaan elämästä täysillä. Kävin Tinder-treffeillä, kauhistuin ja ihastuin, petyin ja innostuin. Lapset edelleen kinastelevat siitä, pitäisikö minulla olla poika- tai tyttöystävä. Tuisku on nimittäin aivan varma, että minulla pitäisi olla tyttöystävä. Nyt vain vastaan, että "ehkä vielä joskus äidillä on joku". Uskon rakkauteen ja siihen, että kun sen oikean on löytänyt, sen tietää. Ja että siinä seurassa saa olla pässi niin hyvässä kuin pahassa.

Vuodesta 2016 odotan hyvää. Jatkan teatterissa ja aion toteuttaa lapsuuden haaveeni sen osalta. Pidän kiinni salikissailusta ja tavoitteena on jatkaa siitä saatua hyvää ja energistä oloa. Koulun suhteen tuleva kevät on varmasti rankka, mutta ensi syksystä odotan vielä rankempaa. Olen jo suunnitellut tulevan kesän kesätöitä ja odotan kevään ja auringon saapumista. Talvi ei ole minua varten, mutta tämä talvi onkin ollut yllättävän kivuton 24/7 vilukissalle. Haluan nähdä lasten iloitsevan ja kasvavan tässä kaiken keskellä. Parasta onkin Mimmin spontaanit: "äiti, rakastan sinua" ja Tuiskun: "en olisi pärjännyt ilman sinua" -lausahdukset.

Vuosi 2016 - May the Force be with you!

ps. Parasta bloggaamisen saralla on ollut ehdottomasti perustamamme Lumoblogit-yhteisö, jossa minäkin olen ollut alusta asti mukana. Lumoblogit täyttää tänä keväänä yhden vuoden! Käy kurkkaamassa täältä, ketä kaikkia meidän yhteisössä on mukana. Eräät tutut kasvot palaavat myös takaisin kotiin piakkoin. ;-) 


3 kommenttia

  1. Heh,takerruin tuohon - ei ole aina helppoa neljävuotiaan kanssa ja toivot että vuoden päästä helpottaa.Mä just muistelen miten helppo ja tasapainoinen meidän neljä vee oli reilu vuosi sitten.Nyt tuskailen tuon viisi veen kanssa joka vastustaa kaikkea,vastaa rumasti,kiusaa pikkusiskoa,ärsyttää kaikkia,joutuu tappeluihin päikyssä.... Neuvolassa tarjottiin selitykseksi 6-vuotiaalle tyypillistä "pikku-uhmaikää,joka voi ilmetä jo aiemminkin.Jestas sentään,että ihan kehityksessään edellä oleva kauhukakara täällä sen mukaan! :-( Josko se on teillä sitten jo nelivuotiaana! Toivotaan että pian helpottaa molemmilla.Mukavaa kevättä toivotellen äippäx2

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, eikö tää helpota parin vuoden päästä? Ylikehittyneitä ovat :-D

      Tsemppiä sullekin uhman kanssa! Ehkä tää vielä joskus(?) helpottaa.

      Ihanaa kevättä!

      Poista
  2. Joo täälläkin on 4vee uhmis. Harmaannun varmaan ennen aikojaan 😂 Mihin muuten menet kesätöihin?
    Mun täytyy tehdä lähihoitajan hommia vaikka siis opiskelen röntgenhoitajaksi mutta kesällä op kasassa vasta 100 ja tarvis 140.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!